Abelardon tarina

Tämä kirjoitus on ensimmäinen konkreettinen teko, jonka teen alkoholiongelmani johdosta.

Olen vuonna 1969 syntynyt eteläsuomalainen mies. Tulen täysin alkoholikielteisestä perheestä eikä minulla ole sisaruksia. Ensimmäistä kertaa käytin alkoholia 16-vuotiaana eikä ensimmäisissä vuosissa mielestäni ollut mitään ihmeellistä. Ikävuosina 20-25 havahduin ensimmäistä kertaa siihen, että kaveriporukassa juuri minä olin useimmiten kovimmassa humalassa ja minulle yleensä sopi lähteä juomaan, jos joku kysyi.

Noin 30-vuotiaana muistan, että aloin juoda vaimoltani salaa. Jos molemmat otimme illan aikana 3-6 olutta, minulla oli jossain jemmassa vielä kuusi, jotka litkin “vessareissuilla”. Näihin aikoihin olen myös ensimmäistä kertaa ajanut autoa niin, että yritin tarkkaan miettiä promilleja. Luulen, että joinakin kertoina laskelmat jo lievästi pettivät.

Erosimme, kun olin 34-vuotias. Alkoholi ei rikkonut liittoamme enkä ole koskaan ollut väkivaltainen. Lapsemme olivat tuolloin 7- ja 6-vuotiaita.

Viimeisen seitsemän vuoden aikana kulutukseni on räjähtänyt käsiin. Juon pääosin yksin kotona enkä käy iltaisin baareissa paljoakaan. Minulle tyypillistä käytöstä on ottaa aamupäivän aikana kotona vaikkapa kuusi olutta ja lähteä sitten kauppaan hakemaan jotain “tärkeää” eli totta puhuen haen tekosyytä pistäytyä paikallisessa. Siellä luen iltapäivälehdet, mikä taas on tekosyy siemaista siinä sivussa neljä tuoppia. Kauppareissulta haen sen alkuperäisen “tärkeän” maitolitran tms. ja siinä sivussa kahdeksan siideriä, jotka huitaisen kotiin palattuani.

Viimeisten vuosien aikana olen varmuudella ajanut autoa juovuksissa omat lapset kyydissä, käynyt wc:ssä oksentamassa lasten katsoessa tv:tä olkkarissa ja saapunut töihin alkoholin vaikutuksen alaisena. Työni on yhteiskunnallisesti merkittävää, äärettömän vastuullista ja todella hyvin palkattua kolmevuorotyötä. Rahan puute ei koskaan hillitse hankintojani.

Trendi on selvä: tilanteeni pahenee kaiken aikaa. Tiedän tarvitsevani apua mutta vielä en ole ottanut sitä tärkeää askelta. Kello on nyt noin 17 ja olen viimeisen neljän tunnin aikana juonut kuusi ravintola-annosta alkoholia.

Kun itsekin tiedät, että tilateesi on aika paha ja aiheuttaa vaaraa muille ihmisille ja läheisillesi, esim ajamalla humalassa vielä lapset kyydissä, niin oletko koskaan ajatellut kokonaan alkoholin käytön lopettamista ? Nythän kirjoitat vähentäjät sivuille. Tämä kyllä on kysymys, jonka voi esittää muillekin vähentäjille.

Oletteko koskaan oikein ajtelleet, että mitä menttää lopettamisella ja mitä voittaa. Mitä hyötyy rimpuilla vähentämisen ja kohtuukäyttöön pyrkimisen verkossa. Kohtuukäyttö kun ei alkoholistilta onnistu. Kunnon ajattelu edellyttää mielestäni sitä, että tekee kunnon listat paperille, tietokoneelle tms. Pelkkä päässä pyörittely ei nähdäkseni riitä.

Tervehdys Abelardo!
Tuttuja kuvioita Sinunkin tarinassasi. Olen juuri joutunut kohtaamaan asian, josta Dave kirjoittaa. Vähentäminen ei onnistu! Alkoholisti ei voi vähentää… Vuosi sitten olin 5kk raittiina Antabuksen avulla. Sitten tunsin olevani tarpeeksi vahva kokeillakseni kohtuukäyttöä… Ei onnistunut, ei. Pikkuhiljaa juominen valui takaisin entiseen, jopa pahempana.

Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin Antabuksen uudelleen. Tavoitteena on loppuelämän kestävä raittius! Nyt minulla on jo kokemus siitä, että Antabuksella pääsen irti ja kokemus myös siitä etten hallitse alkoholin käyttöäni lainkaan. 5kk raittius oli upeaa aikaa ja sitä levollista olotilaa haen uudelleen.

Tsemppiä vähentämiseesi!

Kiitos kannustuksesta.
Sellaisen asian halusin tulla tänne jakamaan, että eilen oli ensimmäinen nollapäiväni useaan kuukauteen, ehkäpä sitten huhti-toukokuun. Tänäänkin pysyy korkki kiinni. Hetki kerrallaan, päätös kerrallaan.

Hyvä alku ja hyvä asenne, hetki kerrallaan, tunti kerrallaan ja päivää enempää ei tarvitse miettiä.

Näin se etenee, pienin askelin :smiley: Hyvällä tuurilla huomaa, että näitä hetkiä on mennyt jo viikko jos toinenkin :wink: Hyvä! Helppoa vähentäminen tai lopettaminen ei ole, mutta pidä niistä hyvistä päivistä kiinni!

Vuosi sitten olin itse todella huonossa jamassa. Tai enemmänkin huolestunut itsestäni. Silloin kirjauduin tänne plinkkiin. Ja sitten lähdinkin syksyllä hakemaan apua ja hoitoa. Aika epätoivoiselta välillä näytti ja tuntui. Mutta nyt on tunnelmat aivan toiset.

Ei pidä olla niin kamalan tuomitseva itseäänkään kohtaan. Ei pidä jäädä roikkumaan roskasateeseen.

Kun joku sanoi minulle vuosi sitten, että kyllä se tuosta helpottaa, niin mieli tehdä vetää turpiin: vitut sinä mitään ymmärrä tästä. Tällä hetkellä ihmettelen, että kuka se oli kuin noin ajatteli.

Kannattaa lähteä juttelemaan jonnekin. Vaikka se ei aina just sillä hetkellä auta, niin silti.

Pysy täällä Plinkissä. Tästä on ollut minulle, ja varmaan monille muillekin, paljon apua.

Lämpimin ajatuksin,
Foggy Lady

Kiitos edelleen tsempistä ja hyvistä kommenteista!

Uskomatonta mutta totta: tänään on menossa nollaputken päivä numero 10 :smiley: Perjantaina 30.7. lähdin hirveässä krapulassa töihin, mutta siitä päivästä lähtien ei ole mennyt pisaraakaan. Olen tässä kohta viikon verran ollut lasteni kanssa ja voi jessus tätä jaksamisen määrää! Ruoat valmistuu, puutarha perkaantuu, fillarit korjaantuu ja uni maistuu. Penskat kun on jo tollaisia (esi)murkkuja, niin hitto niiden kanssahan on hauskaa! Ollaan juteltu vaikka mistä. Ei olisi tällainen viikko ollut Kuningas Aan kanssa mahdollinen.

Toki ymmärrän varsin hyvin olevani vasta alkutaipaleella ja takapakkejakin varmasti tulee. Tällä hetkellä katseeni on ensi viikonlopussa, kun tämä nollaputkeni varmuudella katkeaa. Vanha lapsuudenkaverini nimittäin palaa kotikaupunkiin viikonlopuksi ja tulossa on varmasti perjantain ja sunnuntain välinen yö. Ei siinä mitään, mutta tällä kertaa aion hoitaa tällaisen viikonlopun niin kuin pitääkin. Jo keskiviikosta lähtien ei tarvitse valmistautua ja ottaa ns. hölmöä pois, että “pysyy ottaminen sitten viikonloppuna kurissa”. Ei myöskään ole tarkoitus, että viikonloppu jatkuu kuun loppuun ja “sitten syyskuussa” mä taas ryhdistäydyn.

