Siellä edes ole mitään kunnon puliukkoja! Ja jos onkin niin hyvin harvassa on… keskiverto AA-lainen on joku pari mukia liikaa nauttinut SNOBI… senhän perusti pisnismiehet amerikassa. Mutta eihän siitä tietty sittenkään olekaan kysymys että liikaa dokataan… Sehän on “kaikkea muuuta kuin viinan liikajuontia” no miksei AA.ta sitten nimetä uudelleen Nimettömät Latvarosot liikkeeksi? Jos kerran kaikki onkin vaan jotan muuta latvakakkoisuutta kuin viinan liikajuontia? 
Olen haastatellut noita lahkolaisia ja olen saanut vastauksia… eihän ne ole edes kunnon utkia juoneet! parin päivän!!! sellaisiahan juo nykyään jo peruskouluteinitkin! AA = TODELLISTA SKEIDAA!!! uskokaa jo!
Minulle AA on antanut elämän. Lapsilleni isän. Vaimolleni puolison. Äidilleni pojan. Siskoilleni veljen. Jos luet ohessa olevan postaukseni elämästäni sekakäyttäjänä, tulet huomaamaan, ettei kaikkialla ehkä asiat ole kuten väität olevan.
Minulla lapsuus ja nuoruus sujui koulukiusattuna. Kotona isäni käytti alkoholia perussuomalaiseen malliin “normaalisti” melkein joka viikonloppu. Itselläni alkoholi tuli kuvioihin 15-vuotiaana ja siitä hetkestä alkaen rakastin tuota ainetta ja sen tuomaa vapauden tunnetta. Rakastin niin vahvasti, että se rakkaus melkein tappoi minut.
Peruskoulun jälkeen menin ammattikouluun, koska siinä vaiheessa minusta ei omasta mielestäni muualle ollut. Ammattikoulu jäi kesken ja sen jälkeen tein satunnaisesti töitä ja nautin elämästä alkoholin voimalla. Rakastuin ja menin naimisiin ja se tapahtuma piti minut selvänä 3 vuotta, mutta kerran holisti, aina holisti. Aloin kokeilla jälleen muutamia saunakaljoja ja siitä alkoi hitaasi kiihtyvä vauhti, joka pystähtyi vasta reilu 2 vuotta sitten.
No mitä kaikkea tuo vapauden tunne toi tullessaan. Konkurssin, avio-eron, lukuisia itsemurhayrityksiä jne. muutamia mainitakseni.
Jos hieman käyn tässä läpi tuota tapahtumaketjua, niin tiivistettynä se kulkee suurin piirtein tähän tapaan. 10 vuotta sitten aloitin siis uudelleen alkoholin käytön muutaman saunakaljan muodossa ja hitaasti tilanne kehittyi siihen, että sauna oli joka ilta lämmin. Tuohon aikaan minulla oli ex-siippani kanssa yritys ja ihme sinällään kaljotteluni ei juurikaan vaikuttanut tulleeseen konkurssiin, vaan eniten se vaikutti suhteeseeni ja ei ollut ihme, että heti konkan jälkeen seurasikin avio-ero. Elämän muutosta ei tuonut edes samana vuonna tapahtunut läheisen ihmisen menetys, vaan katkeroiduin vain enemmän. Erottuamme minulla oli tunne, että nythän olenkin oman elämäni herra, saan mennä ja tehdä mitä haluaisin. No hauskuutta riitti n. vuoden päivät. Join päivittäin ja säälin itseäni. Käytin hyväkseni läheisiäni, manipuloin, valehtelin ja pummin rahaa, sitä kun ei liiemmälti ollut (päivittäinen juhlinta, kun kuluttaa melkoisia summia). Tästä seurasi koko ajan kasvava itseinho ja luonnollisesti pää sekaisin oli “helppoa” yrittää tappaa itsensä. Oravanpyörä olikin valmis. Join jatkuvasti ja söin samalla lääkkeitä (lääkärin määräyksestä, olinhan masentunut kaikesta tapahtuneesta) ja otin yliannoksia.
