AAn ongelmat

Jokunen kuukausi raittiutta takana, AAskin käyty. Ongelma on että ei ole juuri muuta paikkaa missä keski-iän ylittänyt perheellinen mies voisi tavata ulkopuolisia ihmisiä.

Kymmeniä kokouksia takana ja alkaa hahmottua, miksi AA onnistumis prosentti on niin heikko.

Näyttää siltä että suurella osalla kokouksissa käyvillä ±10v. sitten käytetty alkoholi on vain yhdistävä tekijä, jonka varjolla on hyvä purkaa sydäntään ja kahvitella tuttujen kanssa. Edelle oleva on loistavaa heille. Eikä tule mieleen mitään toista tapaa missä ihmiset rehellisesti harjoittavat vertaisterapiaa. Ongelmaksi muodostuu se että tarkoitus auttaa uusia ihmisiä raitistumaan epäonnistuu pääsääntöisesti, maailman muuttumisen takia ja aa kokeilun jälkeen ihminen on heikommassa kunnossa juoppona kuin ennen kokouksessa käymistä.

Arvoton ressukka joka ei vaan tajunnut että ainoastaan AA ja jumala voi pelastaa, luonteen viat, nöyryyden puute jumalan suhteen.
Tälle kelvottomalle ylpeälle ja omavoimaasuuden vaivaamalle ihmiselle on loppuelämän viina helvetti ja sen jälkeen helvetin kiirastuli kohtalona, ihan vaan omaa tyhmyyttään. Ei ymmärtänyt ohjelmaa.

Kyseessä on ajastaan hyvin kaukana oleva systeemi, joka on hyvin vähän muuttunut 1930 luvulta. Tuolloin yleisen tietoisuuden vähäisyys vaikuttimista ja ajan maailman kuvaan sopi hyvin jumalan tuominen kuvaan. Onhan jumalan pelolla saatu paljonkin hyvää historiassa aikaan, kuten myös pahaa. Vaikka AA on pyrkinyt seuraamaan aikaansa, vaihtamalla jumalan muuttamalla sanonnalla korkeasta voimasta, jonka jokainen voi itse kuvitella, mutta loppujen lopuksi kirjoituksista ja ohjeista tulee väistättä selville että se on jumalla kuitenkin loppupeleissä, kun on käynyt 12 alkelta.

Ihminen voi tulla sisään ilman uskoa, mutta ohjelma korjaa ihmisen ja saa uskomaan että se on siis JUMALA.

Ateistille kokoukset alkaa välttämättömänä sanahelinänä ja kun sen jaksaa pääsee itse vertaisterapiaan, ei siis kova hinta ja ainakin omalla kohdalla on aina parempi fiilis kun kokouksesta lähtee, kuin on ollut sinne mennessä. Vaikka tuo on yleinen fiilis terapeutilla käynnin jälkeen, niin AA on lähes ilmaista ja halutessa päivittäistä.

AA on ehdottomasti parempi kuin ei mitään ja koska ei ole muuta, niin suosittelen.

AAn taloudellinen riippumattomuus on kaksipiippuinen juttu, tietääkseni jokainen aa maksaa itse vuokransa ja kahvit yms. eikä kukaan saa palkkaa. Tuo on siten hyvä että ei ole esim. kunnan säästö listoilla, mutta toisaalta käytäntöjä ei voi myöskään järkiperäistää, homma sanellaan keskusjärjestöltä ja +20v. toiminnassa mukana olleet jermut haluavat pitää kahvikerhonsa. Tietämys alkoholin hoidosta on globaalisti lisääntynyt hurjasti ja jumalaan uskovien määrät on romahtanut.

On varmasti ihmistyyppi jolle aan ohjelma sopii sellaisenaan kuin nenä päähän, mutta liian suuri osa avun tarvitsijoista jää lievästi sanottuna hyvin vanhakantaisen sanahelinän ulkopuolelle, koska vain järki sanoo että tämä ei voi olla totta.

Harmi.

AA:n avulla mäkin olen raitistunut. Olen myös täällä märissyt runsaastikkin tästä “vanhanaikaisesta” kirjallisuudesta ja jumalakysymyksistä.

En ole käynyt moneen vuoteen edes kahvilla AA:ssa, joten en tiedä miten homma nykyisin pyörii. Ryhmästähän se on paljolti kiinni.

