Etsisin Helsingistä jotain ryhmää tai yksityiskäyntejä… Olen vähän sekaisin, että milloin A-klinikka, milloin AA jne?
no aa:lla on ryhmiä varmaan kaikissa kaupunginosissa Helsingissä ja joka päivä on jossain kokouksia. Käy tsiigaa www.aa.fi, siellä on infoa ryhmistä ja aa:sta. A-klinikoiden toimipisteet on jaettu postinumeroiden mukaan, eli on joku yksi toimipiste, johon voit mennä, minkä näät a-klinikkasäätiön sivuilta. Sit on erilaisia auttavia puhelimia, joista voi kysyä neuvoa, samoin netissä on paikkoja, joissa voi nimettömästi ja yksityisesti kysyä neuvoa hoitopaikoista ja niihin hakeutumisesta.
AA ryhmiä on uudellamaalla mukavasti tarjolla ja melkein kaikkina vuorokauden aikoinakin. Puhelimitse saat yhteyttä tuosta numerosta ja tai sitten noista muista. aakokoukset.net/auttava.html
AA AUTTAVAT PUHELINNUMEROT
HELSINKI
040- 84 84 000
kaikkina aikoina
A klinikalle sinun pitää hakeutua virka-aikoina ja sittemmin johonkin kellon aikaan joka sinulle pitää sopia. Sieltä saat osille kysymyksillesi vastauksen ja paikasta sekä tarpeestasi riippuen terapeutin ja psykiatrisen avun sekä varmasti myös kehotuksen menemään AAhan, jos haluat lopettaa juomisen.
Kiinnostaisi kysyä, että mitä apua ajattelit tarvitsevasi, jos et tiedä mistä sitä hakea?
Varmaankin jokainen löytää itse itsellen sen parhaiten sopivan tavan tukea omaa raitistumistaan. Jos jotain uskallan asiasta sanoa, niin AA sopii varsin hyvin, kun itsellä on vakaa halu lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. AA:n koko ideologia alkoholiongelman kanssa selviytymisestä pohjaa lopettamiseen. Tässä suhteessa A-klinkkka on neutraalimpi ja monipuolisempi. Siellä hyväksytään, myös ajatus alkoholin kohtuukäytöstä. Jos itseä vielä kokonaan lopettaminen arvelluttaa, niin silloin A-klinikka on hyvä paikka selvitellä omaa suhdettaan alkoholiin.
Itselläni on myös tukenani tuo yksityinen psykologinen vyöhyketerapia, jossa käyn kerran kuussa. Kahden tunnin käyntikerran aikana hoidetaan sekä lihaskipuja, että korvienväliä. Omaa hoitajaani voisin suositella, mutta päääkaupunkiseudun asioita en tunne.
Kiitoksia vastauksista. Olenhan täällä lopettajien puolella, että haaveena olisi kokonaan lopettaminen. Luulen, että pidemmän päälle se olisi mulle ainoa vaihtoehto. Ongelma on ehkä myös siinä, että olen tosiaan vielä aika nuori, millä ei ole muuten väliä, mutta kaveripiirini koostuu melkein pelkästään vähintään kohtuullisen verran alkoholia käyttävistä opiskelijoista yms… Haluaisin todella lopettaa silti. Pelkona tietysti että koko elämä menee sen myötä vaihtoon. Jo monen vuoden ajan on kuitenkin käynyt selväksi, että jopa ongelmallisesti alkoholia käyttävien tuttavien joukossa olen omasta (ja “yllättäen” myös monen muun mielestä) kaikkein eniten ja ongelmallisimmin juova… Lue: se vaikuttaa elämään niin, että opiskelut ja työt ovat jo pitkään joko olleet vaarassa tai ovat katkenneet tämän takia, samoin ihmissuhteet. Juon hirveitä määriä sosiaaliseen epävarmuuteeni ihmisten kanssa tai yleiseen levottomuuteeni… Pystyn kyllä olemaan melko kivuttomasti pari viikkoa selvinpiän, kuten juuri alkukuusta (taas kerran) totesin. Ja sen jälkeen vähintään viikon taas ryyppään. Pystyn yllyttämistäkin melko hyvin vastustamaan ja välttelemään juhlia yms, mutta minä juonkin ihan mielelläni yksin niin kauan kun on rahaa. Ja sen jälkeen kaveerataan sellaisten kanssa jotka tarjoavat. Ihan heti aamusta, ei juhlimista yökerhoissa vaan naama täyteen niin nopeasti kuin pystyy. Eli summa summarum: Minä haluan ja minun on pakko lopettaa!