Säännöllinen kuvio olikin, että vedin pään sekaisin, päälle purkillinen rauhottavia ja sen jälkeen soittamaan apua. Häpeä kasvoi kasvamistaan. Olin jatkuvasti päivystyksessä ja sen jälkeen hetken hoidettavana piirillä. Ihmiset vain olivat voimattomia, koska itse en löytänyt toivoa elämästäni. Sitten erään yliannostuksen jälkeen olin muutaman päivän teholla nukutettuna ja sen vuoksi päädyin lääkevieroitukseen. Vieroituksista vain ei löytynyt sen pysyvämpää apua, vaan siviiliin päästyäni hetken päästä tilanne oli sama, jos ei hieman aina pahempikin.
Samoihin aikoihin tapasin nykyisen vaimoni ja rakastuin tulisesti. Valitettavasti kunigas-alkoholi oli vain vieläkin suurempi rakkaus. Vaimoni seurasi voimattomana vierestä jatkuvaa juomistani ja tasaisin väliajoin tapahtunutta itsetuhoisuuttani. Meille syntyi poika ja se tapahtuma piti minut irti pullosta n.1,5 vuotta (lääkkeitä meni senkin edestä), kunnes jälleen kokeilin kohtuukäyttöä. Seurauksena viillellyt ranteet. Elämä jatkui yskähdellen, välillä meni paremmin ja välillä huonommin. Suhteemme oli kuitenkin se ainut asia, joka edes hieman piti minut kiinni elämässä. Meille alettiin odottaa toista lasta ja se odotusaika sisälsi vaimoni kohdalla turvakodissa olemista, samalla kun minä ajoin 3 promillen humalassa moottoritiellä pylvääseen. Tuohon aikaan söin säännollisesti niin rauhoittavia-, masennus-, uni-, kuin kipulääkkeitä (n.30kpl/vrk). Tämä taas aiheutti laittomien lääkkeiden hankkimista, reseptiväärennöksiä jne. Onneksi eräs lääkärini pakotti minut vieroitukseen, jossa minulta pikku hiljaa vähentäen lopetettiin pahimmat riippuvuutta aiheuttavat lääkkeet (rauhoittavat ja unilääkkeet).
Alkoholin käyttö ei vain ottanut vähentyäkseen, vaan nuorimman poikani syntyessä vietin varpajaisia, jotka päättyivät sillalta koskeen hyppäämiseen. Tuo tapahtuma olikin oikeastaan ensimmäinen, jossa mietin mitä minulla olisi menetettävänä, jos kuolisin ja siitä alkoikin ehkä kytevä halu avun vastaanottamiseen. Kuitenkin tämänkin jälkeen taphtui vielä “kohtuukäytön” kokeilua, joka sisälsi ulko-ovesta nyrkeillä läpi menemistä ja sairaalareissuja.
Tilanne meni lopulta siihen, että -06 alkuvuodesta perheestämme oli tehty useampia lastensuojelu-ilmoituksia ja uhkana oli huostaanotto. Vaihtoehdoksi tarjottiin Minnesota mallia olevaa päihde-/perhekuntoutusta ja lähdin mukaan siinä toivossa, ettei perheemme hajoaisi. Aluksi en ollut valmis luopumaan kaljoistani, saati lopusta lääkityksestäni, mutta muutaman viikon jälkeen huomasin olevani tilanteessa, jossa ottasin joko apua vastaan tai lähtisin tuhoamaan itseni yksin.
