Aaltoilun toinen yritys - tällä kertaa lopettajissa

Aika lailla vuosi sitten kirjoittelin tänne ensimmäistä kertaa, vielä Me Vähentäjät -ryhmän alle. Silloin kait kuvittelin, että homman saa hanskaan kun vaan annosmäärät ja juomiskerrat vähenee. Arvatakin saattaa, että kehitys oli juuri sinne toiseen suuntaan. Kesällä sain itsestäni sen verran irti, että hakeuduin yksityisen päihdeterapeutin vastaanotolle. Heti alkuun oli mahtava, peräti seitsemän viikon selvä jakso, jonka jälkeen oli paluu arkeen (eli melkein päivittäiseen juomiseen). Nyt taas raittiina, tänään tuli viikko täyteen.

Viime kerralla terapeutti pisti aika tiukoille ja hyvä niin. Listasimme asioita, jotka (vielä) ovat elämässäni hyvin. Niitä oli oikeasti paljon (kiva koti, mielenkiintoinen työ ja hyvin etenevä ura, hyvä parisuhde, perhe ja muut läheiset). Terapeutti kysyi, että mikä niistä mun pitää menettää, että olen käynyt tarpeeksi pohjalla haluakseni lopettaa juominen.

Oli puhetta laitosjaksosta ja Antabuksesta. Molemmat hirvittää, laitosjakso luonnollisesti enemmän. Vaikka sen jakson voisi jotenkin sijoittaa vaikkapa loma-aikaan (niin, että ei tarvitse töissä kertoa), niin pakko tästä juomisesta olisi kertoa rehellisesti läheisille. Jotain tietävät, mutta eivät tietenkään koko kauheutta. Häpeä on vielä liian suuri. Ja kyllä tällä kertomattomuudella suojelen myös sitä riippuvuutta. Antabusta olen joskus aiemminkin käyttänyt tovin ja ei siitä huonoja kokemuksia ole. Ehkä on vaan paljon epärationaalisia pelkoja siitä, että joku itsestä riippumaton asia laukaisee reaktion väärässä paikassa (eli töissä).

Maksakokeisiin (ilman lääkärin lähetettä) sain mentyä terapeutin kehotuksesta. Arvot olivat yllättävän ok ja yllättävää kyllä, se oli järkytys, suorastaan pettymys. Olin toivonut, että jumalaton kuolemanpelko olisi toiminut yhtenä motivaattorina tälle raitistumiselle. Eihän ne arvot toki kerro koko totuutta siitä, mitä kaikkea vahinkoa olen jo aiheuttanut itselleni juomisella. Haima tuskin voi kovin kaksisesti ja kakkostyypin diabetes voi puhjeta koska vain (ylipainoakin on reilusti tämän riippuvuuden lisäksi).

Toivon, että tällä kertaa jaksaisin kirjoitella tänne useammin. Yhtä avoimesti ja rehellisesti kuin nyt tämän tekstin kirjoittelin. Päässä liikkuu koko ajan ajatuksia ja tuntemuksia tuhatta ja sataa eikä niitä pääse purkamaan terapiaan kuin tietyin väliajoin. Ehkäpä tämä olisi hyvä paikka sille purkamiselle.

Ihanaa kun kello on jo noin paljon ja tämäkin päivä oli raitis päivä.

Aaltoilu 80 kirjoitti

Tervetuloa tänne!