Tars käydä joskus palaverissa syynäämässä onko mikään muuttunut.

Minä en ainakaan jaksa mitään jeesushöpinöitä kuunnella sitten yhtään, usko on jokaisen oma asia ja kaikki tuputtaminen pitäisi lailla kieltää. Kunnioitan sitä jos joku haluaa uskoa mutta sitä en ymmärrä että toisille pitää sitä väkisin tunkea.

Toisekseen uskontoon on aina liittynyt niin paljon väärinkäytöksiä, hyväksikäyttöä ja vallankäyttöä että voisi sanoa että se on ihan kuin saatanan aikaansaannos. Uskonnon nimissä on varmaan tapettu enemmän kuin maailman sodissa.

En myöskään pidä jos asioita puetaan viattomaan auttamisen kaapuun jotta saadaan ihmisille lopulta ujutettua uskontoa. Yleensä se suunnataan juuri heikossa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin syyllistämällä heitä joillakin tavoilla.

Ikävää että ei ole vaihto ehtoa, eikä luultavasti aa ole muuttumassa. Itsellä ainakin on alkoholiton ystäväpiiri tasan nolla, eikä vaimokaan jaksa luultavasti kuunnella päihde pohdinta jorinoitani. On siis hyvä että on olemassa paikka minne mennä avautumaan aroistakin asioista, mitä on tullut juomisen ja sen lopettamisen johdosta.

Aa on koukuttava ja tilaisuus puhua silmätysten ihmisille ajatuksistaan, myöskin on hyvä systeemi että ihmiset puhuu vuorollaan ja muuten vain kuunnellaan kommetoimatta. Toki olisi mukava myös keskustella aiheista, mutta siitä tuskin tulisi mitään? Joten tuo AAn tapa käydä kokous on perusteltu.

Uskonnollinen höpinä ja ohjelman osittainen huvittavuus on siedettävissä oleva sivutuote, jonka olen toistaiseksi valmis “maksamaan”.

Pointtina, että olin ollut reilun kuukauden juomatta kun menin sinne, jos olisin mennyt heti kun lopetin juomisen, niin olisin lähtenyt luultavasti kesken pois.

Ymmärrän tuon tavallaan, etenkin jos ei halua olla seurassa jossa on tarjolla alkoholia, mutta eikö sentään jotain muitakin paikkoja kuin AA ole olemassa. Esimerkiksi jos on joku harrastus, tai on ollut sellainen minkä voisi aloittaa uudestaan. Monella miehellä se on urheilu. Jos ei kondis kestä urheilua niin urheiluseuraan johonkin toimitsijahommiin. Yleensäkin eri yhdistykset tarvitsevat kyllä talkoovoimaa, ja sitten on monenlaista vapaaehtoistyötä, kuten SPR:n tai vastaavan ystävätoiminta. Kansalaisopistossa on kursseja vaikka mistä. Jossain on myös miesten iltoja tms. mutta taitavat usein olla seurakunnan järjestämiä, joten onhan siinä sitten vaara että jumalakin mainitaan.

Tietysti jos on pieneltä paikkakunnalta ja tuo ”ulkopuolinen” tarkoittaa entuudestaan tuntemattomia, sitten toki voi olla hankalampaa. (Itse asun suomalaisittain isossa kaupungissa.) Lisäksi naiset ovat, ehkä jotain urheiluseuroja lukuun ottamatta, kaikennäköisessä harrastustoiminnassa aktiivisempia, mutta eikös sekin ole perheelliselle keski-ikäiselle ihan virkistävää.

Valinnanvapaus pätee tässäkin asiassa. Miksipä käyttää rajalllista energiaansa johonkin niinkin negatiiviseksi kokemaansa toimintaan. Itse välttelisin vastaavassa tilanteessa kuin ruttåa tai aivokuppaa.

AA:n puolesta voisin sanoa, että “jos kävis kattomassa, millasta meno on nykyään”, niin se on vähän sama, kuin kävis “kattomassa miten parisuhde voi 2020 Suomessa”. Niitä on enemmän kuin yksi. Ne on erilaisia ja niissä voidaan hyvin, niissä voidaan huonosti, jne. Eniten vaikuttaa mielestäni ihmisten keskinäinen kemia ja sen toimimattomuus. Paska suhde tai Paska ryhmä !