Tuo valinta osoittautuikin sitten sellaiseksi, joka muutti koko elämäni. Olimme 3 kuukautta perheenä kuntoutuksessa ja tänä aikana pääsin eroon lääkkeistäni ja sain purettua mennyttä elämää. Kuntoutukseen kuului osana vierailut AA-ryhmässä ja sieltä löytyikin apu raittiin elämän ylläpitämiseen. Aluksi olin kyllä ennakkoluuloinen, kuten varmaan kaikki ihmiset tuon asian yhteydessä. Mietin ensimmäisellä kerrallani ryhmässä, että mikähän “lahko” tämäkin on olevinaan? Onneksi ajan myöten ennakkoluulot ovat karisseet ja olen alkanut sisäistää ryhmän tarkoitusta. Ensimmäisen puoli vuotta kylläkin kävin säännöllisesti kaksi kertaa viikossa ryhmässä sen vuoksi, etten menettäisi vaimoani ja lapsia. Mutta sen jälkeen aloin käymään ryhmässä itseni vuoksi ja aloin tutustumaan siihen, mitä tuo paikka voi tarjota raittiutta hakevalle ihmiselle.
AA-ryhmässä olen oppinut puhumaan omista asioistani rehellisesti ja 12 askeleen-ohjelman ja oman AA-kummin avulla olen saanut tutkailla omaa mennyttä elämääni ja käydä läpi erilaisia tapahtumia elämästäni ja löytänyt todellisia syitä siihen, miksi minusta on tullut sellainen ihminen, kuin tällä hetkellä olen. AA-ryhmässä käyminen on auttanut minua myös tutkimaan rehellisesti elämääni ja riippuvaisuuksiani. Tänään olen saanut elää raitiina jo reilun kuusi vuotta, päivän kerrallaan. AA:n kautta löysin myös toiseen vertaistukiryhmään GA:han ja sen avulla elänyt vapaana uhkapeleistä jo kohta viisi vuotta. Olen parin viikon päästä valmistumassa tietotekiikka insinööriksi, ennenpitkää päästen työelämään maksamaan niitä “vekoja” yhteiskunnalle, joiden avulla minun elämääni on tuettu sen ollessa sekaisin reilun vuosikymmenen. AA on yksi mahdollisuus muiden joukossa löytää raitis elämäntapa. Minulle se on ollut pelastus. Minulle se on tapa elää, tänään.
Kiitos Kaaleppinen hyvästä kirjoituksesta. Onnea nykyiseen elämääsi. Minä olen vasta saanut langan päästä kiinni-elämänlangan. Olen onnellinen, että sain korkin kiinni -todella. En ole käynyt vielä AAssa, mutta kirjoituksesi sai minut ajattelemaan asiaa vielä vakavammin. Minun on voitettava itsessäni muutama asia, niin ahdistavia asioita -että niitä inhottaa ajatellakin.Kynnys tuntuu kivitalon korkuiselta. Minusta tuntuu, että kun myönnän nuo pari asiaa itselleni -elämässäni alkaa mennä paremmin.
T: raitistuva pillittävä noita-akka, jota puree erinomaisuuden lohikäärme
Nämä todistukset pitäisi vakuuttaa ketjun aloittajankin joka tuskin elämässä on paljon kokenut, koska tämän laisia aloituksia tekee.
Amen!
Mutta entäpäs ne jotka sanovat että “AA:sta ei ollut mitään apua” mutta Jeesus tuli ja pelasti. Mitäs sanotte niiden ihmisten raittiuteen. Itse olen ensimmäinen maailmassa! ENTINEN ALKOHOLISTI - NYKYINEN KOHTUUJUOJA…
Jokainen raitis alkoholisti on todiste Jumalan ihmeitä tekevästä voimasta.
Siinä mitään ihmeellistä ole, että alkoholisti juo viinaa, mutta jokainen alkoholistin selvä päivä on pieni ihme.
Kylläpäs taas Sattuma ylenty ihan jumalaksi asti .
Jokainen raitis alkoholisti on luonnon tuote.
