Addiktioiden kirjo ja niiden voittamisen vaikeus?

Addiktioitani/ongelmiani on olleet:

  • Alkoholi
  • Tupakka
  • Lääkkeet
  • Laittomat Huumeet
  • Ylensyonti/lihavuus
  • Toiminnallinen addiktio (mikä?)

0 voters

Viime päivinä ollut keskustelua “moni-addiktiivisuudesta”, esim. jotkut ovat maininneet alkoholin lisäksi ongelmakseen lihavuuden tai syöpöttelyn.
Nämä ovatkin usein toisiaan muistuttavia addiktioita, ja toisinaan ovat samalla ihmisellä samaan aikaan tai vuorotellen. Ongelmajuominen voi korvaantua ongelmasyömisellä, tai jollakin toiminnallisella addiktiolla, esim. kuntoilulla ja liikunnalla. Myös seksiaddiktiota esiintyy sekä päihdeongelman rinnalla että sen jälkeen.
Ihminenhän voi addiktoitua oikeastaan mihin tahansa, mistä saa mielihyvää.

Missä sitten kulkee normaalin käytön, “kohtuukäytön” ja haitallisen addiktion raja, on usein tulkinnanvaraista ja subjektiivista.

Ihmiset kokevat myös eroonpääsyn eri tavoin vaikeaksi. Jollekin tupakka on vaikeampi pois jätettävä kuin alkoholi, vaikka tupakan vierotusoireet ovat oikeasti aika mitättömät monien päihteiden viekkareihin verrattuna.

Mutta nyt voi keskustella kaikesta addiktiivisesta käytöksestä, ja avata sydäntään muuhunkin kuin alkoon liittyen.

Huom! Äänestyksessä voit valita useita vaihtoehtoja! :exclamation:

Nikotiini on todistetusti olevan huomattavasti enemmän addiktiota aiheuttava kuin heroiini tai kokaiini. Ja kahvikin on addiktoivampaa kuin kannabis. Tämän vuoksi on aina hauska ajatella että hurskas alkholista vieroittautunut päihdesaarnaaja laittaa ensimmäisenä asiana aamulla kaffen porisemaan ja käy partsilla vetäisemmässä sauhut. Sen jälkeen moittimaan heroiinin piikittäjiä ja pilvenpolttajia. Sekä toki juoppoja.

Kuka on todistanut ja missä? Link plz? Vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan, niin mä kyllä väitän että heroiinista ja kokaiinista tulee HIEMAN eri tason reflat kuin nikotiinista - kokaiinista vissiin lähinnä enemmänkin psyykkiset, ja heroiinista fyysiset kaikkine lihaskipuineen, vatsanväänteineen, unettomuuksineen yms yms. Jos jonkin tilaston mukaan useampi heroinisti/kokainisti onnistuukin vieroittautumaan kuin tupakoitsija niin ei se vielä mitään sinänsä kerro, erot aineiden käyttötarkoitusten -ja kulttuurien välillä on niin isoja, puhumattakaan siitä millaista sosiaalista leimaa kunkin käyttäjä kantaa ettei niitä oikein musta voi vertailla, varsinkin kun tupakkaa saa 24/7 mistä tahansa.
Siinä olen kyllä samaa mieltä että kofeiinia pidetään musta paljon harmittomampana kuin mitä se oikeasti onkaan (isommilla annostuksilla siis), muttei sitäkään nyt ihan alkoholiin tai kannabikseen oikein voi verrata hei :unamused:

Esimerkiksi erowid.org/psychoactives/add … dia1.shtml

Kyseisessä parissa tutkimuksesta käytetään viittä eri ulottuvuutta suositun kuuden eri päihteen “pahuuden” mittaamiseksi: Withdrawal, Reinforcement, Tolerance, Dependence, Intoxication. Mä kommentoin pelkästään dependende-ulottuvuutta, jonka mukaan nikotiini on enemmän saatanasta kuin muut.