Ja ite kävin viimeksi kesällä 2005 Pikku Kakkosen puistoa vastapäätä hoidon kautta ja siviilissä en koskaan. Käytössäni tai hallussani ei ole mitään tunnelatusta AA:n puolesta tahi vastaan.

Nalle kirjoitti

Palaverien tapa, että ei häiritä puhujaa, poikkeaa myönteisen rajusti siitä, miten kaljatuopin ääressä yleensä puhutaan, heitellään huulta, hoetaan vastaväitteitä tai puhutaan toisen päälle.

Palaverikäytäntöä täydentävää on tavata aa-laisia myös kotona, kahvilassa, salilla, kalareissuilla jne. Varsin paljon tehdään myös pikkuporukoilla vierailuja toisiin ryhmiin.
Rohkeasti vaan, Nalle ja muutkin, on tartuttava mukavan tuntuisen raittiin kaverin hihaan ja sovittava vaikkapa kahdenkeskinen tapaaminen, tai muuta oman harkintasi mukaan.

Yhdessä olemme enemmän

Pelko ujutetaan mieleen.
“Miten kävikään sen joka ei uskoa viljellyt vaan antoi maailmallisuudelle pikkusormen”
Uskovaisille kaikki on sallittua. Myös ihmisen hädänalaisen tilan hyväksikäyttö.
Sanomansaattaminen on heille pyhä tehtävä.

lutunen kirjoitti

Pelkoja on monenlaisia. Osa juomisen seurauksena tulevia todellisia tai mielikuvituksen tuotteita.
Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään, että yhä useampi, etenkin 55 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä kuolee alkoholiin liittyviin sairauksiin.
Helsingin kaupunki on kopettanut alkoholisteille tarkoitetun Tervalammen kuntoutuskeskuksen ja siirtänyt toiminnan Auroran sairaalan yhteyteen.
Hangonkadun katkaisuasema siirrettiin Malmin sairaalan yhteyteen.
Minnesota-Hoito Lapualla haetaan konkurssiin.
Sote uudistus tulee lähivuosina. En tiedä, lisääntyvätkö vai vähentyvätkö alkoholistien hoitopaikat. Jos joku tietää, vastatkoon.
Alkoholismin hoidossa tapahtuu lääketieteen kehittyessä muutoksia koko ajan.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Liitän tämän tähänkin keskusteluun.

AAhan ohjelmaan osallistuvien onnistumis prosentti on noin 8% tutkimusten mukaan, siis yli yhdeksän kymmenestä lähtee takaisin juomaan.
Itse ohjelma on yksinkertainen, sisältäen perus kaikkeen pätevät ohjeet, joiden ympärille on rakennettu uskoon tulemisen käännytys ohjelma, on varmaankin totta että jos retkahtaa jumalaan ja saa siitä korvaavan addiktion niin ainakin lyhyt aikaisen onnistumisen mahdollisuudet on paremmat. Ongelmaksi tulee että kun raitistumisen jälkeen pää alkaa selvitä, niin jumalopin logiikka alkaa tökkimään useilla. Jos raitistumisen pohja on jumalan ansiota, niin tie takaisin juomaan on lähes itsestään selvyys. Tällä kertaa taakkana on ohjeman opit, olet ressukka alkoholisti ja ainoastaan usko korkeampaan voimaan voi sinut pelastaa. Mutta koska olet jo jumalopin logiikan ja sen järjettömyyden sisäistänyt, niin jumalaan ei tule kyseeseen.

Seurakunissa ja kirkoissa on sentään koulutetut tai vähintään valitut sielun paimenet, vetäjä tai sponsori voi olla kuka vaan, ei välttämättä niin tasapainoinen henkilö. Joka siirtää omia totuuksiaan sinuun ja se voi johtaa mihin vain.

