Abellinen tarinaa - raitis, savuton kesä 2016?

Hei,

kirjoitan tälle(kin) palstalle ensimmäistä kertaa tänään. Lukenut olen näitä keskusteluita jo muutamia vuosia.

Kirjoittamaan ryhdyin vihdoin, kun vuosien mittaan olen huomannut alkoholiriippuvuuteni pilaavan mahdollisuuteni lopettaa tupakointi. Eli lähestyn tätä toista riippuvuuttani toisen riippuvuuteni “innoittamana”. Tänä aamuna päätin lähteä vakavaan yritykseen päästä tupakasta lopullisesti eroon ja_tiedän_ettei se onnistu, jos pisaaraakaan alkoholia juon.

En tiedä, onko tämä sallittua, mutta kopioin tähän kirjoitukseni Stumppi.fi-sivustolta. Se ehkä hahmottaa, kuinka käsi kädessä nämä riippuvuuteni kulkevat:

"Hei,

Olen uusi täällä ts. kirjoitan ensimmäistä kertaa. Lueskellut olen kuitenkin näitä kirjoituksia jo yli 3 vuotta.

Olen reilu 40-vuotias nainen ja tupakointihistoria yltää yli 20 vuoden päähän; askin puolentoista vuorokausivauhtia. Muutama puolivakava lopetusyritys mahtuu tähän kuluneen kolmen vuoden jaksoon, mutta tulokset ovat jääneet riman alituksiksi.

Lopetusta olen yrittänyt jo pariin otteeseen Champixilla, mutta sivuoireet olivat minulle liikaa. Tällä kertaa koetan laastareiden avulla.

Tänä aamuna työmatkalla noin klo 06 poltin askini viimoisen tupakan ja töihin päästyäni liimailin laastarin käsivarteen. Yllättävän rauhallisesti on päivä sujunut ainakin tähän iltapäivään asti, mukaan lukien kahvi- ja lounaspaussit .

Mutta sitten toiseen o i k e a a n ongelmaani, joka tehokkaasti on torpedoinut aiemmat yritykseni. Enkä ole näiltä palstoilta löytänyt vastaavaa (= yhtä surkeaa kombinaatiota). Olen tupakkariippuvuuteni lisäksi hankkinut itselleni vuosien saatossa toisenkin riippuvuuden - alkoholisellaisen.

Tähän mennessä olen huomannut sen, minkä moni muukin, että aika usein lopetusyritykset kompastuvat alkoholin maisteluun. Moni muu varmasti miettii, että lopettaakin sitten kaikenlaisen alkon kanssa läträämisen - ainakin siihen saakka, kun uskaltaa luottaa itseensä ja tupakoimattomuuteensa, mutta minulla on toisin . Nyt olen päättänyt (niin lujasti kuin alkoholisti pystyy), että pinnistelen tipattomana tästä eteenpäin. Arkiviikot vielä saattavat mennä, mutta viikonloput ovat minulle erittäin hankalia.

Yritys on kuitenkin vakava ja koitan toistaiseksi selvitä omin avuin etsimättä ulkopuolista apua alkoholiongelmaani. Mikäli en onnistu, niin on harkittava uudelleen.

Tupakoinnin halua todella lopettaa; pelkään terveyteni puolesta. Lisäksi aviopuolisoni ei polta, joten kotona ei tupakoita nurkista löydy.

Hups, tulipas tästä pitkä monologi , ehkä ensi kerralla ytimekkäämmin!

Toivon kaikille onnea ja menestystä tupakoinnin lopettamisessa !"

Tässä siis toinen tekstini. Toivon, että onnistuisin lopettamaan alkoholin käytön kokonaan - vain siten onnistun tuossa toisessakin tavoitteessani.

Kiitos, jos jaksoitte lukea.

Tervetuloa mukaan Abelline! Melkoisen haasteen olet itsellesi heittänyt. En silti epäile, ettetkö siitä selviä sikäli kun olet valmistautunut tekemään mitä tahansa siinä onnistumisen eteen. Sillä tavoin minä olen selättänyt 3/4 haitallisista riippuvuuksistani. Tupakka on vielä elämääni tuhoamassa, mutta omalla kohdallani olen todennut sen jäävän pois, kun en sitä enää tarvitse mihinkään. Sitä odotellessa.

Toivotan sinulle voimia luovuttaa. Sillä tavoin minun ei ole tarvinnut enää taistella esimerkiksi päihteitä vastaan. Olen hyväksynyt olevani alkoholisti ja haluavani elää tänään raittiina. Mitä varten sitten enää taistella. Kaikkea hyvää sinulle. Kirjoittele ahkerasti ja sinä selviät, molemmista eroon.

Terve
Ja tervetuloa tänne juttelemaan. Itse olen saanut täälta apua omassa taistelussani.
Mä olen lopettanut tupakan jo vuosia sitten, mutta jatkanut alkon kanssa läträämistä…
Mulla on tullut mitta täyteen alkon käyttöä. Haluan siitä lopullisesti eroon.
Haluan rohkaista sua: kyllä se siitä. Tärkeintä on ehkä keskittyä motivaatioon. Yleensä kai on niin, että ihminen pystyy siihen mitä “oikeasti haluaa”. Eli itseänsä huijaamalla ei edisty.
Toi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on oikeasti tosi vaikea asia. Sis olla rehellinen itselleen. Tuntea itsensä. Myöntää motiivinsa…
Minäkin olen liikenteessä “omin päin”. Jotkut onnistuvat niin, toiset taas haluavat tai tarvitsevat jotain apua (AA, A-klinikka tms)… Kukin tyylillään.
Toivotan voimia, rohkeutta ja sitkeyttä!

Tervetuloa joukkoon!

Ei ole taistelu tupakastakaan irti helppoa, kuten ei aina alkoholistakaan. Itsestä tuntuu, että tupakasta irtipääseminen on jopa vaikeampaa, kuin alkoholista. Raitiina haluan olla alkosta ja tupakasta, mutta tupakka on tällä hetkellä vielä selätettävänä lopullisesti. Viime joulukuusta on muhinut lopullinen tupakoimattomuus mielessä, mutta vielä odottaa niittiä. Sentään en ole itselleni ostanut tupakkaa ja pummin asemassa menee 1-3 tupakkia päivässä.

Voimia ja päättäväisyyttä taisteluun.

Toistakymmentä vuotta sitten lopetin oman tupakointini saman suuntaisilla toimenpiteillä. Psyykkasin itseäni koko edeltävän vuoden ja sitten vuodenvaihteessa lopetin, en käyttänyt mitään nikotiinivalmisteita. Sallin itselleni viikonloppuisin yhden pullon viiniä niin, että sen kanssa minulla oli aina käsillä myös juustoja ja suolakeksejä. Toimi tupakoinnin osalta loistavasti. Muutaman kuukauden kuluttua lähti sitten juominen taas lisääntymään, mutta tupakkaa ei ole sen koommin tehnyt koskaan mieli.

Eli pystyt siihen kyllä.

Tervetuloa mukaan keskustelemaan, Abelline!

Toistakymmentä vuotta on minullakin tupakanpolton lopettamisesta. Muutaman vuosikymmenen ehdfin ketjussa vetämään, enkä edes tupakkalakkoa harkinnut. Jotenkin sitten vaan, jonain aamuna muljahti mieleen, että eikö nyt vois kokeilla edes päivän ilman.

Ja siitä se lähti, vaikeana, ja hermostuttavana, itseäni suggeroiden siihen että tupakka on minulle tarpeeton ja merkityksetön aine… ja onnistui se, vaikka aikaa meni.

Sitten, vuosia myöhemmin, ymmärsin että yhtä paha myrkky on alkoholikin, vaikka sekin oli niin kovin olennaisena osana aivan jokaiseen päivään kuulunut samoin kymmeniä vuosia. Ja samoilla itseni psyykkaamisen, päihteen merkityksen mitätöimisen, ongelman kutistamisen omaan nurkkaansa ja kokonaan pois elämästäni, sellaisten konstien avulla sekin onnistui.
Luultavasti suurena apuna oli se onnistumisen kokemus tupakan kanssa, tiesin jo että on se mahdollista, oman ajattelutapansa muuttaminen. Ehkä siksi se alkoholista irrottautuminen oli jo helpompaa kuin tupakan kanssa.