Mulla on henk.koht kokemusta oikeastaan vain kofeiinista ja alkoholista. Alkoholin fyysiset 1-2 päivän viekkarit eivät ole loppupelissä pahoja mun mielstä, mutta viinanHIMO jatkuu liian pitkään. Yleensä kunnes lannistuu viikon sisällä. Kofeiinin viekkarit ovat mielestäni aivan liian vittumaiset että niitä kestää sortumatta, mutta jos niistä pääsee eroon, niin kaffepirua ei mun miekiestä ole edes olemassa, eli psyykkinen himo seuraavaan kahvikannokseen puuttuu.

Minulle kahvi on ollut ainoa, josta on ollut fyysiset viekkarit, so. helvetillinen päänsärky, johon mikään särkylääke ei auttanut, ja univaikeudet. Mutta kun pääsin siitä irti niin sen jälkeen nukuinkin paremmin kuin olin osannut koko aikuisikänäni kuvitella.

Sittemmin sorruin eräällä matkallani espressoon ja nykyisin juon kahvia lähes päivittäin. En kuitenkaan enää sellaisia määriä kuin ennen lopettamistani, ja välillä tosiaan menee päiviä ihan ilmankin (aamujuomana vihreä tee ja päivällä en yleensä kaipaakaan muuta kuin vettä, vesipullo on aina mukana ja käytössä).

Nikotiinista en muista enää olleen mitään ruumiillisia oireita, eikä alkoholista (olenhan viime vuosinakin ollut välillä jopa 10-14 päivää ihan ilman kun olen ympäristössä, jossa kukaan ei juo). Huumeita en ole koskaan käyttänyt ja bentsojakin vain kausittain (en viihdekäyttöön).

Toiminnallisista riippuvuuksista nettiriippuvuus on ainoa, josta välillä koen kärsiväni

Mutta nyt nukkumaan ja addiktioihin liittyen: vieläkin jää brandypulloon noin kaksi annosta. Fyysinen riippuvuus ei huomenna pakottaisi mihinkään, mutta jos itseni tunnen niin hyvin kuin uskon tuntevani, niin ennen lähikaupan sulkeutumista klo 18 haen sieltä 2-4 keskiolutta kyytipojaksi, jotta tuo pullo tulee tyhjennettyä. Sitten (vasta) saan taas mielenrauhan ainakin pariksi päiväksi.

Lavuaariin kaatamiseen en usko, sitä tein silloin kun join itsetuhoisesti ja sinne meni jopa täysiä, korkkaamattomia pullollisia - ja seuraavana päivänä piti hakea uusi tilalle tai lähteä ravintolaan, jos oli sunnuntai. Juuri nyt tämä lipittäminen tuntuu vain turhalta sekä kalorien että rahan kannalta. Yhtä hyvin olisin kotiuduttuani ja koirat ulkoilutettuani voinut vain tarttua hyvään kirjaan tai katsoa telkkaria/jotain hyvää elokuvaa dvd:ltä :confused:

Tupakasta oli minun kyllä vaikeampaa irrottottautua kuin alkoholista. Yritin varmaan 12 vuotta lopettaa, parhaimmillaan olin vuoden polttamatta, ja sitten jostain se himo tuli, ja taas poltettiin…TOSIN siihen retkahtamiseen liittyi myös aina juominen ja sitä myöden heikompi impulssikontrolli, joten nyt kun olen lopettanut juomisen, uskon että tupakkakin on selätetty nyt vihdoinkin viimeistä kertaa.

Tupakka on vaikea selätettävä osittain siksi, että sen käyttö haittaa kuitenkin liian pitkään, liian vähän ihmisen elämää. Tarkoitan että jos tupakanpoltosta aiheutuisi niin paljon ongelmia ihmisen elämään kuin vaikka alkoholista niin siitä olisi helpompi irrottautua. Kun kuitenkin ne keuhkolaajentumat, keuhkosyövät ja muut sairaudet tulevat yleensä vasta siellä loppuvaiheessa, eikä työpaikkaa tai avioliittoa ole kai niin moni hävittänyt polttamalla kuin juomalla, esim.

Eikö krapula tarkoita samaa kuin fyysinen vieroitusoire, eli jos olet joskus juomisen jälkeen krapulassa, niin kärsit vieroitusoireista?