Mitä tulee askelten naurettavuuteen, jos poistetaan jumala askeleista.
Myönnetään että pitää hakea ulkopuolista apua.
Terveystilanne parantuu raitistumalla.
On hyvä tutkiskella itseään ja tehtyjä asioita
On hyvä miettiä mitä on tehnyt itselleen ja muille.
On hyvä pyytää anteeksi niiltä joita on loukannut ja pyrkiä olemaan enää sellainen.
Luoteen viat on hyvä tunnistaa ja pyrkiä niiden vaikutusta elämään heikentämään.
Jatkossa on hyvä harjoittaa jatkuvaa itsetutkiskelua ja mietiskellä.
Noinhan se menee, jos haluaa poistaa elämää rampauttavan addiktion, on sitten mikä tahansa addiktio kyseessä.
Ihmisen aivot on uskomattomat ja niillä on mahdollisuus tehdä tuo. Aivoille ei ole väliä, perustellaanko toi jumalla tai vain järkeilemällä.
Kokousten alussa askeleiden ja tarinoiden ihmiskuvaukset on ajattelevalle nykyihmiselle, kuin sarjatuotantona luotujen mv-suomifilmien katsomista. Ohjelma on ollut aan jermujen juopottelu aikana 50-80 luvulla ihan ajan kuvaan sopiva. Mutta nykyaikaan se on koominen.
Se on vähän kuin taustalla soisi Frederikin hitit.

Ajatus:
Olen törmännyt kokouksessa mm. henkilöön joka on ollut 55v. juomatta ja lopettanut juomisen 20 vuotiaana.
Tämä henkilö on kiertänyt pitkin pohjoismaita kokouksissa vähintään viikoittain 55v.
55.v hän on istunut kuuntelemassa jotain kahdestatoista askeleesta ja aika samankaltaisia elämän tarinoita ja vakuuttanut itselleen olevansa alkoholisti päivän kerrallaan juomatta.
Takana ± 50 000 kokousta ja edelleen alkoholisti joka voi mielestään repsahtaa seuraavana päivänä jos ei ole tarkkana?
On selvää että jos ottaa jumalan elämäänsä ja alkoholistina olemisen jokapäiväiseksi loppuelämäkseen, noudattaa tinkimättä aan jokaista ohjetta ja seuraa ohjelmaa järkkymättä, niin onnistuu.
Mutta……
Saman henkilön puoliso sai minulle pahan mielen, olin toiseksi viimeinen puhuja ja kerroin että raamatun voi ottaa hyvänä elämänohjeena, kuten suurimman osan muidenkin uskontojen ohjeista. Tämä nousi tulistaan näyttävästi ja lampsi loppukokouksen ajaksi ulos odottamaan miestänsä. Kun itse tulin muiden mukana ulos ja sanoin heille nähdään, he katsoivat murhaavasti minua sanomatta sanaakaan ja käänsivät selkänsä.

Onhan siellä immeistä joka lähtöön, niinkuin tälläkin palstalla on. Siinä ryhmässä missä minä olen käynyt ei kyllä korkeammista voimista puhuttu silloin aikanaan. Mun mielestäni tää jeesustelu on tullut vahvemmin kuvaan vasta myöhempinä aikoina, kuten silloin kuin tämänkertainen raittiuteni sai alkunsa. Ja yllättäen nää “uskovaiset” olivat niitä nuorempia henkilöitä.

Mut on paree varmaan etsiä sellainen ryhmä, jossa ei niin suurta painoa anneta näille henkimaailman asioille, koska sellaisia aivan varmasti löytyy. Tietysti mikäli asustelee pienellä paikkakunnalla, niin sitä valinnan varaa ei ole kovin paljoa.

Mut siitä saa olla aivan varma, että ihan samanlaisia tyyppejä siellä palavereissa majailee, kuin muuallakin. Osa on hiirulaisia ja osa hitlereitä ja kaikkea siltä väliltä.

Nalle kirjoitti

Kiinnostava luku tuo 8%. Miltä ajalta se on?Minkä kokoiseen ihmismäärään se perustuu? Suomessa AA on toiminut 70 vuotta. Ja kuka on selvittänyt kokouksissa käymiset lopettaneiden kymmenien tuhansien kohtalon? Tunnen tai tiedän muutamia, jotka ovat raitistuneet ja jättäneet palaverit ja yhteisön, mutta elävät raittiina vuodesta toiseen, vuosikymmenestäkin toiseen. Täällä kirjoittava helistin on yksi heistä. Mutta olen tuntenut myös niitä, jotka ovat jättäneet palaverit ja lähteneet juomaan. En tietenkään tiedä, rupesivatko juomaan siksi, että tutustuivat AA:n ohjelmaan ja totesivat, että “ei sovi mulle”.

