AA-Ryhmäänkö?

Mitä mieltä oletta aa ryhmistä? Kirjotin joku vuosi/kaks, omasta tarinasta, eli voin toki kertauken vuoksi kerrata. (miesmetsänreunalta ehkä muistaa mut viel.) ensimmäiset juomis jutut alkoi siinä 14v jotain omatekosta kiljua (hyi) sitte varastelin tuona aikana myös kaljaa :frowning: huomasin jo sillo ett on tuo jotenki ihme aine mulle. :frowning: 14v-18v asti juominen oli kokeilu luontoista muutamia kertoja, kunnes pystyin itse ostaan. 18vuotiaasta se oli menoa enimmäkseen join yksin puolentoista vuoden ajan lähes jokaviikonloppu joka kerta ku join, join lähes aina enemmän kuin olin aatellu - Selkeää alkoholismia. jossain vaiheessa napsahti vaan jotenki päässä se oli launtai ku oli mulla muutama pullo join ne, sitte vain tuli ihmetys että miksi mä juon edes, en löytäny oikeen vastausta, silloin ei edes harmittanu ku ei ollu enempää juotavaa, eikä sitä ollu saatavana. myöhemmin tiedostanu että oon selvä alkoholisti. minun kohdallani luulen että kävi onneksi kun juominen oli “kalsari juomista” niin ei tullu noita sosiaalisia sidoksia alkoholiin.

eli olen siis edellee alkoholisti (vaikkakin olen vain 22v) nyt olen ollut kohta 3v ollut juomatta. kiinostais käyä aaryhmässä kuuntelemassa mutta jotenki ei meinaa viittiä, koska 1. oon aika nuori, 2. juomis historia lyhyt. yms yms. listaa voi jatkaa. + että oon kuullu jostaki että jossain ryhmissä retostellaan sillä kuinka ovat juoneet esim avioliiton ja toinen lisää että minäpä join kaksi avioliittoa ja nauravat päälle. onko aaryhmässä pakko puhua? voiko pelkästään kuunnella?. kiinostais kuulla kokemuksia aa ryhmästä varsinki nuorten kokemuksia jos sellaisia on että oottako kokeneet siellä esim vähättelyä yms?

Terve!

Muistan, toki.
Hienosti olet pärjännyt, sitähän jo silloin ajattelin että sinähän selviydyt, kun ymmärsit lyödä jarrut päälle etkä jäänyt odottamaan että sitten joskus vuosikymmenien päästä kun terveys olisi laittanut pakon eteen olisit alkanut räpistelemään.

Hienoa kuulla aina joskus näitä positiivisia terveisiä vanhoilta ( :laughing: ) plinkkiläisiltä.

Noista AA-ryhmäasioista varmasti muut kertovat sinulle innokkaastikin, varmaan nuoretkin joita kai eniten kaipaat keskustelukumppaneiksi.

Minä täältä metsänreunasta toivottelen edelleen hyvää jatkoa sinulle!

Minä menin ensimmäisen kerran AA:han siinä parikymppisenä. Sain kiinni raittiudesta heti ensi yrittämällä kuunnellessani vanhempien kertomuksia omasta tiestään. Raittius kesti tuolloin muutaman vuoden, lakkasin käymästä palavereissa aika pian raitistuttuani ja keskityin kaikkeen muuhun kivaan elämässä. - Pidän hieman kummallisena kysymystäsi tuosta vähättelystä? - Miten mieleesi on moinen ajatus edes putkahtaa?

Onko mielestäsi parempi uskoa kuulopuheita vaiko ottaa itse asiasta selvää?

Nyt elän kolmatta raittiuttani ja sekin on lähtöisin AA:sta, mihin sitä vanhaa hyväksi todettua vaihtais.

