AA ssa ei ole mitään sääntöjä? Vai onko? Nämä ovat käytännössä olemassa oleviksi todistettu.
1 . Sinä olet AINA väärässä, ohjelma ja kirjallisuus on aina oikeassa. Vaikka esittäisit miljoona faktaa, jotka todistaisicat kirjallisuuden tai ohjelman erehtyneen OHJELMA EI EREHDY! !!!
2 VALTIOMIES on aina oikeassa! ! Kun mielipiteesi poikkeaa Valtiomiehen mielipiteestä, Valtiomies on AINA oikeassa! !Sinä olet väärässä, aina!
3 Jos sinulla on kummi, kummi on AINA oikeassa, sinä olet väärässä! !!aina! !kummiksi sinut maniouloidaan yleensä ottamaan joku fanaattinen, yleensä 50 luvulla syntynyt ukko.
Älä erehdy luulemaan, että joku on samaa mieltä kanssasi, hän tekee sen manipuloiden jotta saa sinut pysymään Lahkossa kiinni. Oikeasti hänellä on kuitenkin vain yksi Totuus , ja se on AA TOTUUS!
Jos profeetta Bill Willson ei olisi tullut tähän maailmaan ja perustanut AA:ta, kaikki me miljoonat addiktit (oli sitten alkoholi tai joku muu) oltaisi 100% varmasti tuhoon tuomittuja.
Edes Jeesuskaan ei voi tästä sairaudesta/kirouksesta pelastaa
Mut vakavissaan, eiks toi oo jo suunnilleen jumalan pilkkaa, että vain AA voi auttaa? Kun toinen AA perustajista (Bob Smith) oli syvästi kristinuskonen hihhuli. Bill Wilson muistaakseni soittikin kirkkoon jossa tapasi silloin alkoholisoituneen Smithin ekaa kertaa
Ite en oo mitenkään uskovainen, kunhan vaan sanoin…
Kiitos Kallu (saanks mä sanuu Kallu? : ), mutta en varmasti ole aina oikeassa. Olen usein väärässä, ja jotkut mielipiteeni ovat muuttuneetkin jonkin verran vuosien aikana. Olen siis joutunut muuttamaan näkemyksiäni, ja olen tehnyt sen myös ilomielin.
Väärässä oleminen on autuasta, sillä vain erehtyväisyytensä myöntämällä voi kehittyä ja oppia uutta.
Tästä oikeasta huomiosta 10 pistettä ja papukaijamerkki. Well spotted!
Valtio-mies -nimimerkillä kirjoittava henkilö ei ollut kovin hyvä “valtiomies” aktiivisina AA:ssa istumisaikoinaan 9 vuotta sitten. Besserwisserismi loisti vielä poissaolollaan, mutta puheenvuorot meni jo silloin höpötellessä asian vierestä; mm. tupakoinnin lopettamisesta.
Paitsi osallistuessaan AA:n kokouksiin Goalla Intiassa, jossa puheenvuorot meinasi menna änkytykseksi, på engelska.
Ikävä kyllä niin se taitaa olla että jotka ovat raitistuneet AA:n ohjelman avulla eivät oikeastaan muuta voi kuin kertoa mistä ovat avun saaneet.
AA ei ole lahko, siellä ei tarvi uskoa ketään eikä mitään, kukaan ei käske pois jos ei usko. Itse sieltä juova alkoholisti pois lähtee ja kiroaa mennessään, haukkuu kaikki pataluhaksi kun on niin katkera. Samoin on muissakin seuroissa ja lahkoissa, jokaisessa on omat juttunsa mihin uskotaan tai ei uskota, ja jos ei miellytä niin ei sitten mene sinne enää. Ihan normaaliahan se on.
Mutta ihminen tarvitsee toisia ihmisiä, yksin ei selviä. Vaikka kuinka muuta väittäisi.
Olen kulkenut monenlaisissa AA-ryhmissä, siellä on täysin ateistisia ja sitten on Jumalaan uskovia, kiroilevia ja joskus haiseviakin koolla,on kauniita ja rumia ihmisiä,kaikenlaisia. siellä jos missä voi istua rauhassa ja miettiä miten on tähän tultu. Kukaan ei pakota mihinkään. Ei edes olemaan juomatta. Mutta selvinpäin on ryhmään tultava, krapulassa voi olla, muttei humalassa. Minusta se on niin hieno paikka alkoholistin raitistua etten toista tiedä, mutta jos joku tietää niin kertokoon oman tarinansa missä ja miten raitistui.