^ Krapula on jo vierotusoire, tai niiden alkuvaihe. Yleensä vierotusoireiksi tosin kutsutaan vasta erityisen kovaa krapulaa jossa voimakkaita oireita ja ehkäpä deliriumin ja kramppien vaara. Vierotusoireisiin kuuluu myös pitkäkestoisemmat oireet kuten univaikeudet, mielialan heilahtelut, masennus ym.

Itse olen vierottunut sekä nikotiinista että alkoholista, ja omalla kohdallani totesin että nikotiini/tupakka oli varsin helppo nakki. Pari viikkoa tosin käytin nikotiinituotteita (laastari ja purkka), mutta sen jälkeen se oli siinä. Tärkein apuni oli kuitenkin Allen Carr:in Easyway-menetelmä ja Stumppaa tähän -kirja, joiden ansiosta lopettaminen oli todella easy way. :smiley:

Alkoholin kanssa on pelailtu ja jaakattu paljon enemmän ja pitkään ja hartaasti. Onhan tunneside siihen voimakkaampi sekä iloineen että suruineen, kuin tupakkaan joka oli lähinnä tympivä hajamielinen tapa.
Alkoholin takia on oltu katkaisuhoidossa, ei tupakan.

Lisäksi olen viihdekäyttänyt kannabista, bentsoja ja opioideja satunnaisesti, mutta ilman koukkua joten erityistä vierottumista tai vierotusoireita ei ole ollut.

Kahvista yritin kerran eroon, mutta se osoittautui liian vaikeaksi! Vaikeus johtuu motivaation heikkoudesta. Kahvin haitat ei kuitenkaan tunnu kovin suurilta. :slight_smile:

Eikä ole tarpeen haukkua heroiinin piikittäjiä (Suomessa enimmäkseen bupren/Subutexin piikittäjiä), kannabiksenpolttajia eikä myöskään juoppoja. Päihderiippuvainen tarvitsee apua ja myötätuntoa eikä haukkumista. Rajoja ja rakkautta. : )

Joskus, Ketostix, kaikentietävyytesi ja yleistämisesi hiukan ärsyttää.

Kun monien tutkijoiden, niin tupakasta kuin alkoholistakin irrottautuneiden mielestä tehtävä on nimenomaan tupakan kohdalla vaikeampi kuin alkoholin kohdalla, niin ei kai sinun henkilökohtainen kokemuksesi sentään todista että yleispätevästi asia olisi, kuten sanot, “oikeasti” , noin.

Tupakka muuten tappaa suomessa paljon enemmän kuin alkoholi, joten tupakoinnin ehkäisy on mielestäni vähintään yhtä tärkeää kuin alkoholia vastaan tehtävä työ.

Koettu on, muuten , täälläkin, molemmista eroonpääsy. Minun kohdallani sitten taas tupakan merkityksettömäksi tekeminen ja sen tarpeen mitätöinti kesti kauemman ja vaati enemmän voimavaroja kuin alkoholin suhteen, vaikka kummankin kohdalla oli kysymys vuosikymmenien päivittäisestä käytöstä ja riippuvuudesta.

Hassua sinällään, että minä poltin “huvin päin” tupakkaa 15 vuotta. Enkä koskaan addiktoitunut siihen. Polttelin siis silloin tällöin, kun sattui huvittamaan. Välillä unohtui kuukaudeksi, välillä poltin ihan kunnolla puoli askia päivässä. Usein jäi kuin itsestään talveksi kokonaan ja kesällä sitten terassikelejen alkaessa taas tuli mieleen ostaa tupakkiaski. Viimeisen kahden vuoden aikana en ole enää yrittänytkään polttaa, koska se alkoi mennä lopulta siihen, että ostin askin, enkä saanut siitä poltettua kuin yhden tai kaksi. Meni siis opitun käytöksen pakkopullaiseksi toistamiseksi… Joten jäi sitten kokonaan. En tiedä, miten edes pystyin polttamaan, koska nykyään ajatuskin tupakasta saa pahoinvoinnin aikaiseksi.

