Ahdistaa miehen toiminta

Moi.
Mulla on sellainen inhottava tilanne, jossa mieheni jonka kanssa asutaan eri paikkakunnilla ja hänen luonaan (siellä missä hän asuu) käy hänen vähän aikaa sitten seurustellut nainen. Tai siis mieheni seurusteli tämän naisen kanssa noin puoli vuotta ja nyt se nainen käytännössä on koko ajan mieheni luona… mies sanoo, että heillä ei mitään juttua ole, että käy vaan siellä muuten vain, mutta minua jotenkin ahdistaa tämä tilanne… mitä voisin asialle tehdä. Tällä hetkellä vain koitan olla ystävällinen ja en sano mitään pahaa kummastakaan, mutta tilanne todella ahdistaa…
:unamused:

^ Jos kovasti ahdistaa, silloin on paras ratkaisu avata suunsa ja puhua asia halki ainakin omasta puolestaan. Eihän se ahdistus ja epätietoisuus muuten mihinkään häviä. Se on ihan omassa harkinnassa, haluaako sanoa pahasti. Kyllä asiat voi ottaa esiin ihan asiallisella tyylilläkin. Jos toinen ei sitten halua enempiä keskustella ja selvittää asiaa, niin sille ei voi mitään. Siinä vaiheessa lienee ihan fiksu veto jatkaa eri teitä elämässä. Kyseessä mitä ilmeisimminkin on varsin tuore suhde, joten sellaisesta on vielä helppoa lähteä, vaikka vähän kirpaisisikin.

Eihän tuo asetelma hyvältä kuulosta, jos tahdot vakavampaa ja yksiavioista suhdetta tämän miehen kanssa. Toki eksän kanssa voi olla ihan ystävä ja monillahan niin onkin, että parisuhde ei toiminut, mutta muuten kyseessä hyvä tyyppi, jonka kanssa on ihan kiva kaveerata. Olen minäkin hyvissä väleissä kaukaisen teini-iän eksäni kanssa. En nyt voi sanoa, että sydänystäviä oltaisiin, mutta kavereita kumminkin ja nähdään silloin, jos ja kun satutaan samalle paikkakunnalle. Tähän ei todellakaan liity mitään romanttisia ja/tai seksuaalisia tunteita tai muutakaan vanhan suolan janotusta. Ei tuo minun eksäni kuitenkaan kämpilläni hengaa tai muutenkaan emme vietä aikaa yhdessä tai ole yhteyksissä alvariinsa. Se olisi mielestäni jo sellainen tilanne, että kyseessä olisi muutakin, kuin silkka kaveruus, ainakin platonisella tasolla. Ihan siis siinäkin tapauksessa, että olisin sinkku. Tämä on tietenkin vain oma näkemykseni ja jokaisella on ne omat, yksilölliset elämäntilanteet ja tavat toimia.

Yhtäkaikki; jokainen aikuinen ihminen vetää itse ne rajansa, mikä hänelle on pari- tai missä tahansa muussakin ihmissuhteessa okei ja mikä ei ja suuntaa sitten niiden mukaan. Tai noinhan sen pitäisi mennä. Ei läheskään aina mene, mutta siitä seuraa vain oman elämän tuhlaaminen turhaan mielipahaan. Sinua ahdistaa, joten se kertoo varsin selkeästi sen, että tämä homma ei ole sinulle okei ja siihen ei ole muilla nokankoputtamista.

Edit: Toista ihmistä ei voi muuttaa mieleisekseen olemalla mielinkielin, uhkailemalla, kiristämällä, lahjomalla, rähjäämällä, manipuloimalla tai millään keinolla, jos tämä itse ei näe toiminnassaan mitään vikaa, eikä halua muuttua. Moni sitä jää kyllä yrittämään pitkäksikin aikaa ja eihän siinä mitään. Elämä on valintoja. Aika katkeralta se meininki vain lopulta tuppaa vaikuttamaan, kun elämä olisi voinut mennä mukavamminkin. Joillekin tämä tosin tuntuu olevan ihan sydämen asia, mutta nämä läheisriippuvaiset eivät minulta hirveästi sympatiaa saa. Tässä aloittajan tapauksessa tuo mies voi olla oikein tyytyväinen, kun mukavastihan tämä menee kahta naista pyöritellessä, kun kumpikaan ei asiasta valita. Se on sitten ihan itsensä päätettävissä haluaako siinä leikkiä mukana. Eri ihmisten arvomaailmat voivat ihan lähtökohtaisestikin erota toisistaan tosi paljon ja se on ihan okei, ts. kumpikaan ei tee mitään perustavanlaatuisesti väärin. Nämä kaksi ihmistä eivät vain tuolloin sovi yhteen.