Mitä tuohon kehuskeluun tulee, niin mikäli joku aloittaa kehumaan ryypättyjä asioita, niin kyllähän minäkin saan lueteltua ylpeänä pitkän listan, ei tarvii yhtään hävetä. - Kuitenkin kehumalla tulokkaalle menettämiämme tärkeitä juttuja elämässä, toivomme sydämestä, että nuoreen saisi syttymään voimakkaan halun raitistumiseen tai sen ylläpitämiseen, jotta tuon nuoren ei koskaan tarvitsisi myöhemmässä vaiheessa elämäänsä luetella moisia menetyksiä missään.

No tempaise sellainen viikon kokeilujakso - yksi ERI ryhmä joka päivä sen viikon aikana. Näin saa mahdollisimman laajan katsauksen eri ryhmistä… AA parhaimmillaan on silloin kun on laaja “reviiri” eli käy useassa eri paikassa…

Ryhmissä ei ole pakko puhua mitään jos ei halua. Olet aivan riittävän vanha/nuori koska myöskään ikärajoituksia ei ole. Tunnen useita ikäisiäsi raitistuneita. Enemmänhän se kuvaa ykslön fiksuutta hyväksyä tosiasiat ja lopettaa juominen jo varhain.

AA:ssa on monekarvaista porukkaa ja osa saattaa kertoilla suurista juomakokemuksistaankin mikä sinänsä on aika typerää. Jokainen joka on tullut kokoukseen lienee kuitenkin juonut riittävästi omasta mielestään koska eiväthän he siellä muuten olisi. Mitään järkeö ei ole todistella enää alkoholismiaan koska tutkimukset ja todistelut on tehty ennen mukaan tuloa.

PeaceLife kysyi

Sellaiseen mentyäni ja raittiuden saaneena olen tietenkin tyytyväinen niiden toimintaan. Ryhmät ovat itsenäisiä, mutta silti toimivat aikalailla yhtenäisesti. Joku menee ja aukaisee ovet hyvissä ajoin ja keittää kahvit. Palaveri alkaa useimmissa ryhmissä niin, että joku lukee jonkin kohdan AA-kirjallisuudesta ja sen jälkeen kukin vuorollaan kertoo kokemustaan siitä. Jokainen saa puhua toisten häiritsemättä, mutta joku jättää joskus puhumatta. Miltei kaikissa ryhmissä käytetään vain yksi puheenvuoro, nehän kestävät yleensä tunnin tai korkeintaan kaksi. Joukossa on nuoriakin, mutta jos raittiutta kertyy, niin tulee niitä ikävuosiakin.
Mukaan pääset vaikka oletkin nuorimmasta päästä, ja AA on toimiva tapa pitää yllä jo alkanutta raittiutta. Alkoholismihan on krooninen sairaus. On hyvä käydä useammissa ryhmissä, jos niitä on ulottuvillasi. Joku saattaa antaa sinulle puhelinnumeronsa, ja varmaan saat jotain luettavaakin mukaasi. Sulla on mahdollisuus saada palavereista uusia kavereita ja tukea elämääsi. Jos haluat, voit kahvista pistää lippaaseen kolikon.
Jos joku retostelee omilla menetyksillään tai menestyksillään, voit paremmin ymmärtää ja uskoa, että alkoholismi on paljolti myös tunne-elämän sairaus. Mutta kyllä kiitollisuus raittiudesta on puheiden ehdoton pohjavire.
Hienoa, että olet raitistunut jo nuorena, voit välttyä paljolta juomisen tuottamalta tuskalta.
Kirjoittele lisää.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

kunassani ei ole tosin ku yks ryhmä, sen verran pieni kunta, eli ei oikein valinnan varaa

Hei, silti vain mukaan! Pienten paikkakuntien aa-laisilla on tapana käydä lähikuntienkin palavereissa. Toveriseuramme on näet maailmanlaajuinen.

Tänään et ole yksin

Hyvää huomenta!

Mitä kuuluu näin maaliskuun alkuun?
Täällä pääkaupunkiseudulla on pikku pakkasta ja minulla krapulaton sunnuntaiaamu.

Päivä kerrallaan