Olet ottanut päämääräksi pä’ästä molemmista eroon yhtä aikaa.

Voi olla rankkaa, mutta saattaapa olla niinkin, että menevät sitten samoilla kipuiluilla ja vääntämisellä molemmat. Ja ihan hyvin voi olla, että nuo kaksi rinnakkaista asiaa tukevat toisiaan siinä toteutusvaiheessa.

Kunhan luotat itseesi ja uskot, että pääset asettamaasi päämäärään, niin puoli voittoa on jo käsissä.

Voimia irrottautumiseesi!

Hejssan Abelline ja tervetuloa porukkaan.

Toki monilla addiktiot kulkevat käsi kädessä, ja vaikka tupakointi on koko kansan keskuudessa vähentynyt kovasti viime vuosikymmeninä, niin suurin osa päihdeongelmaisista tupakoi.

Lopetin itse tupakoinnin 6½ vuotta sitten, juurikin mainitsemasi Stumppi.fi sivuston ja Allen Carr:in Easywayn avulla. Olin samoihin aikoihin kuivilla alkoholista; meneillään oli n. puolen vuoden pätkäraittius.

Pitää kyllä sanoa, että tupakoinnin lopettamiseen oli niin stydit lääkkeet nuo, että sen koommin ei rööki suuhun mennyt eikä mitään muutakaan nikotiinipituista ja/tai poltettavaa ole tullut itseensä imettyä. :sunglasses:

Savuttomuus piti vaikka pari kuukautta myöhemmin alkoi aika rankat dokailukierteet.

A.C:n mukaan suurin syy joka estää lopettamasta tupakointia, on pelko. Pelko että edessä on kammottavia ja tuskallisia vierotusoireita jotka jatkuvat jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tämä pelko saa takertumaan hädiissään Champixeihin, Zybaneihin, nikotiinilaastareihin… Viimeisenä villityksenä sähkötupakkaan.
Pelko on kuitenkin aiheeton, ja se pitää voittaa ekana. Tupakan viekkarit eivät vedä oikeasti vertoja monienkaan päihteiden viekkareille, vaikka niiin joskus sanotaan. :smiley:

Myöskin päihteiden käytön, kuten alkoholin, lopettamiseen liittyy ehkä pelkoja, mutta niiden suhteen asia on minusta paljon monimutkaisempi ja syvällisemmin tunne-elämään kietoutunut, kuin tupakointi joka on lähinnä “hajamielinen tapa”. Nikotiiniriippuvuuden moni sauhuttelija tajuaa ongelmaksi vain silloin kun tupakkaa ei ole saatavilla. Sehän on hätätilanne.

Mutta: kyllä vapaaksi pääsy nikotiinivankilastakin on mahdollista. Se voi olla helppoa. Uskokaa tai älkää, se voi olla jopa hauskaa! :sunglasses:

Mutta Keto, nyt kiinnostaa, nousiko sinun painosi? Minulla tupakoinnin lopettaminen oli helppoa, mutta ns. nikotiinikorvausvalmisteiden käytön lopetus ei ollut. Parissa viikossa ilman nikotiinikorvausta paino nousi 5kg ja se kyllä oli aivan hirveää. Ratkaisin sen pätkittäisellä laastarien käytöllä (lihoin- laastarit peliin- paino laskee joten olin sitten ilman laastareita). Tällä hetkellä itseni tuntien voin sanoa, että painon nouseminen ottaa henkisesti todella koville. Niinpä sen ymmärtäminen, miten paljon alkoholissa on energiaa on auttanut minua olemaan edes pätkäraittiina. Voisipa sanoa, että lihominen pelottaa minua aika lailla enemmän kuin monet sairaudetkaan. Niin hyvin olen tullut aivopestyksi.

