AA on hyvä siihen saakka, kunnes siitä tehdään uskonto..

Jotkut on kyllä minusta liian fanaattisia AA.ssa. AA menee kaiken muun edelle eikä kuulemma mikään muu ole niin tärkeää kuin ne palaverit. En ymmärrä sitä jotenkin. Ymmärrän että suositellaan siellä olemaan ja kerrotaan että siitä saa apua mutta kun siitä tulee uskonto, mulla alkaa menemään yli…

En saa millään mentyä sinne AA-juttuihin mukaan, vaikka mokasin 3 kuukauden raittiuden jälkeen…tosin puolustelen sillä, että onneksi jäi yhteen känniin. Silti. Monet kyllä vannovat sen nimiin, mutta jotenkin niin vierastan kaikkea fanaattisuutta ja todella tietämättä asiaa tarkemmin kuvittelen kokousten olevan jonkinlaista todistamista. Ja helpostihan ihmisistä näyttää tulevan yli-ihmisiä, kyllä näillä palstoillakin sen selvästi huomaa.Niin tosissaan toiset ovat sen puolesta, että et raitistu ilman ryhmää…ja voi se ollakin niin omallakin kohdalla, kuka sen tietää. En tykännyt laihdutusryhmästäkään, ja seurakunnan tilaisuuksissa tunsin itseni aina vieraaksi, koska toiset oikeasti uskoivat siihen kaikkeen satuiluun.

Olisi kyllä hirvittävä elää pelosta käsin. Jotkut ihan selvästi ovat 100% kuolemanpelosta orjuudessa. Jos ei käy palaverissa,joutuu juomaan ja sitten kuolee. Toinen vastaava on joku helvetillä pelotteleva uskonlahko joka sitoo ihmisen sinne pelottelemalla-…“jos et elä kuten sanotaan, palat helvetin tulessa…et tiedä koska kuolet…” jne Pelko on voimakas moottori jonka avulla helposti orjuutetaan. Mutta jos joku kokee tarvitsevansa 3 palaveria vuorokaudessa ja on onnellinen niin tehdessään niin mitä sitä tuomitsemaan. Jos taas joku tarvitsee 3 palaveria kuukaudessa, kolmas jopa vuodessa. suotakoon senkin hänelle.

Hyvin kirjoitettu. Itsellänikin on vakaumus, se on se, että jokaisella meillä on täällä oma helvettimme. Mulla kuten monella muullakin täällä se on tää alkoholismi. Jos tästä jotenkin eläissäni vapaudun, pystyn vielä elämään onnellista elämää ilman viinaa, niin kuollessani en kyllä joudu enää mihinkään. Pelkästään kuolen. Sitä paitsi tunnen niin monta uskovaista toveria, joiden kanssa en missään nimessä haluaisi samaan taivaaseen- se olisinkin taas uusi helvetti. Ei ole mulla mitään tarvetta elää kuin tämä yksi elämä, ja lasten ja toivottavasti lastenlasten mielissä sitten vielä elää aikansa, kunnes muistotkin haipuvat pois. Kyllähän se jo yhdelle naisihmiselle riittää.

Mua itseä ei haittaa lainkaan “Jeesus elää, halleluja” huudot ja julistukset. Mutta jos pannaan noudatettavaksi satoja pykäliä joiden mukaan on pakko toimia tai muuten käy hirvittävästi. alkaa mulla keittää. Eri asia on jos joku uskovainen tai sitten AA:lainen aikuisten oikeasti haluaa tehdä niin miten tekee. Mutta jos pakko-orjuutetaan moottorina puhdas pelko, ei mahdu mun päähän… :unamused: :unamused:

Missä muuten “Jeesus elää” huutoja kuulee? Helluntai-seurakunnan tilaisuuksissa varmaan, tuskin Suomen AA:ssa sentään? :smiley: Ei muakaan tosin haittais vaikka kuuliskin, koska Jessehän on erittäin jees, niinku sanotaan.