Mutta minä merkkasin tuohon listaan alkoholin, lääkkeet ja syömisen. Näistä ehkä jopa alkoholia pahempi addiktiona on tuo syöminen- muttei tietenkään missään nimessä yhtä haitallinen. Lääkkeet oli vähän kiikunkaakun, mutta koska en pysty elämään ilman vahvoja särkylääkkeitä, niin kyllä minä niistä olen riippuvainen. Bentsojakin minä olen syönyt yhteensä jo kymmenkunta vuotta, mutta olen pitänyt pitkiäkin taukoja ja edelleen käytän hyvin harkitusti ja pieniä annoksia (1-2 tabl opamox per päivä). Eli haitallisin ja pahin ylivoimaisesti tuo alkoholi. Se ainoa, joka on aiheuttanut jälkiseuraamuksia…

En puhunutkaan tehtävän vaikeudesta joka on jokaiselle varmasti omakohtainen, vaan puhuin vierotusoireiden voimakkuudesta.

Ihan yleispätevä tieto kuitenkin on, että tupakan vierotusoireet eivät ole samalla lailla hengenvaaralliset kuin vaikkapa alkoholin, metadonin, heroiinin ja bentsojen.
Tupakan vierotusoireissa eivät uhkaa epileptiset krampit eivätkä psykoosin (delirium) vaara, ainakaan jos ihmisellä ei ole muutenkin sellaiseen taipumusta.
Tupakasta vierotukseen ei tarvita viikon tai useamman laitosvierotusta, niinkuin joidenkin päihteiden kohdalla tarvitaan.

Alkoholi tappaa eniten työikäisiä.
uusisuomi.fi/kotimaa/3819-al … -kuudennen

Tupakan suhteen asenneilmapiiri on saatu muutettua kielteiseksi, joten ollaan koko ajan menossa parempaan suuntaan. Tupakointi on vähentynyt jyrkästi ja vähenee edelleen.

Mutta jätetään yhteiskunnallinen keskustelu toisiin ketjuihin, ja puhutaan tässä addiktioista omalla kohdalla.

Kukaan ei ole vielä maininnut syöpöttelyä ja lihavuutta, mutta se on saanut äänestyksessä ääniä. :bulb:

PS. Silent mainitsikin jo.

Olen ymmärtänyt että fyysiset vieroitusoireet tai niiden puute ei kai kuitenkaan lopulta kerro koko totuutta siitä onko addiktoivasta tuotteesta eroon pääseminen jollekin helppoa vai ei.
Joillekin kaikenlainen fyysinen kärsiminen “sopii paremmin” pirtaan, kuin minkäänlainen psyykkinen epämukavuus.
Fyysiset vieroitusoireet voi siis mielestäni jaotella melko yleispätevästi sen mukaan miten voimakkaita ovat, mutta muuten on mielestäni vaikea sanoa miten vaikeaa tai helppoa kunkin on tietystä päihteestä eroon päästä.

Nikotiini, alkoholi ja muut päihteet vaikuttavat itsekunkin aivoissa erilailla, koska ihmisilä on erilaiset biologiset, perinnölliset ja ympäristön aiheutamat syynsä jäädä koukkuun tiettyyn aineisiin/aineeseen.

Itse jäin koukkuun nikotiiniin jo 12-vuotiaana, ja suurinpiirtein vuosina 98-2012 yritin lopettaa lukemattomia kertoja, ollen tosiaan kahteenkin otteeseen vuoden polttamatta noina vuosina, ja silti retkahdin uudelleen :frowning:
Tutuksi keinovalikoimassa taistelussa tupakkaa vastaan tulivat ainakin:
-tahdonvoima
-itsen ajatteleminen savuttomana, savottoman identiteetin vahvistaminen. Itse asiassa koin itseni savuttomaksi aina, ja harmittelin jo suurinpiirtein 18-vuotiaasta asti että olin koskaan aloittanut tupakoinnin.
-nikotiinivalmisteet (näihin olin enemmän tai vähemmän koukussa siis 14 vuotta, välillä kokonaan ilman, välillä näitä käyttäen, välillä polttaen…)
-Champix-lääke tupakoinnin lopettamiseksi
-Allen Carr easyway -menetelmä, kirja luettu moneen kertaan, (löytyy kirjahyllystä) ja uskottu, toivottu ja yritetty pysyä ilman tupakkaa sen avulla, onnistuikin noin 3 kk, ei huono menetelmä siis milläänlailla, uskon sillä olleen suuri vaikutus matkallani kohti lopullista savuttomuutta, mutta retkahdin siis vielä monta kertaa sen lukemisen jälkeenkin.