Mielestäni maksaa tärkeämpää on huolehtia muista sisäelimistä kuten aivoista ja keskushermostosta. Ylipainosta voin kertoa, että raitistuttuani painostani putosi muutamassa viikossa toistakymmentä kiloa. Osa on kylläkin tullut takaisin.
Terapiakäyntien lisänä suosittelen AA-palavereja. Niitä on viikoittain noin 600 suomenkielistä eikä tarvitse ilmoittautua etukäeen. Eikä maksa mitään, jollei halua tai on rahaton. Niinkin pohjalle alkoholisti kaikessa itsekeskeisessä juomahimossaan voi mennä. Pohja on kuitenkin se henkilökohtainen mielentila, jolloin syntyy halu lopettaa juominen.

aa.fi

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Mikä tahansa ihmissuhde voi toimia apukeinona mielessä pyörivien asioiden purkamiseen, kunhan ilmapiiri on salliva. Ideana on että kun mieltä vaivaavan asian kertoo toiselle ihmiselle, on tilanne erilainen kuin jos samaa asiaa pyörittelee yksin mielessään. Syntyy jokin yhteys joihinkin tunteisiin, sellainen jota yksin asiaa pähkäillessä ei synny.

Mutta, jos ihmiselle tulee tavaksi kertoa samat murheet yhä uudelleen ja uudelleen, ei tämä vaikeiden asioiden toiselle kertominen toimi enää tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Mielestäni ihminen ei tässä tapauksessa rohkene ottaa esille sitä olennaisinta, kipeintä asiaa vaan “kiertää kuin kissa kuumaa puuroa”. No, ehkä noin menettelevä saa tapahtumasta hetkellisen helpotuksen eikä muuta tavoittelekaan.

Toimineeko tänne kirjoittaminen apuneuvona vaikeiden asioiden selvittelyssä? Ilmeisesti kyllä, ainakin joissakin tapauksissa, jotkut ovat raportoineet hyötyneensä kirjoittelusta. Mutta onko kyllin tehokasta? Hyvä kysymys (tätä pitäisi kysyä siellä “kysy mitä haluat…”-ketjussa “Onko. tänne kirjoitteleminen kyllin tehokas menetelmä viinapirun taltuttamiseen?”).

Aamulla oli tapaaminen päihdeterapeutin kanssa. Meni hyvin, mutta mieliala on laskenut pitkin päivää kuin lehmän häntä. Tulkitsin tänne saamani vastauksetkin jotenkin synkästi. Eli a) pelkkä päihdeterapeuttikontakti ei riitä b) ei tästä kirjoittelusta ole mitään hyötyä.

Eniten hukassa on nyt se itsestä lähtevä motivaatio. Onhan se mukavampaa mennä terapeutille kun voi sanoa, että on pysynyt kuivilla. Fyysinen olo on parempi (ei mikään huippu kuitenkaan) ja ei hävetä joka päivä. Listaan mielessäni mitä kaikkea hyvää juomattomuudesta seuraa ja mitä huonoa juomisesta seuraa. Listaan, mutta en oikein tunnetasolla niitä asioita pysty käsittelemään.

Olen aina ollut parempi pitämään huolta muista, laittamaan itseni edelle. Nyt kun vihdoin olisi aika keskittyä itseeni niin en yksinkertaisesti osaa. Tai no itsekeskeinenhän toki olen, alkoholisti kun olen. Riippuvuus kyllä vaatii kaiken minkä vaan saa. Mutta ne perusjutut on ihan hakusessa.

Toisin sanoen joka päivä, sata kertaa päivässä, huomaan kysyväni itseltäni, että miksi et joisi? Että mitä väliä? Ei sulla ole väliä.

^ Tietenkin Sulla on väliä. Eikä sun tarvitse tänään(kään) juoda, vaan käy nyt vaan läpitte näitä tuntemuksia
ja huomenna on jo paremmin tai sitten sitä seuraavana päivänä tai ensi viikolla tai loppuvuodesta tai
ensi vuosikymmenen alussa, joka sekään ei ole kuin viikkojen päässä ja
mitä se meinaa tässä isossa mitassa, ei paljoa, alle forty days, almost.

Sitä paitsi ois mahtavaa olla koko vuosikybänen tolkuissaan ja siihen meillä kaikilla on kohtasillään tilaisuus, alusta loppuun asti.
Aika on se juttu ja sitä on tosi vaikea kuvailla, miten näkökulma muuttuu ja pääsee jonnekin sellaseen mielentilaan,
jossa ei ehkä monikaan alalla ollut addikti vielä ole ehtinyt aikuisiällään olemaan.