12 askeleen toipumisohjelma on niiin mullistava keksintö, että se on poikinut toveriseuroja monista eri ongelmista ja kriiseistä kärsiville ihmisryhmille. Heti AA:n vanavedessä alkoholistien läheiset saivat aikaan Al-anonin, sittemmin alkoholistien lapset Alateenin.

Huumeidenkäyttäjien NA, Narcotics Anonymous, näki päivänvalon Amerikassa jo 1950 -luvulla, Suomeen se saapui paljonpuhuvasti hippiliikkeen kanssa samoihin aikoihin 1968. NA:sta on tullut minulle, jos ei omakohtaisesti, niin välillisesti läheinen.
Pelureille on GA (Gamblers Anonymoys), syöpöille OA (Overeaters anonymoys).

Kaikissa mainituissa ihmiset jakavat keskenään kokemuksensa, voimansa ja toivonsa voidakseen ratkaista yhteisen ongelmansa sekä auttaakseen toisia tervehtymään/selviämään ongelmakäytöksestään tai vaikeasta elämäntilanteesta.

Oikeesti hirveen iso juttu, nämä 12 askelta.

t: Nimetön alkoholisti ja alkoholistin aikuinen lapsi (AAL)

´

Se hyvä puoli AA:ssa on että se on vapaaehtoinen. Ketään ei pakoteta mukaan toimintaan.

Sama kuin muissakin asioissa niin vastustajat kyllä löytävät kritiikkiä niin halutessaan. AA ei liikkeenä ota kantaa sitä kohtaan vastaan kohdistuneisiin hyökkäyksiin - olivatpa ne asiallisia tai asiattomia.

Aina löytyy moitittavaa tässä epätäydellisessä maailmassa. Jotkut kritisoivat kovasti AA:n “uskonnollisuutta”. Toisaalta monet uskovaiset kritisoivat AA:n pöyristyttävää New Age piirrettä ja pitävät sitä lähinnä jumalanpilkkana.

Itse arvostan AA:ssa lähinnä sen vapaaehtoisuutta ja riippumattomuutta. Omavaraisuuden ja köyhyyden ihannetta tässä korruptoituneessa vaalirahasotkumaailmassa ja materialismin pintakiillossa.

Mutta kritisoijat ovat oikeassa ainakin siinä että AA ei saisi olla itsetarkoitus vaan väline hyvään,raittiiseen elämään. Uuden elämän alkukoti josta on sitten vieroiduttava samoin kuin lapsuuden kodista.

Olenkin tässä 23-vuoden raitiiudella jo hyvää matkaa poissa tästä kakkokodista :smiley: Piipahtelen aina silloin tällöin kylässä ja tunnen aina itseni tervetulleeksi.

Vaikka en pidä kaikista AA:n piirteistä niin katson niitä lempeästi sormieni läpi. Aivan kuin katson vanhan äitini luonteen särmiä. Pyrin olemaan haukkumatta molempia sillä kummaltakin olen saanut elämän. Äidiltäni sen ensimmäisen jonka lähes liuotin alkoholiin ja AA:lta toisen josta pidän kiinni kuin koira luusta ! :smiley:

Tänäänkin kohti raitista syyspäivää.

Minä nään AA:n sopivan joillekin ihmisille. Ne askeleet ja kaikki. Mutta täytyy kyllä minunkin sanoa, että en ymmärrä läheskään kaikkia ihmisiä, jotka siellä käyvät 3-4kertaa viikossa, 20-30vuoden ajan.

Minusta siihen on silloin kehittynyt jonkin sorttinen henkinenriippuvuus/pakkomielle tai pelätään, että tosissaan retkahdetaan jos siellä ei säännöllisesti käydä.

Mutta mitäpä minä toisten uskonnoista tai AA:ssa käymisestä. En minä sille mitään voi. Itse käyn AA:ssa jos olen sillä tuulella. Hyvä mieli sieltä on aina poistullessa. Koen sen kuitenkin harvakseltaan käytynä tukevan raittiuttani.

Minä en noudata ainuttakaan askelta pilkuntarkasti ja se apu jonka sieltä saan on vain ja ainoastaan VERTAISTUKEA.
Koen myös mielenkiintoisina ne juopottelu tarinat. Ne kun eivät ole useinkaan kovinkaan hehkeetä kuultavaa, myöskään minun suustani. Semmoisien kuuntelu pistää kyllä Kanteleen todellakin miettimään, kannattaako sitä ensimmäistä ryyppyä ottaa.