Lopulta siis onnistuin, näin nyt uskon, koska päätin raitistua:-) Psyykeni oli ehkä valmis tähän, koskapa se oli valmis jättämään alkoholinkin. Kaikista asioista tulee loppujen lopuksi helppoja, kun ne oikein oivaltaa.
Tällä hetkellä olen siis vieroittunut myös nikotiinivalmisteista, enkä olisi siihen varmaan ikinä pystynyt ilman alkoholin jättämistä.

Sitä voi kärvistellä ilman tupakkaa ja ilman alkoholia, mutta vasta kun psyyke on valmis päästämään irti noista myrkyistä, alkaa raittius/savuttomuus olemaan helppoa.

Silti en koe noita vuosia kun yritin lopettaa mitenkään turhina. Uskon että ne olivat vain kohdallani tarpeen matkallani kohti savuttomuutta, koska nikotiini taisi olla loppujen lopuksi päihteeni nro. 1.
Mutta, ihanaa olla vapaa!

Ai niin Keto, minulla menossa nyt päivä nro. 7 ilman kahvia, voi olla että vielä päädyn samaan kuin sinä, eli kahvi jää…en oikein tiedä vielä. On se kahvi vaan niin hyvää, ja piristävää ja ja :smiley:

No, koitan olla kahvilakossa vielä ainakin jonkun aikaa. Olen huomannut että karkkia menee normaalia enemmän, eli siirtyykö se addiktio nyt sitten taas :confused:

Halu lopettaa, lienee se tärkein motivaattori erilaisista riippuvuuksista erkanemisessa. Se kuinka helposti tahi vaikeasti itse kullakin vierottuminen tapahtuu, lienee tuskin asia josta tarvitsee kilpailla. Voittajan julistaminen kun lienee mahdottomuus. Sen sijasta lienee tärkeintä onnitella itseään jokaisesta päivästä jonka noista orjuuttavista riippuvuuksista saa vapaana elää.

Minä olen omalla kohdallani kokenut ongelmaksi päihteet, lääkkeet, pelaamisen, läheisriippuvuuden, kofeiinin, nikotiinin, seksin, sokerin, liikunnan, opiskelun, työn, netin sekä kännykän käytön. Lisäksi hieman lievempinä löytyy joka päivä jotakin. Olenhan altis addiktoitumaan mihin tahansa, josta hiemankaan kiksejä voi saada ja sillä tavoin paeta omaa itseään.

Kaikista tärkein asia kaikessa minun kohdallani tänään on tiedostaa tuo alttius. Sen jälkeen kysyä itseltään rehellisesti se, mitä elämältään tänään haluan ja pyrkiä omalta osaltaan tekemään elämässään vaadittavat ponnistelut noiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Se mikä minulla riippuvuuksissa vieroittautumisen on tehnyt helpoksi tai vastaavasti mahdottomaksi toteuttaa, on ollut oma halu niistä luopumisessa. Ilman tuota, ei maailmasta löydy asiaa, josta pääsisin eroon, vaikka vieroitusoireet olisivat toisten mielestä minimaaliset.

Oma pää kun tekee mahdollisesta mahdottoman tai mahdottomasta mahdollisen, riippuen siitä, kuinka asioihin asennoidun.

Die Fee, en mä ainakaan ole kahvia jättämässä. :smiley: Päinvastoin. Aion ryhtyä kahvi-snobiksi ja hifistelemään maistelemalla erilaisia espressoja, capuccinoja ja latteja ja sekoituksia, ja pätemällä niillä esim. työpaikan kahvipöydässä.

Kerran mä yritin eroon kofeiinista ja ostin sitä kofeiinitonta kahvia (Hag) joka oli kyllä ihan hyvän makuista, mutta kun ei saa kicksejä niin ei saa.

Kofeiinia pidän kuitenkin niin harmittomana aineena, etten edes laittanut sitä äänestysvaihtoehdoksi. En myöskään erikseen laittanut siihen suklaata, sokeria tai pikaruokaa, vaan ne kaikki lukeutuvat ylensyönti/lihavuus -vaihtoehtoon.