Eihän se kerralla ja kovinkaan nopeesti se mieliala kohennu, kun sitä on vuosiakin moukaroitu, joten välittäjäaineet varmaan nytkin
tekevät uudelleenjärjestelyitä ja osa on postinkantajan asemassa poukkoilemassa jossain jakelureitin välimaastossa,
ja juuri niin mä koin itse, kun piti taas uudelleen ohjelmoitua tähän tavisten hallitsemaan maailmanjärjestykseen.

Joten ota aikaa ja koita ottaa rennosti, se tulee kannattamaan ja tulet yllättymään, kuinka kivaa se “normaalielämä” onkaan.

jei

Mä olen raitistellut ihan pelkästään tolla yhdistelmällä, toiminut mulla oikein hyvin. Paitsi että mulla ne maksa-arvot oli punasella :mrgreen:

Sepä harmillista, että tulkitsit synkästi, ei ollut tarkoitus tuottaa synkkyyttä. Minä en ainakaan väitä etteikö päihdeterapeuttikontakti tai kirjoittelu tänne tai molemmat yhdessä saattaisi riittää. Joillekin taitaa riittää vähempikin, jotkut taitavat tarvita enemmän.

Tänään keskusteltiin päihdeterapeutin kanssa, että kyllä se Antabus voisi olla hyvä idea, tarvittava kainasauva. Sitä varten pitää mennä A-Klinikalle lääkärikontaktia varten. Niitä maksa-arvoja kun pitää seurata kuurin aikana ja saada se resepti. Ja hyvä niin (että seurataan). Toki voisin yrittää etsiä yksityisen päihdelääkärin, mutta siihen ei kyllä rahat riitä.

Täytän ensi kesänä 40. Haluan ajatella, että vielä ei ole myöhäistä. Rankempaa juomista on jatkunut nyt vajaa pari vuotta. Vielä on kulissit vahvasti pystyssä eli käyn töissä ja näytän ns. kunnon kansalaiselta. Toki muut riippuvaiset varmasti tunnistavat toisen riippuvaisen ja ammattilaisia on turha yrittää kusettaa.

Tänään meni viikon raittius rännistä alas. Olipas vaikea myöntää se, edes täällä. Toki aion siitä kertoa ensi viikolla terapiassa. Mitäpä sitä kaunistelemaan. Kyllä se Antabus kuulostaa koko ajan vaan paremmalta. Ja lääkärikontakti ylipäänsä.

En tiedä missä vaiheessa olen tällä matkalla, alussa kyllä, mutta koko ajan silmät avautuu enemmän ja enemmän. On helpompi sanoa ääneen, että kyllä, minä olen alkoholisti. En voi kuvitella enää juovani ns. normaalisti. Suhteeni alkoholiin on aina ollut ja tulee aina olemaan ongelmallinen. Ainoa oikea tie on raittius. Sitä kohti. Kaikesta huolimatta.

Tärkein meinasi unohtua - kiitos kaikille kun luitte ja kommentoitte. Aika yksin tämän asian kanssa painin, ainakin vielä. PL on jo nyt vaikuttanut paljon omaan ajatteluun ja tunnen, että olen löytänyt kaltaisiani paljon. Kirjoittaminen on aina ollut minulle ehkä se paras keino ilmaista itseäni. Toki olen myös puhelias ja jonkun mielestä ekstrovertti, mutta se on rooli, minkä taakse on helppo piiloutua. Esittää rohkeampaa kuin mitä oikeasti on.

Aaltoilu80 kirjoitti

Hei, jos terapiaistuntosi ovat liian harvoin, kirjoita ihmeessä tänne tai tee jotain muuta, että paineet eivät kasaudu siihen malliin, että kokisit alkoholin ainoaksi tai hyväksi ratkaisuksi.