^ Ei noussu paino tupakoinnin lopettaessa, vaan yllättäen päinvastoin: mä laihduin. :slight_smile:

Yks syy oli se, että minäkin pelkäsin hysteerisesti lihomista ja aloin liikkumaan ihan vimmaisesti. Itse asiassa just silloin mä alotin mun liikuntaharrastuksen, ekaa kertaa sitten teiniaikojen.

Ekaks aloin kävelemään. Ilman mitään tavotetta tai kuntoilusuunnitelmaa: lampsin vaan menemään. Sitten huomasin että hitsi, siitähän tulee hyvä olo. Pitkät kävelyt vaihtu hölkäksi, sitten juoksuksi. Sitten alkoi myös uiminen, vuotta myöhemmin kuntosali.

Jos pelkää lihomista, kannattaa vain alkaa tietoisesti katsomaan syömisiään ja lisätä liikuntaa. Lohtunapostelu on salakavala lihottaja.

Hyvää huomenta kaikille,

on ilo huomata miten moni huomasi kirjoitukseni ja vastasikin siihen :slight_smile:!

Kovin on outo tunne ensimmäistä kertaa “puhua” näitä omia asioitaan “julkisesti” ja vieläpä täysin vieraille ihmisille. Miten kiusalliselta ja nololta tuntuu, vaikken omalla nimelläni kirjoitakaan. Olen perusujo ja melko epäsosiaalinen - ollut lapsuudesta saakka. Aina viihtynyt hyvin omissa oloissani enkä suuremmin kaivannut nuoruudessani kaveriporukkaa, kuten en vieläkään. Lisäksi nykyään minulla on hyvä työpaikka, jossa saan tehdä töitä itselleni luontevaan tyyliin omin nokkineni :slight_smile:. Semmoinen olen; omat asiat ominani mielellään pitävä, en kuitenkaan muille ihmisille epäystävällinen taikka tyly. Ainakin toivon, ettei ulosantini elävässä elämässä anna sellaista kuvaa. Eikä kirjoittaessakaan.

Olen useasti ja usealta eri taholta kuullut/ lukenut, ettei usean eri riippuvuuden selättäminen yhtä aikaa todennäköisesti onnistu. Kuten alkoholin käytön lopettaminen, tupakoinnin lopettaminen, laihdutus, jne. En kuitenkaan itse usko, etteikö kuitenkin onnistuisi. Jos oikein kovasti uskoo itseensä?

En ole koskaan aikaisemmin koittanut tosissani luopua alkoholista. Jos olisin, en tupakoisikaan enää. Minulla nuo kulkevat totisesti käsi kädessä. Kun olen polttamatta arkiviikon (nyt toki ollut vasta (jo!!!) eilisaamusta asti), niin viimeistään perjantaina juodessani itseltäni tolkun pois, alan polttaa. Ihan samoin kuin silloin teen kaikkea muutakin, mitä normaali ihminen ei ikinä tekisi edes humalassa. Hyppäisin vaikka katolta noin esimerkiksi. Eli en pysty kontrolloimaan muitakaan tekemisiäni kelpokännissä.

Ja sama toisinpäin! Jos poltan, herahtaa viininmaku kielelle lähes välittömästi, jos mahdollisuus juomiseen on (viikonloput; arki-iltakin käy).

Edellä siis syyt, miksi molemmista on päästävä yhtä aikaa. Vaikka kuinka tiukkaa tekisi. Vain toinen ei minulla onnistu, olen sen jo huomannut useaan kertaan. Tällä kertaa sitten toisella tavalla.

Olen ollut nikotiinilaastarin kanssa polttamatta eilisaamusta klo 6 asti, ja ihan hyvin on mennyt. En ole hermostunut, en kiukkuinen enkä masentunutkaan kuten useilla aikaisemmilla yrityskerroilla. Olla möllötän vaan :slight_smile: (joskin nyt pakottavista syistä teen myös töitä tässä vähän niin kuin vasemmalla kädellä).
Tavallisesti juon pitkin viikkoa, huomattavia määriä. Nyt en ole toissapäivänä enkä eilen ottanut mitään, enkä ota tänäänkään. Enkä aio ottaa sukulaisen hääjuhlassakaan, johon osallistun viikonloppuna. Ja edelleenkin totean, että ei ahista, ei kiukuta, ei hermostuta - oon vaan, niin kuin kuvittelen, että normaalit ihmiset ovat vaan :slight_smile:. Olen kyllä ikäni osannut_olla_ sujuvasti, olen laiska ja mukavuudenhaluinen, enkä välitä urheilusta, enkä kodinhoidosta. Viihdyn sohvalla silmät kiinni nukkumattakin :slight_smile:

Kaikkea hyvää aamuunne :slight_smile:

  • Abelline

Huomenta Abelline ja tervetuloa mukaan. Korostat alkoholin ja tupakoinnin vuorovaikutusta niin voimakkaasti, että mieleeni tuli kysyä oletko harkinnut koskaan mitään lääkettä joka aiheuttaa alkon kanssa negatiivisen korrelaation? Siis suomeksi sanottuna antabusta. On muitakin lääkkeitä, aikanaan sellainen kun Campral joka kuulemma jollain lailla estää humalan hurmion. Jätän teeman syvemmän käsittelyn mielelläni muille koska en ensinnäkään ole antabusta itse käyttänyt ja toisesta on vain sumuinen muisto kivikaudelta. Otapas selvää, voisi olla sopiva aloitus.
Onnea reitillesi ja tsemppiä. :smiley:

Hei Andante (“käyden” muistan musiikinopettajani joskus sanoneen :slight_smile: ),

en ole koskaan edes_harkinnut_mitään lääkehoitoa korvieni välissä esiintyville ongelmille (lue: alkoholi), minusta se on jotenkin pelottavaa ja aiheuttaa kylmiä väristyksiä. Esimerkiksi tuota antabusta, josta olen lukenut, en missään olosuhteissa suuhuni laittaisi. Siis missään. Sama koskee kaikkia rauhoittavia ja mielialalääkkeitä ja muita vastaavia. Ainoa mitä olen aikuisiällä käyttänyt ovat e-pillerit, satunnaiset särkylääkkeet ja antibioottikuuri. Ja sitten nuo Champix-lääkkeet, jotka kyllä toimivat, mutta siinä sivussa aiheuttivat aivan kamalan kuvottavan olon (siksi ne sitten hylkäsinkin).

Olen siis aika “lääkevastainen”. Jotain luontaistuotteita tai muita sen oloisia voisin kyllä kokeilla :slight_smile:. Mutta en tarvitse itseeni nykyisten ongelmien lisäksi enää yhtään teollista kemiallista yhdistettä. Nykyisistä aion eroon sisulla (kuten oma isänikin aikoinaan teki) ja päättäväisyydellä :slight_smile:. Ja lujalla uskolla onnistumiseen!

En nähtävästi osaa oikein käyttää tätä viestijuttua :neutral_face:

Tuli kahteen otteeseen… Onnistuukohan muuttaminen näin, kun en osannut kakkosversiota poistaa muuten.

Kyllä minun silmissäni tuo, että ei missään, siis missään tapauksessa esim antabusta suuhunsa laita näyttää suorastaan naurettavalta kun ottaa huomioon, että samalla kuitenkin juodaan alkoholi nimistä hermomyrkkyä ja vedetään nikotiinia kroppaan niin että hippulat vinkuu :slight_smile: . Jokainen kuitenkin taaplaa tavallansa.

T: Prossa

Abelline, kiitos nopeasta vastauksestasi. Olen kirjoitellut jonkin verran antabuksestakin vaikka itse en ole koskaan käyttänytkään. Korostan tässä, että myös minä olen erittäin lääkevastainen. Sinulla on selvä linja, hyvä niin. Luontaistuotteiden ryhmästä käytän täkäläistä (Saksassa) rohdoskaupasta saatavaa uni- ja hermoteetä. Onpas dropilla nimi! :smiley: Ihan harmitonta ja ei koukuttavaa kamaa.
Andante tuleekin musiikkimaailmasta ja valitsin sen aikanani pysyäkseni maltillisessa ja käyden eikä ravaten kirjoitetussa äänensävyssä. Jonkinlaista NPL:ää sovellettuna. :smiley:

Abelline,

Champix vaikuttaa paljon enemmän aivotoimintaan kuin vaikkapa Antabus. Champix ja Zyban on samantyylisiä mielihyvä-manipulaattoreita kuin alkoholinkäytön vähentämiseen tarkotetut ReVia, Selincro ja varmaan Andanten mainittema Campral.