Yks juttu myös mikä on minusta hyvä asia, ryhmissä ei tarvi enää esittää eikä valehdella eikä keksiä tekosyitä.
tää on vaan oma mielipide, mutta mun mielest 12 askelta on ihan bullshittiä. mutta AA on varmaan auttanu monia raitistumaan, kun on saanu hyväksyntää, vertaistukea jne…
vaikka ne väittää, että se vertaistuki on vaan tuki ja askeleita läpi käymällä saa hengellisen heräämisen ja paranee alkoholismista
Minuun eivät askeleet 4. ja 10. lukuun ottamatta uppoa kun ei ole jumalia tai korkeita voimia “siunaantunut” elämääni. Mutta vertaistuki on hyvin tärkeää sai sen sitten AA ryhmässä, joltain AA laiselta ryhmissä käymättä, ystävältä/kaverilta jolla samoja probleemeja jne. Väittäisin, että jos ihan ypöyksin yrittää raitistua ilman että voi kenenkään kanssa asioita pohtia, niin vaikeeta on.
On AA:ssa kirjoittamattomia sääntöjäkin mutta ei ne noita ole.
Noista väitteistäsi muutama kommentti:
Toki AA:ssakin on osa näitä fundamentalisteja samoin kuin kaikissa tämän tyyppisissä liikkeissä mutta he ovat kuitenkin vähemmistö. Suurin osa kuitenkin tajuaa että kirjallisuus on aikakautensa tuote ja siten myös tulkittava. Pääasiahan on kuitenkin kokouksissa jaettava kokemus. Perusteos Nimettömät Alkoholistit käsittää 100 ensimmäisen toipuneen alkoholistin kokemuksen ja kirja ikään kuin päivittyy joka palaverissa uusilla kokemuksilla. Kalevi Kalsarikin osallistuessaan kokoukseen ja jakamalla vaikkapa tämän kirjoituksensa kokemuksen voi sanoa itseään “kappaleeksi isoa kirjaa”.
Ei valtiomiehiä ole olemassakaan kuin AA:laisten “vinossa huumorissa”. Jotkut jäsenet ovat vain enemmän kokeneempia ja vastuullisempia kuin muut. Näinhän se on muuallakin yhteisössä. Mutta sinänsä tuo esimerkkisi on virheellinen sillä “valtiomiehen” määritelmä on lähtökohtaisesti se että hän osaa antaa kuvaamissasi tapauksissa periksi. Hän antaa vastapuolen pitää virheellisen käsityksensä ja toimia sen mukaan. Kuvaamasi henkilötyyppi on juuri se AA-kirjallisuuden mainitsema “vertavuotava diakoni” eli “valtiomiehen” vastakohta. Hän taistelee kynsin hampain arvovallastaan ja nostaa yksittäisen oikea/väärä asian kuoleman ja elämän kysymykseksi. “Vertavuotava diakoni” ei oikein istu suomalaiseen kielenkäyttöön vaan parempi olisi ehkä joku muu käännös …esim. “mielensäpahoittaja” tms.
Eihän kummia (sponsor) ole pakko edes ottaa… valitun kummin voi vaihtaa …kummeja voi olla useampi . Eihän kummi ole muuta kuin kokeneempi jäsen joka osaa esim. kertoa mistä tässä aalaisessa fraseologiassa on kysymys.
Itse olen syntynyt 50 luvulla mutta en pidä itseäni kovin fanaattisena tai ainakaan sinun veroisena fanaattisuudessa.
Hyvä kysymys. Olen itse joskus kysynyt samaa, ja päätynyt siihen ettei se voikaan. Askelissa mainittu Jumala on uskonnon Jumala, eikä mikään lämpöpatteri tai vaatenaulakko.
Kuka kumma muutenkaan pyytäisi lämpöpatteria poistamaan luonteensa heikkoudet, tai pyrkisi kehittämään tietoista yhteyttä vaatenaulakkoon.
Sekin on kuitenkin aivan totta, että myös ateisteja ja agnostikkoja kuuluu AA:han, ja hekin voivat hyötyä AA.sta. koska pointti on nimenomaan vertaistuessa, yhteisöllisyydessä ja kokemusten jakamisessa. Yhteenkuuluvuudessa.