Viimeiset yli puoli vuotta join tietoisena alkoholismistani. Raittiuteni alkoi silloin, kun selvin päin sanoin palaverissa: olen alkoholisti. Muuta en puhunut.

Tänään et ole yksin

Lomapuisto,

oikeasti, iso kiitos kun kommentoit. Olen törmännyt suhun muissakin ketjuissa ja puhut asiaa.

Kyllä minä sen pystyn sanomaan selvinkin päin. Terapeutille. Mutta pitäisi pystyä sanomaan niin monelle muullekin. Että tämä kulissi kaatuisi ja kunnolla. Niin kauan kuin se pysyy pystyssä mun riippuvuus saa kasvaa.

Minulla on paljon samoja kokemuksia ja ajatuksia kuin sinulla. Minulla on muutes kohta kuukausi täynnä, en olis uskonut. Mutta nuista kulisseista, minä pidän ne pystyssä vielä. Hammasta purren ja väkisin vaikka helppoa se ei ole. Se on minun ratkaisu, jonka koen tähän elämäntilanteeseen sopivimmaksi. Toinen vankka päätös on selvitä tästä yksin, tämän plinkin ja ehkä ryhmätapaamisten avulla, mutta ilman ammattiapua. Minulle riittää oma ymmärrys, siitä etten hallitse alkoholinköyttöäni ja juodessa aiheutan pahaa oloa lähipiiriini. Päätin etten enää juo ja asia on loppuunkäsitelty. Menen päivän pari kerrallaan. Alun “tunti tai puoli päivää” on muuttunut siis päiväksi tai pariksi.

Jossain ketjussa keskusteltiin luonteenpiirteistä, mitkä kukin kokee tukevan päätöstään jne. Onhan meitä monenlaisia, eri taustoista ja erilaiset juomatottumukset (tai samanlaiset, kaikki juo/joi liikaa). Myös ne pohjakosketukset on hyvin erilaisia. Toisen pohja voi olla toiselle vaikka välietappi huipulle, ei näitä voi verrata. Hyvä, että tulit mukaan. Minä olen saanut täältä apua, mutta toisaalta huomasin, että saatan tarvita apua muihin ongelmiin. Minun kohdalla ainakin on käynyt niin, että maailma on alkanut avautumaan eri tavalla kun en ole päihtyneenä tai krapulassa, tai odottamassa milloin saan kaataa lasillisen.

Hyvää huomenta, Aaltoilu80!
Ensisijaisen tärkeää on, että juovalle itselleen on kirkastunut olevansa alkoholisti. Suuri helpotus ja apu minulle oli, kun sain sen sanoa omalla jännittyneellä äänellä niille alkoholisteille, jotka olivat jo päässeet raittiuden alkuun. Vaimolle ja viimeiseksi jääneelle kaljakaverille sen kerroin myös. Pitkän ajan päästä mainitsin myös työterveydenhoitajalle ja parille työtoverille, jotka myöhemmin kylläkin “jostain syystä” sanottiin irti hommistaan.

Raittiina eläminen yksinkertaisesti vain muuttuu, kun kulisseista rankin eli harhaluulo alkoholin hallinnasta jää pois. Muuten jokaisen elämässä on myös hyvää eikä sitä kannata menettää, onpa pohjalle päätyminen mitä tahansa. Siitä ja suhteesta muuhun maailmaan Rainbow40 kirjoittaa osuvasti.

Yhdessä olemme enemmän

Kiitos Lomapuisto ja Rainbow40 hyvistä kommenteista.

On mennyt huonosti ja taas vähän paremmin. Päihdeterapeutti sanoi tänään fiksusti, että mitäs jos kun nyt keskityn vain sättimään itseäni, voisinkin todeta, että tämän prosessin aloittamisen jälkeen minulla on ollut enemmän raittiita päiviä kuin pitkään aikaan ennen tätä. Se on ihan faktaa eikä mitään omia tuntemuksia. Eli repsahduksiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan aloittaa taas päivä kerrallaan ja huomata kuinka niitä raittiita päiviä yllättäen kertyy.