Aikaisemmat kokemukseni ovat yksi käynti A-klinikalla eri kaupungissa, lyhytaikainen Antabuksen käyttö, käynti kerran Helsingissä selviämisasemalla (josta en paljoa muista) sekä Auroran sairaalassa kerran lähes kuukauden putken jälkeen yhden yön (olin ollut useamman päivän juomatta mutta alkoi tulla jo aistiharhoja). En kuitenkaan aivan tiennyt/tiedä, että mitä eroa A-klinikalla ja AA:lla on. Nyt ymmärrän vähän paremmin. Taitaa se olla tuo AA minua varten.
Kiva kuulla, että päädyit AAhan ja varsinkin, jos halunasi on lopettaa juominen. Tykkään sanoa muillekin niin, kuin itsellenikin on sanottu. Tule ryhmään ensimmäisten joukossa, lähde viimeisten ja vedä hihasta, jos haluat tietää jotain enemmän. Helsingissä tai sillä suunnalla on satoja ryhmiä. Varmasti sinäkin löydät omasi jos sellaisen haluat. Katso lähimpiä ryhmiä useammankin kerran, jos sieltä vaikka löytyy se oikea, kun matkallakin on väliä. Saat ensikertalaisena puhelinnumeroita/tukihenkilöitä joilta voit kysyä lisää ja puhua huolesi, jos haluat. Mikään ei estä kysyä täälläkään, mutta uskon, että naamatusten kaikki asiat ovat simppelimpiä.
Lyhyesti jotain noin, mutta tervetuloa ryhmiin toipumaan.
Ehdottomasti haluan käydä katsomassa, millaista on, vaikka useammassa eri ryhmässä. Lueskelin noita kahtatoista askelta ja vähän muutakin… Pidän ajatuksesta että “Jumala niin kuin hänet käsitämme”. Täytyy silti sanoa että koska en ole uskovainen ihminen ja hieman kammoankin tiettyjä uskonnon vaikutuksia yhteiskuntaa, niin… mitä tehdä jossa ryhmässä on puhujina tai jäseninä paljonkin sellaisia joille kristillisen Jumalan löytäminen oli tärkeintä ja puhe keskittyy tähän? Voin jo etukäteen sanoa, että tällainen olisi minusta hyvin ahdistavaa. Löytyisiköhän sellaista ryhmää jossa ei olisi enemmän neutraalimmin “korkeampaan voimaan” luottavia tai ei-uskovia. Varmasti löytyy mutta miten löytyy. Tällaisia mietteitä heräsi noin nopean lueskelun perusteella.
Luulenpa, että AA on varsinaiselle uskovaiselle ahdistavampi paikka, kuin ateistille. Siihen AA:n hengellisyyteen liittyy hyvin vahvasti suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuuteen tietenkin liittyy sama suvaitsevaisuus myös kristillistä Jumalaa etsiviä kohtaan. Jokainen kuitenkin puhuu omasta käsityksestään. Olen kuullut yksittäisitä ryhmistä, joissa uskonnollisuus on ehkä liiankin vahvasti läsnä. Jokainen ryhmä on itsensä näköinen ja sekin suvaittakoon. Minkäänlainen käännyttäminen ei kuulu asiaan - ei missään muodossa. Tähänkin tietenkin se rajaus, että aina on jossain ihmisiä, joille tämä käännyttäminen tuntuu elämäntehtävältä. Ei sieltä AA:sta kannata väärin odotuksin lähteä etsimään inhimillistä täydellisyyttä. Usein me alkoholistit ollaan juodessamme melkoisia mulkkuja ja kun lopetamme juomisen olemme sitten raittiita mulkkuja. Joukossa on kuitenkin aina myös joitain ylöspäin katsomisen arvoisia ihmisiä. Ei siihen pidä suhtautua yhtään sen kummemin. Kuten Rahvas sanoi, pienellä etsimisellä löytyy varmasti mieluinen ryhmä. Itse olen käynyt noin kymmenessä eri ryhmässä. Jokaisella on oma identiteettinsä. Muutamaa niistä kaipaan ikäänkuin mausteena elämään. Muutama on taas sillä tavoin väsähtänyt, ettei oikein jaksa innostaa.