Totta, Vinetto. Mutta ateisti ei ole lähtökohtaisesti sen itseriittoisempi kuin uskovainenkaan. Itse asiassa voi olla jopa niin, että juuri ateisti tunnustaa ettei olisi selvinnyt yksin, vaan on tarvinnut muiden ihmisten apua. Itse tunnustan ainakin näin. Annan siis kiitoksen heille joille se kuuluu.
Teisti voi puolestaan pitää itseään kaikkivaltiaan Jumalan silmäteränä, mikä on pikaisesti ajatellen vähän itseriittoinen ajatus.
Eipä olekaan ja en ole sitä tarkoittanutkaan… Tarkoitan itseriittoisuudella tässä AA-jargonissa käytettyä termiä “omavoimaisuus”. Ateistin suurempi Voima voi olla juuri AA-ryhmä ja siellä olevat ihmiset ja ihmisten muodostama sosiaalinen verkosto ja näinhän se varmaan useimmille onkin. Eli AA:n näkökulmasta ateistista ei tarvitse tulla persoonalliseen Jumalaan uskovaa henkilöä.
Mutta ateistinkin on myönnettävä että tarvitsee jotain muuta voimaa kuin oman voimansa eli itse ei pysty itseään auttamaan tässä alkoholi-ongelmassaan. Jotenkin näin minä olen sen ajatellut.
Usko Jumalaan sellaisena kuin Hänet itsekukin käsittää, tai jotain sinnepäinhän ohjelmassa lukee, eli ei ole vain jokin yksi ja ainut käsitys.
En tiedä muuta kuin oman kokemukseni raitistumisessa. Olin erittäin epäluuloinen, kapinoiva, yhteiskuntaa ja muita ihmisiä syyttelevä jne. kun sain “AA-sanoman”, eli tapasin raitistuneen alkoholistin. Etsin kyllä jo keinoja millä lopettaa liika juominen, en raittiutta hakenut vaan sitä etten joisi kerralla niin paljon tai en ainakaan seuraavana päivänä. tai että elämä muuten tulisi yhtäkkiä paremmaksi ja kaikenlaiset ongelmat häviäisi. Tyhjyyden, kärsimättömyyden, muuten vain pahan olon ja yksinäisyyden jne. tunteet katoaisi.
En tiedä mitä tapahtui. Luin AA-kirjallisuutta ja se kolahti minuun. varsinkin ihmisten kokemukset juomisesta ja raitistumisesta. En ajatellut muuta kuin että halusin itsekin pysyä raittiina ja saada elämäni taas järjestykseen. Koska olin epäluuloinen ihmisiä kohtaan minulle usko Jumalaan sellaisena kuin sen itse käsitin oli helppoa, en halunnut mihinkään lahkoon enkä pieneen ympyrään muiden kanssa joita olisi pitänyt totella. Kyllähän jossain ryhmässä yritettiin minuakin käännyttää johonkin mihin joku uskoi mutten suostunut. Ihmisiähän ryhmissäkin vain on niinkuin muuallakin. ihan samanlaisia käännyttäjiä on kaikkialla. Ei ryhmät mitään ihmepaikkoja ole, kyllä siellä on oltava varovainen muiden ihmisten suhteen kuten muuallakin. tai oikeastaan siellä se vasta varovainen on oltavakin ettei lähde muiden kelkkaan vaan pysyttelee omalla polulla. Oikeastaan olen saanut oppia ryhmissä olemaan oma itseni enkä muiden kans aina samaa mieltä olevana. Silti antaa toisten pitää oman näkemyksensä. Ei tartte kilpailla, vaikka jotkut kyllä kilpailee, ihmisiä kun ollaan. Ei siellä hoideta muita, tai arvioida (vaikka sitäkin kyllä usein on, vaikkei se ole tarkoitus). Ideahan on hieno mutta usein ihmiset itse pilaa sen, oli kyseessä mikä yhteisö tahansa. Alkuperäinen idea voi hukkua vuosien saatossa niin ettei siitä ole jäljellä enää mitään.
Tämä on mietityttänyt joskus, että antautuminen korkeammalle voimalle on AAn lähtökohta, mutta koko prosessi muilta osin on itsestä kiinni. Ei ikään kuin käy yksiin.
En minä AAssa ole koskaan antautunut millekään korkeammalle voimalle, luonnon voimille korkeintaan. Itselleen on tullut antauduttua, että ei tää nyt näillä mun toimenpiteillä ilman apua lähde skulaamaan! Onhan se karmea tehdä henkinen konkurssi ja myöntää että olen tämän viinan edessä täydellisesti kusessa.
… 
… 