Päivä kerrallaan

Ihan amerikassa on tutkineet, jos kuuntelen paikallisia aa-jermuja, niin 1-2 sadasta.
Tuo ei nyt ole mitenkään luotettavasti tutkittavissa anonyymissä ryhmässä, mutta hyvin pieni onnistumis prosentti tulee ihan kotimaisissa tutkimuksissa esiin. Kysy vaikka A-klinikan mielipidettä.

Jos on valmiiksi usko jumalaan, niin ehdottomasti suosittelen!!!

Oikeastaan hyvä että kirjoitin tänne asiasta ja monesti kirjoittaessa ajatukset ne selkenevät.
Juu tuosta oli aikansa apua ja ”harhauduin” syvemmin ajattelemaan koko juttua.
Tarkemmin ajatellen, en ole saanut törmännyt yhteenkään henkilöön tuolla, joka kokemuksien kuunteleminen olisi auttanut minua pätkääkään selvänä pysymisessä. Ei +kymmennen vuotta sitten lopettanut henkilö joka on pysynyt ohjelman avulla selvänä, voikkaan antaa muuta neuvoa, kuin että elä elämääsi, äläkä juo viinaa koska se ei sinulle selvästi sovi.
Olen pelkästään kuullut, miten hirveää oli juoda, jonka omakohtaisesti olen kokenut ja miten hyvä tämä ohjelma on.
Itse haluan elää elämäni loppuun selvin päin, viettää mahdollisimman paljon laatuaikaa ja unohtaa koko viina juominen. Olen nuorempana polttanut pilveä muutaman vuoden, totesin pilvi Heikkien seurassa istumisen pilveä poltellen tyhjäksi, hankin itselleni elämän kumppani ja lapset. En myöskään tykännyt olla tekemisissä heppujen kanssa joilta pilvi piti ostaa, enkä tykännyt flekmaatisuudesta joka tuli kun poltteli.
Joten pienen taistelun jälkeen lopetin. Tuosta on yli 30v, enkä joka päivä toistele että taas on päivä ilman pilveä plakkarissa. Tai että olen narkkari.
Jospa ihan sama kävisi viinan kanssa?
Päädyin lopettamaan AA tähän, toki senkin koukutus vaatii vierotuksen. Jos vaikka lämmittäisin saunan illan kokouksen aikaan ja rentoutuisin siellä?
En halua samansisältöisiä kokouksia kerta toisensa jälkeen ajankäyttööni, varsinkin kun suuri aika niistä menee miettiessä, miksi hitossa ei ole mitään muuta ryhmäterapiaa. Jotain sellaista joka ei yrittäisi saada minua kultiinsa.

Jos nyt oikein hakemalla hakee huonoja juttuja aa:sta.
Niin kolmastoista askel ja mahdollisuus muunkinlaisen epäilyttävien henkilöiden mahdolliseen ujutautumiseen mestoille. En siis sano, että näin on, mutta se on ihan mahdillista ja ainakin netissä on paljonkin ihmisiä joille on käynyt ohraisesti.

Nalle kirjoitti

Elon laskuopin mukaan luvustasi voi poistaa viimeisen nollan. Tuhatkunta kokousta vuodessa edellyttäisi paria-kolmea kokousta joka päivä.
Se on nykytietämyksen mukaan totta, että alkoholismi on krooninen sairaus, mutta saattaapa mies kuolla vasta melko vanhana, toivottavasti raittiina. Sillä tavalla jokaisen alkoholistin kannattaa aina ollakin tarkkana, että ei lähde ensimmäiselle kaljalle.

Olet näemmä ollut jossain avopalaverissa, ellei myös tuo lampsijapuolisko ollut alkoholisti. Vajavaisesti on hän kyllä omaksunut sietämään omasta käsityksestään poikkeavaa puhetta. Kovin harvoin olen kuullut palavereissa raamatun tekstejä, joku kyllä on joskus sanonut, että tehkää toisille niin kuin haluatte teille tehtävän.
Jos käytte samoissa palavereissa, saatatte nähdä piankin, mutta en lähetä terviisiä.
Oli miten oli, raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.

Tänään et ole yksin