A-klinikka tukee omaa päätöstä - olkoon se sitten täysraittius tai vähentäminen. A-klinikan (yhä väheneviin?) palveluihin kuuluu myös yksilöterapia. Klinikalla on paikasta riippuen myös ryhmiä toimistoaikojen ulkopuolella. AA:han ohjataan toki mielellään myös 
Menemällä ryhmiin ja kuuntelemalla mistä kukin puhuu. Ei taida olla oikotietä siinäkään. Ryhmien koot ja puheet on pääsääntöisesti joka kerta erilaiset, joten mistä sitäkään tietää, milloin on juuri se ihminen tarinoineen, kokemuksineen ja toimenpiteineen joka on sinulle juuri se kultajyvä joka auttaa juuri sinä päivänä.
Kiitos hyvistä neuvoista. Kävinkin yhden kerran Turussa tällaisella A-klinikan yksittäistapaamisella. Siitä jäi jotenkin positiivinen kuva ja työntekijä suhtautui asioihin realistisesti. Yritin etsiä Helsingistä A-klinikan vastaavia palveluja - oltavahan niitä on - mutta nettisivuilla tuntui löytyvän kaikenlaista muuta asiaan liittyvää ja muuta toimintaa.
Taisin jo selaamisella löytyy jo 2 AA-ryhmää, joita voisin alkavalla viikolla kokeilla. Molemmat olivat viikonloppuiltoina, mikä tuntuu minusta erittäin järkevältä ajatellen, että monilla ovat houkutukset pahimmat juuri silloin. Toinen oli vielä sopivasti lähellä.
Seuraavaksi pitäisi varmaan sitten mennä lääkäriltä hakemaan Antabusta varmuuden vuoksi… Tosin jotain vanhoja Antabuksia on jossain kotosalla, mutta mahtavatko olla jo vanhentuneita, ettei niitä enää kannata käyttää.
Sinällään aivan mielenkiintoista. Tuossa omalla palstallani hieman pohdimmekin Rahvaan kanssa, että antabus auttaa, jos siihen uskoo - ja jos sen kanssa muistaa aamuisin raitista päivää itselleen toivottaa. Liekö silloin lopulta yhtään tärkeää, josko se lääke on vanhaa tai uutta. Eihän sen vaikutuksia ja sydämen tykytyksiä ole tarkoitus kokeilla. 
Hae silti uusi resepti lääkäriltä. Onhan kyseessä reseptilääke ja myös niiden maksa-arvojen seuranta.
Olet varmasti aivan oikeassa… Joskus käytin Antabusta lyhyen aikaa ja se toimi juuri niin: koskaan en alkoholia ottanut, kun olin syönyt Antabusta. Jossakin vaiheessa vähensin ja sitten lopetin ja kas kummaa… Taas olen juomassa. Muistaakseni jossain välissä sattui yksi erilainen tilanne. Söin tuossa vaiheessa lääkkeen joka toinen päivä ja olin edellisenä päivänä vai oliko se iltana. Se oli muistaakseni perjantai-ilta kun olin ottanut ja lauantai-iltana tuli tietenkin joku vastustamaton juhlatilaisuus jonne oli “pakko mennä” ja “pakko juhlistaa juomalla”. Olin jotenkin aivan hädissäni mitä teen, kun tiesin jo takaravoissa, että ryypätä aion. Ystävänikin sitä googlaili netistä lauantaipäivänä ja taisi jopa soittaa (!) jonnekin (?) kysäkseen, että kauanko pitää odottaa Antabuksen jälkeen, että voi juoda. Selvää vastausta ei saatu ja minähän join kunnon kännit. Enkä huomannut mitään vaikutuksia, mitä nyt hirveän krapulan seuraavana päivänä.
Vielä tässä selasin AA:n sivuja ja siellä pisti silmään vain yksi asia. Siellä oli jokin alkoholistin omakohtainen kertomus, jossa kertoi että vuosien raittiuden jälkeen iski valtava masennus jne. Hän kävi kuitenkin kokouksissa, mutta muuta ei jaksanut. Hän siinä sitten monella tapaa kertoi, kuinka ryhmäkaverit AA:sta olivat häntä auttaneet ja yksi tullut kotoakin hakemaan kokoukseen. Ja kehui, että tuki oli hienoa.
