Addiktio, opittua avuttomuutta ?

Alla oleva lainaus on osa laajempaa blogi-kirjoitusta, joka löytyy täältä.

takkirauta.blogspot.com/2008/11/ … rkkaa.html

Kyseessä on poikkeava näkemys addiktion sairausluonteesta. Tässähän nyt mainitaan lähinnä huumeet mutta poikkeaako alkoholiaddiktio sitten huumeriippuvuudesta?


Vanhan klisee on, että miksi Jeppe juo. Tämä Holmbergin näytelmään liittyvä klisee kuitenkin kertoo totuuden: hän juo, koska hän on menettänyt tai ulkoistanut elämänhallintansa ja juopottelu on kivaa. Hän on oppinut avuttomaksi. Ja Dalrymplen mukaan narkomaniassa on täsmälleen samasta asiasta kyse: riippuvuuden romantisoinnista ja opitusta avuttomuudesta. Dalrymplen mielestä narkomaaneja hoitaessa kysymys on enemmän moraalisesta tai henkisestä ongelmasta kuin tosiasiallisesta lääketieteellisestä tilasta. Dalrymplen mielestä se, mikä on joskus alkanut rehellisenä yrityksenä auttaa huumeriippuvaisia, on nyt muuttunut paapomiseksi, moraaliseksi pelkuruudeksi, siirtymätoiminnaksi - ja työmahdollisuuksiksi. Modernissa byrokraattisessa yhteiskunnassa, loppujen lopuksi, on vain vähän sosiaalisia ongelmia, joita ovela byrokraatti ei voi muuttaa ammatilliseksi tai henkilökohtaiseksi edukseen. On helpompi antaa ihmiselle annos lääkettä kuin antaa heille syy elää.

Syyn elää addikti joutuu itse antamaan itselleen.

Ja tämä on se pointti, miksi Jeppe juo ja Jenni narkkaa. Ei ole syytä elää. Kun ei ole vastuuta elämästään (kaikkivaltias Iso Veli tulee ja paapoo) eikä valtaa (holhousvaltion kääntöpuoli) elämäänsä, niin se synnyttää opitun avuttomuuden tilan

Syyn juomisen, päihteiden käytön lopettamiselle joutuu se addikti itse löytämään itsestään. Se on ainakin varma asia, että oli sitten minkä tahansa päihteiden käyttäjä, niin kaikki joutuu opettelemaan uusia toimintatapoja, jos aikoo lopettaa niin, että se maistuu siltä, että sitä haluaa jatkaa.
Kaikkien opintojen äiti, kantapään kautta onneen.

kasvatus, elinympäristö, geenit… Kyse taitaa olla monen asian summasta. Mikä kenelläkin painottuu. Kun viina vie, olo on takuuvarmasti voimaton ja avuton. Siitäkin tilasta voi opetella pois. Henkilöllä, jolla kognitiiviset kyvyt ovat paremmat ja elämä vielä suht koht. kunnossa, on aina paremmassa asemassa, mitä tulee raitistumiseen.

No niin. Siellä kuuluu järjen ääntä. Ainoa mikä särähtää korvaan on ajatus “moraalisesta” ongelmasta. Ja juoppo tai narkki ei tietenkään juo aina siksi että se on kivaa. Asia on vähän monisyisempi, mutta kyllä Dalrymple on oikeilla jäljillä tuossa perusajatuksessaan.