Antabus on ihan eri maata. Se ei vaikuta päänuppiin eikä keskushermostoon millään lailla. Se vain aiheuttaa alkoholin kanssa yhdessä todella karmean ja pahimmillaan vaarallisen olotilan. :slight_smile:

Jotten unohda tärkeitä asioita ja päivämääriä ajan kuluessa, niin kirjoitan tähän itselleni jotain ylös (olen aika saamaton kirjoittaja ja saan inspiraation vain harvoin - eikä minusta muutoinkaan Runebergiksi ole :slight_smile:).

Mutta kuitenkin.
Olen pysynyt alkoholittomana nyt reilun viikon ja tuohon viikkoon sisältyi siis Suuri HääJuhlakin. Olen itse asiassa yllättänyt, kuinka hyvin (hölmö sana?) tämä lyhykäinen juopottelemattomuus on sujunut. Olisi varmaan pitänyt koittaa jo kauan kauan sitten :open_mouth: .

Valitettavasti savuttomuudessani suureksi harmikseni lipsahdin silti ja jouduin aloittamaan eilen illalla da capo al fine :confused: Ehkä olisi parasta vaihtaa kahvi teehen, jottei tupakkahetkistä muistuttaisi moinen ainakaan näin alussa.

Raikasta ja syyskirpeää tiistaiaamua :slight_smile:

Näin koko lailla vuoden kuluttua edellisestä viestistäni uskaltaudun “näyttäytymään” uudelleen.

Vuosi on kulunut entiseen malliin: juominen pysynyt liioiteltuna ja jatkuvana ja tupakointi järkyttävissä kappalemäärissä per vuorokausi. Kesän aikana kurkkuni on kuitenkin sanonut sopimuksen irti savukanavana toimimisesta ja tupakointini tuottaa jo fyysistä kipua kuristumisen tunteen ja kutinan lisäksi (toivottovasti olisi vielä korjattavissa oleva tila :frowning:).

Usean kuukauden mittaisen päivittäisen ajattelutyön seurauksena yritän tupakasta eroon jälleen uudelleen. Ja terveydentilani vuoksi epäilen, että se on ainoa mahdollisuus pelastaa edes jotain, jos jotain vielä pelastettavissa on. Lääkäriin en tämän asian kanssa mene, koska en halua tietää millä tolalla kurkkuni kunto on. Kun saan lopetettua, niin saatan mennä ehkä 2-4 kuukauden kuluttua.

Ja vanhastaan tiedän, että pisarakin alkoholia ajaa minut tupakoimaan samoin tein. Siinä ei järjen äänellä ole kuuluvuutta. Siispä otin startin. Olen kolmatta vuorokautta kokonaan ilman alkoholia. Eilisestä 2.9. klo 18 lähtien olen ollut savutta. Ihan luomuna. Sillä ajatuksella, ettei tarvita edes tahdonvoimaa, kun jotain oikeasti haluaa. Siunatuksi lopuksi pliisu esimerkki: jos en halua siivota kotona, ei vaadita laisinkaan tahdonvoimaa jättää siivous tekemättä. :slight_smile:

Kaikkea hyvää alkavaan syksyyn kaikille :slight_smile:

  • Abelline

Hei Abelline!
4. päivä minulla menossa. Samassa veneessä ollaan, sama vihollinen meillä nujerrettava. Minulla mennyt 5 vuotta hukkaan tuolle petolliselle aineelle.

Tsemppiä ja voimia Sinulle. Ja meille kaikille!

SateenKaari

Hei Abelline!
4. päivä minulla menossa. Samassa veneessä ollaan, sama vihollinen meillä nujerrettava. Minulla mennyt 5 vuotta hukkaan tuolle petolliselle aineelle.

Tsemppiä ja voimia Sinulle. Ja meille kaikille!

SateenKaari