Die Fee, Allen Carrin Easyway oli minulle ihan nappimenetelmä: olin psyykkisesti vapaa tupakasta jo ennenkuin poltin juhlallisesti viimeisen röökin. Sen jälkeen fyysiset pikku viekkarit oli ylen helppo kestää. Se oli suorastaan hauskaa! :smiley:
Allen Carrhan ei oikeastaan salli menetelmässään edes nikotiinikorvaustuotteita, mutta siinä kohtaa pikkusen fuskasin. Käytin niitä pari viikkoa.

Olisi kiinnostavaa lukea Carrin alkoholinkäyttöoppaitakin mutta niiden en usko olevan samanlaisia napakymppejä kuin tupakkakirja. Laihdutuskirja oli ainakin ihan schaissea.

Voiko tuon Easyway-menetelmän perusperiaatteita jotenkin referoida tähän? Kiinnostaisi lähinnä löytyisikö siitä jonkinlaisia kultahippuja joista voisi takoa miekan myös alkoholi-taistoon?

Minä olen entinen syöppö. Söin(ja vähän joinkin) suruuni, ilooni, turhautumiseen, masennukseen ja kaikkiin olotiloihin. Kokeilut olet kaikki laihdutusmuodot ja dieetit sillä seurauksella, että lihoin lisää. Olin lopulta sairas, väsynyt ja valmis vetämään narun kaulaan. Lopputulos, yli satakiloinen pätkä, 164cm pituutta ja painoa 103kg.

Lopetin laihduttamisen ja käänsin uuden lehden elämässä. En kieltänyt enää mitään vaan söin kaikkeamitä halusin, mutta kohtuudella. Söin säännöllisesti ja pidin huolen etten ollut nälkäinen. Lopputulos, laiduin liki normaalipainokseksi ja olisin sellaisena pysynytkin jos en olisi alkanut juomaan reilusti. Paino ei onneksi noussut kuin +7kg, mutta tekemistä on puristaa ylimääräiset pois.

Moniala-addikti? Ihan sama mikä on nimitys, mutta itsensä kanssa on aikamoinen voimainkoitos varmaankin aina.

Ajattelin vieroitusoireilla sellaisia oireita, jotka vievät toimintakyvyn ja/tai joihin pitää saada hoitoa, kuten tuo kahvittomuudesta johtunut päänsärky. Krapula on lähinnä epämukavuutta ja janoa, hyvin harvoin tarvitsen edes särkylääkettä.

“…every year tobacco kills more Americans than did World War II — more than AIDS, cocaine, heroin, alcohol, vehicular accidents, homicide and suicide combined.”

politifact.com/truth-o-meter … -other-da/

Se mitä jenkeissä edellä, sitä muissa länsimaissa just ihan kohta. Ylensyönti ja siitä seuraava lihavuus tosin nousee hyvänä kakkosena kalman kynnelle saattajana jenkeissä. Toistaiseksi tosin Euroopassa taitaa olla alkoholi toistaiseksi kovempi haaste kuin jenkeissä, mutta ruokariippuvuus nousee vahvasti ja tasaisesti.

Top-3 tappajaa seuraavat 100 vuotta:

  1. Poltan liikaa.
  2. Juon liikaa.
  3. Syön liikaa.

Ja sitten nämä muut, laittomat huimausaineet, on vielä piiiiitkään pelkkää nappikauppaa kalmabisneksessä, mutta niistä puhutaan kuin ne olisivat yhteiskunnan jonkinsortin ykkösongelma. Huumeet ruokakauppaan, sataprosenttinen vastuu käyttäjill eitselleen, ja kaikenlaisen holhouspaskan lopettaminen. Näillä eväillä tulevaisuuteen.

Eli jos laihduttaa, lopettaa röökin ja viinan, niin elää todennäköisesti huomattavasti pidempään, vaikka nappailisi mitä muita huimausaineita tahansa! :smiley:

Pistin rastin alkoholin, tupakan, ylensyönnin/lihavuuden ja toiminnallisen riippuvuuden kohdalle.

