Addiktion korvaantuminen toisella, mielipiteitä, kokemuksia?

Mä kun olen ny ilman bentsoi (risolid on mul ihan turha, tulee vaan masentunu olo), niin ahmin iltasin ja öisin t o s i paljon. Ei se nii vaarallist ole, tiedän, et se kyl loppuu, kun innostun taas liikkumaan ja se kannustaa kevyempään linjaan. Mut onkstää joku luonnonlaki kenties :wink: ? Kahvin vaihdoin laihaan teehen, ettei yöunet mee ja koitan syödä hedelmiä ja marjoja ja sen sellasta. Onks muut kuivurit kokenu samaa? Ja sori hei tosi paljon, kun mä kirjotan joka välis, taitaa olla nettiriippuvuuski…

On siirtynyt, esim. jossain vaiheessa olin vetämättä kamaa about vuoden, niin silloin treenasin ihan sikana, kävin puntilla, jumpissa, hiihtää jne. Ylikuntohan siitä tuli, ja kun sitä lähdin purkaa, niin aloin vetää kamaa uudelleen. Oon jotenkin “kaikki tai ei mitään” -ihmisiä, joten helposti menee överiksi asia kuin asia. Oon vihdoin tajunnut, ettei oo järkeä korvata addiktiota toisella, kun ei varmaan oo yhtään hyödyllistä addiktiota.

Ehkä mul on riippuvuus täsä :slight_smile: . Ei tuhoavaa laatua. Riippuvuus ja addiktio eivät liene samoi asioi. Tarpeet jo tekee riippuvaiseksi, mut addiktio on kai sairaalloinen pakkomielle, haitallinen, fyysinen, psyykkinen, sosiaalista haittaa aiheuttava sairaus? Tai mitä kaikkii määritelmii tai mielipiteit siit onkaan… Mä liikun ja, mut en joka päivä treenaa. Hyötyliikuntakin on hyvä, saa happea, olen ny hiffannu… Auttaa mua kans nois uniasiois :slight_smile:

Kyl mul on syöminen aivan riistäytyny käsistä. Kuten on tullu todettua, mä olin alipainoinen syksyl, olin kai niin masentunuki. Ja treenasin paljon. H a l u a n tän kontrolliin. Ahmin ennen kaikkea iltaisin ja öisin, silloin kun en saa unta. Mä pääsen kohta johki ennätyskirjaan, et kui paljon ihminen voi paisua paris viikos. No, tää ei vissiin kuulu tänne. Teen asial jotain, eli vähennän! :slight_smile:

Toinen, mitä helposti alan tekeen, on tupakoiminen. Ketjussa. Siks niksupurkka hyvä. :slight_smile:

:wink: Tottakai sitä hakee sitä mielihyvää esim.syömisestä…jostainhan sitä on saatava! Ja syöminen ei taas ole huono juttu, kun muistaa liikkua/kuluttaa ne syödyt kalorit pois–ettei käy kuin mulle, kun ahmin 2004 lakritsijäätelöä 1-1½ illassa, tulksena + 40kg. Josta nyt olen saanut 2½ vuoden aikana -26kg pois. Addiktion korvaaminen toisella on monella sitä, että esim. k-hoidossa aletaan dokata, tai muuten kamassa siirrytään toiseen—eli se on itsepetosta. Syominen ei ole sitä, se on itse asiassa hyväkin tapa korvata juuri esim. bentsohimo. Eli anna palaa vaan PP!!! :smiley:

No nyt tuli hyvä mieli! Kiitos, Alexandra :slight_smile: Kun mä just äsken vasta heräsin ja iski päälle pelko, k u i mä selviän tästä päivästä, ja tulin tähän ja luin sun vastauksen, nii yhtäkkiä tuli nii helpottunut olo, et eipä tarvi lähtä pameja ruinaan. Eli asia kerrallaan. Ja mun painoindeksi, joka ainakin on jollain tapaa suuntaa antava,oli syksyl alle 19. Ja mähän liikunki. Liika armottomuus pois! Ja minä uskon, että sitä voivat antaa ihmisetkin, olkoot vaikka armonvälittäjiä sitten. Onks rienaavaa, liika hurttia sanoa “armodiileri”… Krhm. :slight_smile:

:smiley: Ihanaa PP, kun mun lyhyt kannanottoni on antanut sulle hyvän päivän aloituksen!!! Jos sun p.indeksi on toi, niin ei mitään hätää—itse asiassa saisit (taulukoiden mukaan)vähän rasvaa hankkia itsellesi :laughing: . Jep, ihan tosi: naisilla on sellainen 21-24 BIM suositus. Mä meen yli 30 :ssä! Eli anna mässyjen iskee vaan, jos siltä tuntuu—kuten sanoin niin syömisestä saatu ‘euforia’ ei ole haitallista. :wink:

Mullakin korvaantuu addiktio monella eri asialla, terveellä syömisellä (tarkkailen ehkä liikaakin välillä), shoppailul (onneks oon tajun kontrolloida), askartelul (en olis muuten ylhääl tähä aikaa, mut kokeilin uusia leimasimia ja aloin leikkaa kartonkeja A3:seks ja nyt teen ehkä viäl ystävänpäiväkortin), urheilul ja kaikil ihme pakko-mielteil jotka yritän pitää positiivisina; täl hetkel tipaton elämäntapamuutoksena ja röökin lopetus (niksa-laastarin kanssa tosin, ku PP aikasemmin kysyit; ei must oo ENÄÄ lopettaa ilman vaik 2 kertaa oon lopettan ilman korvauksia). Lisäks pyysin lekurilt 3-4 2mg:n pamia et sais paremmin tiputettua… En kyl kerro KENELLEKÄÄN IRL et enää pamit menee ku harva ees tietää kakkosen pameist. Ajattelin et pystyn lopettaa ilman niit mut se pieniks murusiks tasan saaminen on niin prkleen vaikeaa et mielialat sit heittelee liikaa.

Sit esimerkiks mul on tullu hampaidenpesust aikamoinen pakkomielle et se on tehtävä viimeisen päälle. Eli siihenkin sit puol tuntia kepeest menee. Samoin siivoaminen. Ja tää selvänä oleminenkin; en syö enää ku yhen Dexen päiväs; pameja ei saa mennä ku se n. 3/4 5mg:st ja tosiaa rööki ja alko pitäis jättää kokonaa kans; tai alkoa erittäin satunnaisest. Ja oon koittan vähentää bubreakii, et sit ku saan yhen kotilääke-päivän lisää, ni sit tiputan kyl 2mg; jos sen voi ottaa kolmest päiväs, ni saatan jopa 8-10mg:l pärjätä melko hyvin… :unamused: Välil tuntuu et vois tuo kalenteri olla jopa hiukan tyhjempi; tänää heräsin ysilt et pääsin ostaa röökilaastaria ku sain siskolt ja se loppu jo päiväl (oli sit purkkaa, voi maha parkaa!), siit suoraa siskolle kattoo muksuu ja siit niiden kans kävelylenkille kauppaa sit kotii vaihtaa takki ja klinikalle. Siit sit suoraa kahville ja sit vihdoin kotii. Eilee oli paljo pahempi viäl. Sit ku on vihdoin omaa aikaa (= on tiskattu ja siivottu, syöty ja hoidettu kaikki velvollisuudet; huomen porukoille & klinikalle, ylihuomen avopille, sit siskolle ja sit kaverille mm.), ni sit luen tai askartelen, katon telkkua tai oon koneel.

Jos tykkää syödä jotain hyvää ni mikäli kaloreita pelkää, ni kandee leipoa ite jotain. Tietää paljonko kuluttaa sit urheillessa. Joku mango-kakku, mis on kaurakeksi-pohja ja sisältönä sitruunaa, kevyttä tuorejuustoa, kermaa, vähä sokerii ja liivatetta on tosi helppo ja hyvä, samoin joku unelmatorttu. Ja mä ainakii tykkään tehä ite nykyää, kuluu taas enemmän aikaa. Eli mä oon kait korvan jatkuval menemisel sit mun addiktiot… Mut on siin se positiivinen juttu myös, et työhakemuksiakii laittanu, toivottavast vaa tärppää… :wink:

Jei. Paihtely loppui kuin seinaan kun vaihdoin Hare Krishna -mantraan ja jumalariippuvuuteen. Ei kai se niin vakavaa ole, vaikka riippuvuudesta toiseen vaihtaakin, kunhan vaihtaa aina vahemman haitalliseen riippuvuuteen. Esim doupista makeisiin vaihtaminen on jo loistava edistysaskel vaikka kiloja saattaa vahan kertya. Niista makeisista voi sitten vaihtaa edelleen vaiks terveysruoan syontiin tai kuntoiluun. Vahitellen, askel askeleelta, kohti tasapainoista, taysin riippuvuuksista vapaata elamaa kohti.