Ja onhan siellä näitä jesse-miehiä ja muutamia jotka sanovat, että on 100% todennäköisyys joutua kentälle, mikäli ei säännöllisesti palvereissa käy. Puhukoot läpiä päähänsä, sekään ei minua haittaa :slight_smile: :slight_smile:

Kuka siitä tekee uskonnon? Jokainen päättää itse miten AAn hengellisen toipumisohjelman kokee ja mieltää. Se on vapautta, mitä moni vähän säikähtää, kun se tarkoittaa myös sitä, että pitää itse tehdä töitä. Miettiä ja pohtia askel askeleelta, että mitä ne juuri minulle merkitsevät. Yhdelle ne saattavat merkitä juuri jonkin tietyn uskonnon omaisia asioita, toiselle AAsta saattaa muodostua se uskonto ja kolmas kehittää hengellisyyttään irti uskonnollisuudesta ja neljäs kaikkea tuota sekoittaen ja viides, kuudes, seitsemäskin tyyli löytyy… AA ei ole uskonto, paitsi jos itse niin haluaa. :smiley:

Mä tein sen sinne menon itselleni todella helpoksi. Mä sanoin suoraan kun multa kysyttiin asiasta ni suoran vastauksen. Ja perustelin vastaukseni. Mä en näe mitään pahaa että muut uskoo. Usko on ihmishistorian aikana tehnyt meille paljonkin hyvää eri puolilla maailmaa. En vain jaa sitä samaa uskoa mitä ehkä muut siellä AA:ssa.
Ihmisillä kellä on ongelmia tulla toimeen uskovien ihmisten kanssa on hyvin usein (mitä itse huomannut) aina sama ongelma, ei uskalleta puolustaa omaa näkemystään asiallisin keinoin vaan nähdään uskovat ihmiset jotenkin “Pyhinä ja parempina”. Mikä on aika puppua. Pahimman luokan lapseenkajoajatkin on ollut tässä lähiaikoina uskovien yhteisöissä (lööpit).
Täytyy muistaa että uskon käsitehän jo sisältää että jotta voit uskoa sinun täytyy olla epävarma onko uskonkohdetta edes olemassa. Eli periaatteessa, ei nekään sitä paremmin tiedä onko tässä maailmassa jotain enemmän kuin omat silmämme näkevät. Suggestiolla on todella voimakas tapa saada ihmiset tekemään asioita. Uskominen jumalaan on siitä erittäin hyvä esimerkki.
Minä en ota kantaa onko uskovien jumalaa olemassa, minä vain seurailen asioita.

Mä arvostan AA-toipumisohjelmaa, en tosiaankaa Suomen AA:n ryhmiä, jotka ovat sitoneet toimintansa yhdessä sairastamiseen.

Toimisohjelma toimii, sillä voi jokainen toipua alkoholismista!

Et ole käynyt AA:n periaatteiden mukaan toimivassa ryhmässä tai vaihtoehtoisesti et puhu totta. AA:n ainoa ehto on halu lopettaa juominen. AA:sta ei saa poistaa perinteiden mukaan ketään. Eri asia on, jos itse lähtee pois ryhmästä jos ei kestä muita, se on vapaa valinta. Eikä AA:sta kukaan soita poliiseja perään. Joku sen sijaan lähtee perään, jos on vakavia huolia tai vaikka itsetuhoisuutta.

AA:n ulkopuolella ei puhuta toisten asioista, ei edes käyttämällä ryhmänimiä. Ei edes plinkissä. Tämäkin on yksi AA:n perinteistä.

Kovin on outoja kokemuksia ja näkemyksiä AA-ryhmistä.