Aina joku selviää , ei siihen jumalat puutu "- ottamatta kantaa jumalien olemisiin tai olemattomuuksiin.
terveisin Kanthoona 
Kalevi-Kalsari, kyllähän me aa-laiset toivomme, että alkoholistille syntyisi halu lopettaa juominen jo ennen puliukkoasteelle joutumista. Siksi meillä toimii perinne, joka ilmoittaa, että AA:han voi liittyä kuka tahansa, joka haluaa lopettaa juomisensa. Joukkoomme saa liittyä vaikka ei olisi vielä edes oksentanut kravatilleen. Maailmassa on riittävästi paljon seuroja ja yhdistyksiä, joiden säännöt rajoittavat jäseneksi pääsyä. AA on poikkeus. Perinteemme mainitsee myös, että esteenä ei ole mikään sairaus tai luonteenpiirre, yhteiskunnallinen asema tai rikollisuus, ei myöskään ihonväri tai uskonto, tai uskonnottomuus.
Kun on nauttinut pai mukia liikaa, silloin on nauttinut juuri sen pari mukia liikaa. Jos haluaa, silloin voi liittyä AA:han. Kukaan ei estä, vaan toivottaa tulokkaan tervetulleeksi. Niin minutkin toivotettiin eräänä iltana.
NA:ssa voi olla virkistävää käydä siksi, ettei ainakaan yksinomaan mukilliset, lasilliset ja pullolliset ole kaiken pahan alku. Alkoholi on vain yksi addiktoiva kemikaali muiden joukossa, eikä välttämättä puhuta juomisesta koska harvat huumeet nautitaan juomalla. Poikkeuksina mm. alkoholi ja lakka eli gammabutyrolaktoni (GBL), ja nestemäinen metadoni jota tosin käytetään muutenkin kuin juomalla mutta täällä ei saa kertoa miten. 
NA perustettiin melko pian AA:n jälkeen, ja itse asiassa heti kohta Toisen Maailmansodan jälkeen. Voisi hyvin kuvitella, että ensimmäiset NA:laiset olivat sodassa huumeisiin tutustumaan pakotettuja sotaveteraaneja.
Suomeen NA rantautui 1960-luvun lopulla, oireellisesti melkein yhtä matkaa hippiliikkeen kanssa.
AA ei siis sillä tavalla ole ainoa lajiaan, joskin se on monen “samaa tekniikkaa” noudattavan vertaistukiverkoston ensimmäinen edustaja. :
NA:ssa alkoholisti saa puolestaan sopeuttaa itsensä narkomaanien joukkoon, tai oikeastaan laajempaan päihdeaddiktien joukkoon. Sekin voi olla jollekulle terveellistä huomata, ettei se oma narsistinen alkoholismi olekaan maailman napa edes päihdeongelmien saralla.
Toipumisohjelma on tosiaankin sama, kuten se on myös pelurien GA:ssa ja syömisongelmaisten OA:ssa.
12 askeleen toipumisohjelma on alkuperäisenä sellaisena kuin AA.n perustajat sen tekivät pelastanut miljoonia. Kymmeniä miljoonia alkoholisteja. Kukaan ei sitä voi kieltää.
AA on tunnustettu kaikkialla maailmassa tämä plinki on viimisiä paikkoja joissa joku asettaa kysymyksenalaiseksi AA:n voiman joka on annettu sen kautta tulevaksi ja kaksitoista askelta on se työmuoto jolla se tehdään.
Ja nyt nämä Jumaliset Perustajat istuvat Taivaiden Korkeimmilla Istuimilla tullen sieltä tuomitsemaan JOKAISEN joka kritisoi heidän Pyhää Oppiaan vastaan! Näitä kirjoituksia lukiessa alan uskoa uskovien ennustamaan antikristukseen ja se nousee AA:n 12-askeleen ohjelmasta. Perustaa 1 Maailmanuskonnon kaikille ja joka sitä ei kumarra ja hyväksy - se teloitetaan
Kukas toi toinen mies on? Toinen on Korkein Profeetta BILL.W
Varmaan perusmies.
ZZ-TOP !
Tunnistin kaverien nuoruuskuvan .
Linkistä löytyy samat hemmot
youtube.com/watch?v=Vppbdf-qtGU
Itseasiassa toimivat henkisinä valmentajina alkoholistien topumisohjelmassani HuhHah Hei
Voltteilu viinanhimon Vei
t… Kanthoona