Oottekos sellasta huomanneet etta kun katkoo omia riippuvuuksiaan yksi kerrallaan niin alkaa vahitellen huomaamaan, miten kaikki, AIVAN KAIKKI ymparilla hakee kans ‘fiksinsa’ kuka mistakin? Esim. telkun tuijottamista en oo koskaan ymmartanyt, mutta selvasti sama meininki jengilla sen laatikon kanssa on kuin mulla bongin kanssa aikanaan. Naks telkkari paalle ja aivot narikkaan, mulla oli naks tulta pesaan ja aivot narikkaan… Aste-eroja. Shoppailu, massaily, dokailu, kuosailu, irtoseksi, telkkari, dataaminen… ihan samaa! Aina jotain etta saa aivot narikkaan. Ma haluan mun aivot bakkiin sielta narikasta!

Mita sitten on todella, taysin, aidosti riippumaton ja takertumaton elama? Sellainen, jossa ei olla mistaan riippuvaisia? Lahes kaikki on riippuvaisia, ainakin rakkaista ihmisistaan. Ma yritan nyt paasta eroon siita. Ei siis, etta yrittaisin katkoa rakkaussuhteita, vaan haluan oppia rakastamaan tarrautumatta, omistamatta, pyyteettomasti…

Sitten viela se ultimate riippuvuus, jumalariippuvuus. Kuinka oppia rakastamaan isoa J:ta ilman sitoumuksia kummaltakaan puolelta, ilman dogmia, spontaanisti ja aidosti ilman saantoja ja maarayksia.

Noista riippuvuuksista tai ‘fikseista’ ehdottomasti paras on kylla ollut jumala. Mikaan ei oo yhta tehokkaasti humahtanut huppuun, vaikutus kestaa ikuisesti tai ainakin tasan niin kauan kuin haluat, sivuvaikutukset on pelkastaan positiivisia (terveet elamantavat, kohentunut moraalinen selkaranka…).

Vahan aikaa sitten sain ensimmaiset maistiaiset riippumattomuudesta, itsenaisyydesta. Kavin 10-paivaisella Vipassana-meditaatioretriitilla. Mikaan ei oo tuntunut yhta hyvalta kuin se itsenaisyys ja vapaus. Tai ehka jumala-‘fiksit’ on just tasoissa sen kanssa… :unamused:

Toi on kyllä hienoa, että uskonto voi auttaa tuolla tavalla. Äiti piilotti minulta aikoinaan Hare Krishna-kirjat, jotka ostin kadulta. ( Ehkä siksi minusta tuli nisti ja moni-ongelmainen :laughing: .)

Suunnilleen noin se meni minulla: Huumeista, karkin ylettömän syönnin kautta kohti terveempiä elämäntapoja.

voi voi… tuttua touhua… nuoruuden päihderiippuvuuden korvasin törkeellä työntekemisellä tein helposti 18-20h päivässä töit monta vuotta jonka jälkeen kun ensimmäistä lastani aloin odottamaan ja jäin kotiin musta tuli shoppailu addikti, rahaa paloi ihan törkeitä määriä noin 3 vuoden aikana ja kaikkea turhaa tuli ostettua vaan sen takia et jotain mukamas piti saada ostaa… ja sit kun erosin lasteni isästä niin sit taas retkahdin ja nyt toivun päihderiippuvuudesta taas… mitähän elämä nyt tuo taas tullessaan vai alkaako ruljanssi uudestaan alusta :unamused:

Pahin mulla on tuo ruokariippuvuus. Tai vetelin ruokaövereitä jo ennen kuin käytin päihteitä. Nytkin kuivilla olemista on auttanut päivittäiset ruokasessiot, jotka päätyvät oksentamiseen. Ei kai se syöminen olisi haitallista, jos siihen ei menis terveys ja rahat, niin kuin päihteisiinkin. Jotenkin ajatus ruoan kohtuukäytöstä on hämärtynyt selvinä kausina kokonaan.

Sit mulla on kans tuo shoppailu, josta ei tule läheskään niin huono omatunto kuin syömisestä.

Aikoinaan, kun olin paremmassa kunnossa, tein myös töitä 10-16h päivässä, ylitöitä ja sen semmoista. Olin jopa sekaisin töissä, minkä seurauksena minut irtisanottiin. Oli silti joku pakonomainen tarve mennä töihin ja todistaa pomolle, että kaikki on kunnossa ja että olen hyvä työntekijä. Onneksi nyt olen kuivilla ja haluan kuivilla pysyäkin!