Kerron vain omani. Olin erittäin toivottomassa tilanteessa alkoholinkäyttöni suhteen, tuurijuoppo kun olen, ja päätin mennä ryhmään. Missään en ole saanut niin lämmintä ja myötämieleistä vastaanottoa tuntemattomilta ihmisiltä kuin siellä. Eka kerrasta tuli heti hyvä olo. Aikansa vei totutella siihen, että puheenvuoroja ei kommentoitu mutta parin kerran jälkeen huomasin sen hyväksi.

Tein omalla tavallani askeltötä kirjoittamalla asioista kuten jo ennenkin olin kirjoittanut päiväkirjaa mikä on mielestäni hyvä tapa saadamurheet pois pyörimästä päästä. Askeleistakin voi valita oman tapansa ja aikansa niitä totetuttaa. Rehellinen itsetutkiskelu on hyvä asia ainakin jokaiselle. Oli alkoholisti tai ei.

Mitään huonoja kokemuksia minulla ei ollut, vaikka myönnän, että välillä vähän kyllästyin muutaman ihmisen saman tarinan toistamiseen.

Ryhmässäni oli ja on monia tyyppejä, jotka totesivat, että ilman AAta he olisivat jo kuolleet aika päiviä tai istuisivat linnassa loppuikänsä. Kaikkien mielyttävin ja kannustavin tyyppi oli eräs paljon julkisuudessakin ollut ex-rikollinen, joka nyt eli ihan hyvää ja kunniallista elämää.

Kävin yleensä vain kerran tai kaksi viikossa ryhmässä mutta se riitti hyvin. Nyt iltatöiden takia en ole vähään aikaan ole säännöllisesti käynyt mutta kohta minulla on mahdollisuus palata ainakin siihen kerran viikossa rytmiin ja sen teen,
Mielestäni se on täysin ilmaista ja toimivaa terapiaa paitsi alkoholismiin niin myös muihin elämän murheisiin.

Mitään erityistä uskonnollisuutta tai sen tuputtamista en ole kokenut, Joukossa on uskovia ja samanlaisia ateisteja kuin minäkin. Joka kerta kun olen kokouksessa käynyt niin mieli on keventynyt ja on ollut parempi olla. Ehkä on muunlaisiakin ryhmiä. Minulla on ollut tuuria kun satuin heti hyvään.

Suosittelen epäileviä kokeilemaan, mielellään useampaakin ryhmää, mitään ei menetä.

Lisäksi arvostelullekin voi olla aitoja perusteita jos se perustuu käytännön kokemuksiin, eikä vain mielikuviin tai kuulopuheisiin.

Kovin on outoja kokemuksia ja näkemyksiä AA-ryhmistä.

Kerron vain omani. Olin erittäin toivottomassa tilanteessa alkoholinkäyttöni suhteen, tuurijuoppo kun olen, ja päätin mennä ryhmään. Missään en ole saanut niin lämmintä ja myötämieleistä vastaanottoa tuntemattomilta ihmisiltä kuin siellä. Eka kerrasta tuli heti hyvä olo. Aikansa vei totutella siihen, että puheenvuoroja ei kommentoitu mutta parin kerran jälkeen huomasin sen hyväksi.

Tein omalla tavallani askeltötä kirjoittamalla asioista kuten jo ennenkin olin kirjoittanut päiväkirjaa mikä on mielestäni hyvä tapa saadamurheet pois pyörimästä päästä. Askeleistakin voi valita oman tapansa ja aikansa niitä totetuttaa. Rehellinen itsetutkiskelu on hyvä asia ainakin jokaiselle. Oli alkoholisti tai ei.

Mitään huonoja kokemuksia minulla ei ollut, vaikka myönnän, että välillä vähän kyllästyin muutaman ihmisen saman tarinan toistamiseen.

Ryhmässäni oli ja on monia tyyppejä, jotka totesivat, että ilman AAta he olisivat jo kuolleet aika päiviä tai istuisivat linnassa loppuikänsä. Kaikkien mielyttävin ja kannustavin tyyppi oli eräs paljon julkisuudessakin ollut ex-rikollinen, joka nyt eli ihan hyvää ja kunniallista elämää.