Jo yläasteella olin taipuvainen masentumaan ja silloin kuvioihin astui satunnainen ahmiminen. 14-vuotiaana vedin ekat kännit ja siitä eteenpäin kännäilin satunnaisesti, en nyt ollenkaan muista kuinka usein, mutta en yläasteen aikaan kyllä moniakaan kännejä juonut, sen jälkeen se sitten alkoi…ja 16-vuotiaana alkoi tupakanpoltto. Sitä olin tosin poltellut jo kymmenkesäisenäkin. Tupakasta en ole koskaan edes osannut vetää poskareita, joten polttaminen oli alusta asti ihan “oikeaa”. Helppohan se oli piilottaa, kun molemmat vanhemmat ja veli polttivat. Aikuisena sitten, tänne muutettuani, söin liikaa, join liikaa, näistä johtuen lihoin, ja tietysti poltin tupakkaa, sitä meni se aski päivässä, loppuaikana puoli askia/päivä.

Tammikuussa 2011 lopetin juomisen. Lopettaminen oli helppoa. Kun viimeinen paniikki laukesi, minä vain tiesin, että se oli minun kohdaltani siinä. Yksi retkahdus tuli suoritettua viime syyskuussa, mutta pääsääntöisesti ilman oleminen on ollut helppoa. Juotatukset ovat satunnaisia ja aikalailla heikkoja. Toki mullakin on niitä ihanpaskoja kausia, mutta kumma kyllä, “janoa” ne eivät ole erityisemmin herättäneet. Tai no ovatkin, mutta ei niin pahasti, että toteuttaminen olisi ollut lähelläkään.

Tupakoinnin lopetin huhtikuussa 2012. Samoilla opeilla, kuin Ketostixkin. Olin siihen henkisesti valmistautunut jo raitistumisestani lähtien ja voin sanoa, että myös minun kohdallani tupakoinnin lopettaminen oli lopulta helppoa. Pari ekaa päivää olivat hieman epämukavat, mutta siitä se sitten lähti eteenpäin. Hullua on se, että mulla on ollut tässä viimeisten viikkojen ajan ihan järjetön tupakan mieliteko. Tai ei, ei minun sitä itse ainetta ole tehnyt mieli ollenkaan, vaan mulla on ikävä tupakalla käymistä. Sitä tapaa. Olen kolme kertaa tämän savuttoman vuoteni aikana polttanut muutaman röökin ja se maistui niin saatanan pahalta, että sitä ikeniin imeytyvää makua en enää ihan oikeasti suuhuni halua…mutta kun sitten kuitenkin olis niiiiin kivaa jotenkin käydä tuolla pihakeinussa polttelemassa… Ihan tyhmältä tuntuu mennä vain istumaan sinne. Sanoisin, että minun on haastavampaa pysyä erossa tupakasta, kuin alkoholista.

Toiminnallisen riippuvuuden valitsin siksi, että olen joskus kokenut olevani hitusen liian kiintynyt tietokoneeseeni… Olen tässä niinsanotusti selättänyt aika monta riippuvuuttani tämän koneenkin avulla, että ei ole erityisempää kiirettä edes hankkiutua tästä riippuvuudesta eroon.

Ahmimisesta en ole edes tietoisesti pyrkinyt eroon, se on vain jäänyt. Nykyään, pystyn helposti syömään ruokaa ihan yhden annoksen kerrallaan…ja muutoinkin ruokalutavoissani palaset ovat siinä määrin kohdallaan, että synkkinä aikoina kerätty paino laskee pikkuhiljaa. Sokeria syön vain viikonloppuisin, eikä siihen ole mitään pakkomiellettä silloinkaan, joten katson olevani siitä riippumaton.

Kahvi. En edes haluaisi siitä eroon…mutta, mulle rupesi tulemaan taas ahdistuksia ja paniikkeja. Ikäväkseni huomasin, että kahvihan se niitä mulle tekee. Ja tämän huomion jälkeen se rupesi maistumaankin pahalta. Olin viikon ilman kahvia, eikä ollut minkäänlaisia viekkareita. Eilen join kokeilumielessä puoli mukillista, nyt se oli hyvää, eikä tehnyt oireita, joten toivon pystyväni jatkamaan kahvin juomista!

Näin minulla.