Sain kotitehtäväksi tulostaa jääkaapin oveen kalenterin, johon ympyröin jokaisen raittiin päivän. Näin ne tulee konkreettisemmin näkyväksi.

Vastuuta omasta raitistumisesta en voi ulkoistaa, mutta apua ja tukea siihen voin onneksi hakea.

Mikset laittaisi laskuria tänne ketjuusi?

Aaltoilu80 kirjoitti

Selkeästi sanottu, ja pitää paikkansa huomenna perjantai-iltanakin.

Yhdessä olemme enemmän

Oli psyykkisesti aivan hirveä viikonloppu ja nyt ns. korjailen sitä kaljalla. En viikonloppuna juonut mitään, en tietenkään, kun olin miehen ja bonuslasten luona (siellä raittius on helppoa). Mutta putki kyllä katkeaa huomenna kun on terapia. En paini pelkästään viinapirun kanssa, on muitakin demoneita, niin kuin varmasti meillä kaikilla. Mulla ne demonit nyt on tosi niskan päällä, olen psyykkisesti aika shokkitilassa.

Olisi tosi kiva kuulla jos jollakin muulla liittyy juomiseen tosi vahva dissosiaatiohäiriö. Se, että katselee omaa toimintaansa ns. itsensä ulkopuolelta. Ja se alkaa jo ennen varsinaista juomista. Se on sitä, että tavallaan jakautuu kahtia. Koko ihminen.

En ole vielä uskaltanut mennä AA-ryhmään omalla paikkakunnallani. Olen toki tsekannut, että mitä ryhmiä on ja missä (paljon). Ryhmien nimet ei kyllä sano yhtään mitään, ainut mitä ymmärrän on se, että onko ryhmä savuton vai ei. Ennen täällä kuulemma oli naistenkin ryhmä, mutta ei kait enää. Siinä oli ongelma se, että tuli klikkejä. Näin kuulin, en voi sanoa todeksi.

Pitäisi kai kokeilla montaa eri ryhmää löytääkseen sen sopivan? Onko se ok, ns. shoppailla ryhmien välillä? Vai onko joku taho mistä näistä voisi kysellä tarkemmin (paikkakunnan perusteella)?

Mulla on tosi iso tarve löytää nimenomaan naisvertaistukea. Ainut mitä googlettamalla löysin oli maksullista.

Aaltoilu80 kysyi

Hei, on ihmisiä, jotka käyvät yhdessä ainoassa ryhmässä ja toisia, jotka käyvät hyvinkin useissa. Työ- tai lomamatkoilla voidaan käydä missä tahansa, onhan kyseessä maailmanlaajuinen vertaistukiverkosto.
Ryhmien toiminnasta voit vapaasti kysyä oman paikkakuntasi auttavasta puhelimesta tai Hesassa olevasta, johon soitetaan usein muiltakin paikkakunnilta. Ns. kotiryhmää voi vaihtaa silloin, kun haluaa, ei kukaan voi estää tulemista tai lähtemistä.
Naisten ryhmiä on suhteellisen vähän, mutta aa-laiset naiset pitävät keskenään myös kotipalavereja, saunailtoja ja vierailevat naapuripaikkakunnilla naisporukalla. Ystävyyssuhteitakin on syntynyt naisten kesken.

Yhdessä olemme enemmän

Itse kävin AA-palavereissa suunnilleen v…2007-2015. Kävin kaiketi noin 30 eri ryhmässä ja yhteensä 200-400 kertaa. Alussa ajattelin että ilman muuta on hyvä kokeilla ainakin viittä eri ryhmää. Joku ryhmä saattaa olla mukava, ja hyvä niin, mutta joku toinenhan saattaa silti olla vielä mukavampi.