Kävin yleensä vain kerran tai kaksi viikossa ryhmässä mutta se riitti hyvin. Nyt iltatöiden takia en ole vähään aikaan ole säännöllisesti käynyt mutta kohta minulla on mahdollisuus palata ainakin siihen kerran viikossa rytmiin ja sen teen,
Mielestäni se on täysin ilmaista ja toimivaa terapiaa paitsi alkoholismiin niin myös muihin elämän murheisiin.

Mitään erityistä uskonnollisuutta tai sen tuputtamista en ole kokenut, Joukossa on uskovia ja samanlaisia ateisteja kuin minäkin. Joka kerta kun olen kokouksessa käynyt niin mieli on keventynyt ja on ollut parempi olla. Ehkä on muunlaisiakin ryhmiä. Minulla on ollut tuuria kun satuin heti hyvään.

Suosittelen epäileviä kokeilemaan, mielellään useampaakin ryhmää, mitään ei menetä.

Lisäksi arvostelullekin voi olla aitoja perusteita jos se perustuu käytännön kokemuksiin, eikä vain mielikuviin tai kuulopuheisiin.

Hannu!
Kokemuksistasi luettuani minulla on ihan toteuttamiskelpoinen ajatus: perustaa uusi ryhmä joka seuraa askeleita ja perinteitä. Olet aluksi kahvinkeittäjänä ja vetäjänä. Jokainen ryhmä on itsenäinen ja sen päätarkoitus on auttaa vielä juovia alkoholisteja raitistumaan.

Tyyneysrukouksen sanoin: rohkeutta muuttaa mitä voimme!

´

Hyvät herrat 12/12-kirja ei ole AA-peruskirjallisuutta. Eikä sitä ole syytä lukea ryhmissä, joissa on mukana henkilöitä, jotka eivät ole vielä askeleita ottaneet.
Bill W kirjoitti 12/12-kirjan heille, jotka ovat askeleensa ottaneet, jotta voisivat hakea hengellistä syvyyttä asiaan jonka jo tuntevat.
AA-peruskirjallisuus on lueteltu tässä; kolmio.org/tuotteet.html .

Suomen AA ei tarvitse enää yhtään 12/12 kirjanpalaveria lisää. On aika siirtyä asiaan, eli toipumisohjelmaan, jonka Bill W kirjoitti AA-Isoonkirjaan.

<<Hyvät herrat 12/12-kirja ei ole AA-peruskirjallisuutta.<< Vieläkö nämäkin tuulet puhaltelee AA.ssa ? Vieläkö AA.ta repii rikki Pillit ja W.läiset ? Uskonnoksi minä jo luen väittelyn oikeasta ja väärästä tavasta raitistua.Väärin sammutettuja paloja …heh. Itsellä on takana pitkä taival AA.ssa.Useita retkahteluja. Olen yrittänyt uskoa en jeesuksen enkä hänen Isäänsä. Olen vilpittömästi yrittänyt uskoa, että AA auttaa alkoholiongelmassani. AA.n ohjelmalla on historiansa ja se kummittelee edelleen vanhahtavan tunkkaisena AA kirjallisuudessakin, mistä alkujäsenet oppia ryhtyivät jakamaan. Silloin alkuaikoina homma oli ihan toinen , kuin v.2011. Maailma muuttuu Eskoseni, mutta AA.n kirjallisuus senkusta junnaa. Sen päivittämiseen ei löydy yhteishenkeä, sillä tappeluhan niistä asoista tulee, eli ‘vältetään riiteleviä ihmisiä’ ja jätetään kirjojen päivitykset sikseen.
Tuulet ja tuiskut on tullut läpikäytyä AA.ryhmässä. Ryhmä pitää sisällään erilaisia ihmisiä voimakkaita sanansaattajia ja lauman, jotka hiihtävät perässä. Usein vain on niin, että jos ryhmän sisällä on hyvin fanaattisia ihmisiä suuntaan jos toiseenkin, jälki on rumaa.
Minun paukut ovat loppuneet monen monta kertaa, mutta köyhänä alkoholistina en ole voinut juosta ympäri Suomea, vaihtaakseni maisemaa välillä. Pakko palata kerta toisensa jälkeen juurilleni, kun en jaksa enää juodakkaan ja paeta yksinäisyyteen.