Kuten tuosta ehkä käykin ilmi, pyrkimykseni on edelleen pysyä Vähentäjänä eikä vielä ryhtyä Lopettajaksi. Toiminko oikein, sen näyttää aika. Tällä hetkellä fiilikset ovat hyvät :slight_smile:

Ai niin, mielessähän se Aa on lähes kaiken aikaa… Jääkaapissa olis kaksi siideriä, joita käytän itseni testaamiseen. Ja joo, mieli tekee.

Ei se onnistu vaan sä dokaat kahta kauheammin ja ehkä kuukausi menee tyällä kertaa putkeen…Sanoo 100% :inen ABSOLUUTTINEN TOTUUS…eli AA!!!

Nyt on sitten ton yllä mainitsemani viikonlopun sunnuntai-ilta. Tässä kohtaa on pakko panna viikonloppu poikki ja aloittaa taas nollapäivien laskenta alusta.

Pari viime päivää meni ihan kuten arvelinkin. Perjantaiaamuna ennen ysiä huitaisin pari siideriä tuulensuojaan ja starttasin siitä sitten kauppaan hakemaan jääkaapin täytettä. Aika tyhjäksi sen sitten viikonlopun mittaan sainkin… Salkku olutta, mäyräkoira lonkeroa, kaks pulloa viiniä plus kahden baari-illan juomat taitaa olla viikonlopun saldo. Tää sunnuntai on mennyt tasaisesti tissutellessa.

Kirjoitan tätä jurrissa ja vähän pelkään tota huomista aamua. Mulla on myöhäinen iltavuoro huomenna eli periaatteessa ehtisin napata aamulla muutaman nopean ja silti toipua vielä töihin. Kaverin käynnin jäljiltä kaapissa näkyis olevan alkoa tarjolla, mikä on helvetin huono juttu aamua silmällä pitäen. Toisaalta motivaatio nollapäivän pitämiseksi on kyllä tosi korkeella! Saa nähdä miten käy. Repsahdus pelottaa. Tiedän kyllä, että mun pitäis kaataa noi oluet ja viskit lavuaarista alas, mutta en millään pysty siihen. Sehän on sentään alkoholia.

Puihin meni nollapäivä. Kävi, kuten pelkäsin. Nolottaa, hävettää ja v…ttaa.

Nyt on torstai-ilta ja viikko on lähtenyt huonosti käyntiin. Perttu oli oikeassa. Maanantaina 6 annosta, tiistaina 6, keskiviikkona 7 ja helmenä tänään torstaina 20 annosta.

Jos tuollaista 6 annoksen keskikulutuksen päivävauhtia (ma-ke) vertaa ns. hyväksyttyihin arvoihin, huomaa, että ollaan kaksinkertaisessa vauhdissa. Ja tätä pidän itse vielä ihan normitoimintana. Siihen päälle kevyt 20 annosta ja voi s…tana.

Tällä hetkellä on mennyt 18 annosta ja ihan kohta lähtee noi loputkin eli olen suht naamat. Harmillista on, että kävin molemmille lapsille juttelemassa jurrissa ns. hyvän yön keskustelut. Haisin varmaan itse saatanalta.

Positiivista taas on, että tämän illan jälkeen talosta loppuu viina! En sitä enää myöskään itse hanki eli jos en itse usko itseeni, niin kukas sitten!

Viime viikonlopun töppäsin mutta nyt taas lähtee nollat!

Oletko miettinyt alkoholinkäytön lopettamista kokonaan? Näyttäisi, että yritys konrolloida juomista synnyttää vain mielipahaa. Lopettaminen on toki aika iso ratkaisu ja sen kypsyttely saattaa kestää jonkin aikaa. Jos se halu lopettaa syntyy, niin keinotkin on olemassa. Pahoin pelkään, että omin avuin olet vaikeuksissa, mutta lääkäriltä saat antabus lääkkeet ja AA-auttaa siitä eteenpäin. :confused: