AA-ryhmään?

Hei kaikille!

Kirjoitan tälle palstalle ekaa kertaa. Minulla on suuri ongelma alkoholin kanssa. Tuntuu että ei haluaisi tuhota elämäänsä enempää. Alkoholi tuhoaa aivoni, rahani, ihmissuhteeni, itsetuntoni…olen tässä pohtinut että saisinko apua AA:sta. Tuntuu että en pärjää yksin ongelmani kanssa. Ainoa vaan että minua hävettää niin paljon että en kehtaa edes soittaa siihen AA:n puhelimeen. Olen vain 23-vuotias, ehkä minua ei oteta tosissa jos menen käymään AA-ryhmässä? Hehe, ehkä kukaan tällä palstalla ei ota tosissaan…
Olis vaan pakko lopettaa juominen koska pelottaa ihan kauheasti mitä mulle vielä voi sattua. Viime sunnuntai-aamuna heräsin yhden puolitutun miehen vieressä. Luulin että mitään ei ollut tapahtunut koska mulla on kuitenkin poikaystävä, mutta kotona huomasin että kaulassa oli fritsu. Ikävä kyllä en muista yhtään mitään koko yöstä. En yhtään mitään. Eikä ole ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu.
Ei kai siis tarvitse olla ryypännyt kymmentä vuotta ennen kuin voi mennä AA:han?

Hyvää päivänjatkoa kaikille jotka lukee tämän.

Tervehdys Heiska!

Ei todellakaan tarvitse jatkaa juomista, että voisi lähteä hakemaan apua. Viisautta sen sijaan on tajuta, että omassa alkoholinkäytössä on jotain vialla, vielä suurempaa viisautta on ymmärtää katkaista vialle meno mahdollisimman ajoissa. Aivan älyttömän viisasta on hakea holtittomaan alkoholinkäyttöön apua jostain, kun huomaa, ettei itse saa asiaa hallintaan.

Hävettää, juu! Se on kumma, että juominen ei yhtään hävetä, sillä voi kuulemma vaikka rehennellä. Sitten kun juomisesta tulee ongelma/sairaus se muuttuu hävettäväksi. Kummallista, mutta niinhän se on. Kannattaa muistaa, että AA:ssa tai A-klinikalla (joka voisi olla toinen sinua alkuun auttava paikka) on alkoholismi arkipäivää. Ei kai AA:ssa juuri muita käy kuin alkoholisteja. A-klinikankin arkea ovat alkoholistit, kyllä he siellä tietävät, että hävettää - ja osaavat ottaa sen huomioon.

Anna hävettää, ei siihen kuole. Alkoholismiin sen sijaan voi kuolla. Tee jotain, se helpottaa…

jean

Sit onkin seuraava vaihe…AA.ssa on varmasti hyvin kiihkeitä noin 50v - 60v miehiä joiden vierestä on taas mukava herätä;o) Heheeee;o9 voivat saada jotakin jopa aikaankin kun Viagra on keksitty;o);o) mut kun kerran oot “sellaisia tyttöjä” niin sulla on myös mahdollisuus tutustuu tiukkakroppaiseen Rap_Gangstaan eli muhun;o) kuunnellaa neekeriräppiä ja kiskotaan kalijoo ja sutkautellaan;o)

tervetuloa! mäkin oon aika uusi täällä :slight_smile:
joo…ei todellakaan ole juomisen kestosta tai iästä kiinni se, että voiko mennä aa:han/otetaanko vakavasti/onko ongelma…
vaan jos itse tuntuu siltä, että juominen ei hanskassa enää tai haittoja alkaa ilmestyä liian kanssa niin kannattaa kyllä alkaa tehdä asialle jotain.

oon about sun ikäinen (nainen) ja muisti mennyt usein, sekoillut eri
miesten kanssa ym asioita mitä ei KOSKAAN tekisi selvin päin…
rahaa mennyt tuhansia euroja, terveys kärsinyt, onnettomuuksia ja hengenlähtö lähellä monta kertaa. ystäviä ei oikeastaan ole enää, pelkästään ryyppykavereita (joihin en tällä hetkellä pidä yhteyttä)
ja ne monipäiväiset krapulat,paniikkikohtaukset
unettomuuden/torkahtelut juomispainajaisineen kun lisää tuohon…

ja SILTI tekee yhä mieli alkoholia ihan päivittäin. ei oo helppoa.
mutta tällä hetkellä olen juomatta ja yritän touhuta jatkuvasti jotain (en lepäile/laiskottele) jotta juomisen ajattelu pysyisi edes jotenkin taka-alalla.

en ole käynyt aa-ryhmässä koska mun on vaikea tavata vieraita ihmisiä selvin päin…mistä syystä se juominen oikeastaan alkoikin…
mutta… en ollut silloin lähellekään niin ujo kuin nyt, alkoholi on vain pahentanut asiaa.
täällä olen roikkunut paljon ja lukenut muiden kokemuksista, yleensä silloin kun alkoholihimo todella paha…ja ihme kyllä on auttanut usein.
en ehdi kirjoittaa nyt enempää vaikka asiaa olisi…
mutta tsemppiä sulle!!!

Lainaus “mun” ketjusta Miten pistää poikki??

AA- tai NA-ryhmiin meneminen on alkanut kiinnostaa mua. Vielä ehkä vuosi sitten en olis ikinä uskonut, että tulen koskaan sanomaan näin! Joskus vuosia vuosia sit koitin tosissani päästä mukaan siihen touhuun NA:ssa, mutta silloin se tökki tosi pahasti. Uskon et edelleenkin siinä tulis/ tulee tökkii se ihme “jeesustelu”, jonka “ei tarvitse olla sidoksissa mihinkään uskontoon, kukin voi valita jumalakseen ihan minkä haluaa, esim. lämpöpatterin, ja luovuttaa tahtonsa sen haltuun.” Ou mai gaad, mitä uskomatonta paskaa!

Jännitän myös esiintymistä ihan hirveesti, ja se että pitää puhua yksin jollekin porukalle joka vaan kuuntelee, on ihan hirveetä. Yleensä niissä rymissä käydessä mulla menikin melkein kaikki ohi mitä ihmiset puhui ennen mua, kun jännitin vaan niin kovasti omaa vuoroani. Ja tietysti mitä lähemmäs vuoroni tuli, sitä enemmän alkoi mahaa sattua, sydän hakkaa, näkö sumenee, hikoilee jne. Oman puheenvuoron aikana olikin sitten niin epätodellinen olo, ettei oikeastaan edes ite tajunnut mitä sieltä suusta tuli. Se vaan avautui ihan miten sattuu ja joitakin sanoja virtas ulos, ilman kontrollia.

Mut mut… On tullu olo et sen vertaistuki ja sosiaalisuuden harjoittelun se vois nyt tässä elämäntilanteessa ollakin ihan hyödyllistä. Ja kun mulla ei nyt ole mitään tanssi- tai jooga- tai maalauskursseja, niin ryhmät vois olla ikäänkuin sellanen “harrastus”, jonne menis aina tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan. Eli siis myös lisää rutiineja elämään.

Ilman muuta voit mennä AA-ryhmään. Itse käyn aktiivisesti ja sieltä on tämä nyt vuoden mittainen raittius alkunsa saanut. Ainoa vaatimus on halu lopettaa juominen. Olen itse 26v myös, joten kyllä siellä nuorempiakin näkyy. Suosittelen lämpimästi myös NA-ryhmiin menemistä, mikäli paikkakunnallasi sellainen toimii. Siellä porukka on nuorempaa ja voit saada paljon uusia, raittiita ystäviä. NA-ryhmistä senverran, että sinun ei tarvitse olla missään nimessä minkäänlaista huumetaustaa, alkoholi lasketaan NA:ssa huumeeksi ja olet tervetullut sinne. Itse käyn NA-ryhmissä, vaikka en ole huumeita koskaan käyttänyt. Ryhmään vaan rohkeasti! Lopputulos voi olla, että säästyt vuosien helvetiltä sen johdosta.

Tsemppiä! :sunglasses:

Jos ryhmään meneminen hävettää ihan hirveästi ja tuntuu, ettei se onnistu, on muunkilaisia apukeinoja. Voit soittaa A-klinikalle ja tavata ihan yksinäsi päihdealan työntekijän. Raitistumista ei tarvitse aloittaa ryhmästä, se voi tulla myöhemmin mukaan kuvaan, jos on tarpeen. Ennen kaikkea hae apua! Keskustele ja kerro ääneen ongelmasi!

Kiitos teille kannustavista kommenteista. Voisin kertoo itestäni sen verran et mulla on aineiden käyttötaustaa monelta vuodelta, oon suboxone-korvaushoidossa ja sitä kautta saan a-klinikalta tosi pätevää hoitoa. Oon ollu hoidossa jo 7,5 vuotta (! herreguud… :open_mouth: ), mut vasta nyt edellisen muuton jälkeen tuntuu et täällä pääkaupungissa vasta saa oikeen kunnollista apua. Mullahan on ollu lähes koko hoidon ajan myös iv-käyttöä, ja nyt viime vuosina on tullut myös alko mukaan, koko ajan vaan lisääntyvällä tahdilla. Siitä huolimatta en oo saanu keskusteluapua vaikka oon sitä välillä pyytänytkin! Ainoa apu oli että viikottainen lääkkeenhaku muuttui päivittäiseksi, kun itse kerroin piikittämisestäni, ja yhdessä sovittiin että alan hakee ne lääkkeet päivittäin, jotta ne tulis otettua oikein. Mut nyt on tosiaan tuohon juomiseenkin suhtauduttu mielestäni asiaan kuuluvalla vakavuudella, ja niiden avulla sain nyt sit viimein sen antabuksen taas aloitettua. Nyt on vaan muistettava olla juomatta! Jos en muista, niin eiköhän se ekan reaktion jälkeen pysy mielessä…?

Ne ryhmät vois tosiaan olla ihan hyvä juttu, kun ei ole sellasia kavereita, joille vois avoimesti asioista puhua. Eipä mulla oikeastaan minkäänlaista kunnon kaveripiiriä ole. Kaikki ovat opintojen kautta tulleita tuttavuuksia, jotka ei oo kunnolla päässy syvenee koska olen muita niin paljon vanhempi ja koska koen päihteilyn niin isoksi salaisuudeksi et se estää mua olemasta “oma itseni”. Mitä se nyt sit ikinä onkaan…? Eikä se ryhmään meneminen oikeastaan hävetä, vaan jännittää. Mut jos löytäisi jonkun hyvän ryhmän, sellasen missä tuntis että kemiat on samalla levelillä muiden kanssa, niin kyllä sen yli varmasti pääsis aika nopeesti. Jotenki mua vaan ahdistaa se ryhmien luonne että muiden pitää olla hiljaa kun yks puhuu. Tykkäisin enemmän keskusteluista. Niissä tietysti ois se vaara et se uus jännittäjä ei koskaan pääse suunvuoroon, kun ne toisensa jo tuntevat vaan papattaisivat toistensa päälle. Eli ymmärrän kyllä sen ajatuksen et jokaiselle oma suunvuoronsa, ettei tuu sellasta et joku dominoiva persoona on vaan yksinään äänessä, sen kaverit myötäilee sitä ja ujot istuu seinäruusuina.

Suosittelen lämpimästi ryhmien kokeilua. Oma kokemukseni on pelkästään postiivinen. Minut otettiin lämmöllä vastaan heti eka kerralla ja pois lähtiessä on aina hyvä olo. Vilkkaana ja puheliaana minuakin oudoksutti se, että puhuttiin vain omalla vuorolla mutta kun olin käynyt jonkin aikaa. niin se alkoikin tuntua ihan hyvältä.

Moni on saanut myös pysyviä ystäviä ryhmien kautta ja ryhmissä käyminen on myös tapa poistaa yksinäisyyttä, koska tylsyys ja yksinäisyys usein ajaa adiiktioihin. Kokeilemalla et menetä mitään.

Voi kuule… Niin paljon haluaisin samaa, mutta vielä tähän mennessä en ole pystynyt. Kuulostat ihan järkevältä ihmiseltä, jolla riittää rohkeutta myöntää olemassa oleva ongelma ja jos ei uskallusta vielä löydy asioiden parantamiseksi niin ainakin halua. Mitään naurettavaa siinä ei ole, että haluaa apua, mutta ei ole rohkeutta siihen. Päinvastoin.

Itsekin olen vielä nuori ja kiinnostaisi kyllä vaihtaa elämäntapaa. Elämäntapa on oikeastaan väärä sana, koska lähinnä tämä on hidas tapa kuolla. Enkä nyt yritä olla mitenkään melodramaattinen asian suhteen. Sen verran olen kuitenkin nähnyt minkälaista jälkeä viina tekee ihmisille, että tosiasiat on syytä tunnustaa. Se tässä onkin, että ryyppääminen ei ole ollut hauskaa enää pitkään aikaan, mutta sitä vähentämällä yksinäisyys on lisääntynyt. Onneksi viihdyn aika paljon yksin, mutta rajansa silläkin. Pattitilanteessa ollaan.