Mietin vain sitä, että minun tietämättömän stereotypiani on jotenkin sellainen, että AA:n meetingit ovat kauhean anonyymejä nimensä mukaisesti ja että tällaisia läheisempiä, jopa ystävyyssuhteita ei olisi tarkoituskaan syntyä? Kuulostaa varmaan typerältä, mutta kun en asiasta tosiaan mitään tiedä. Itse mietin sitä, että jos menen kokoukseen, niin kuuluuko/saanko tervehtiä näitä ihmisiä kadulla, kenties puhua heille, jopa pidemmän päälle tutustua heihin, jos niin sattuisin käymään. Vai onko suositeltavaa, että niin ei kävisi?
Kokoneet tietäjät puhukaa. 
Itse uskon ja haluan uskoa, että yhden antabus tabletin vaikutus tunnilleen tasan kaksi viikkoa. Sinä aikana ei voi juoda tai tulee kamalan sairaaksi - ainakin minä tulisin. Kun on luja usko, niin ihminen kyllä pysyy raittiina. Keväällä kävin viikon lomalla Turkissa ja nappasin kaiken varalta lähtiessäni yhden tabletin. Juominen ei tullut mieleenikään - olinhan ottanut antabus tabletin. 
Joo niin minäkin ainakin haluaisin uskoa. Ja uskon, että se olis hyväksi minulle uskoa niin. Muistan jonkun lääkärin puhuneen epämääräisesti jostakin yhden viikon vaikutuksesta. Jotenkin tuo yksi outo tapaus on jäänyt kummittelemaani takaraivooni ja palasi esiin, kun nyt olen menossa lisää Antabusta hakemaan ja aloittamaan kuurin uudestaan. En siis epäröi lainkaan aloittaa. Epäröin ehkä sitä, mitä jos tuon yhden tapauksen takia Antabus ei pysykään minulla enää tarpeeksi hyvänä pelotteena/tukena, kuinka sen haluaa ajatella. Jos siltikin yritän juoda. Tai jos epäräisen hetkenä luovun Antabuksesta, koska en usko siihen riittävästi. Uskon kyllä täysin sen vaikutuksiin, mutta tuo yksi tapaus jotenkin vähensi ehkä sen voimaa pelottaa/tukena juuri minulle. Voisi ehkä ajatella positiivisemminkin, mutta minä käytän mielelläni sanaa pelote, sillä tunnetusti sellaiset muutenkin elämässä pitävät minut kurissa, hirveä auktoriteettien pelko jne.
Ystävä kallis. Kuinka tärkeää onkaan uskoa siihen apuun, jota tarjotaan. Tämä pätee antabus tablettiin, lääkäreihin, A-kilinkkaan ja AA-ryhmään. Juomisen pelko voi saada ihmisen kääntymään lopettamisen tielle, mutta vain raitistumisen halu pitää ihmisen sillä tiellä. Maailmassa kaksi voimaa hallitsee meitä - pelko ja rakkaus. Näistä rakkaus on vahvempi ja halu on rakkauden ilmentymä. Sen takia juomisen halu aina voittaa juomisen pelon. Rakkauden suhteen tarvitaan aina uskoa ja luottamusta. Nämä ovat asioita, joita ihmisen kannattaa vaalia, vaikka kokemukset olisivat kuinka karvaita.
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa ja arvostan ajatustasi. Tavallaan hassua sanoa, kun pidän itseäni ja minua pidetään usein “taiteellisena”, “tunne-eläjänä”, “epärationaalisena”, ehkä “haihattelijanakin”… Niin huomaan, että tässä asiassa huomaan ajattelevani vain kylmiä faktoja, “tieteellisesti”: kauanko kestää, mitä vaikuttaa fyysisesti elimistöön jne.
Toisaalta on varmaan niin, että suhtaudun tähän juuri siksi näin, että juominen on niin tärkeä osa elämääni, että haluan jonkin ehdottoman totuuden, miksi minun ei pitäisi juoda tai mikä sen minulta estäisi. Ja sitähän ei taida ihan tarkkaan ottaen olla. Juodahan voi. Ja kuollakin voi.
Se on vähän yksilöllistä miten kukakin sen nimettömyyden ottaa. Joku ei halua kertoa itsestään yhtään mitään, ei edes oikeaa nimeään vaan käyttää jotain AA-lempinimeä. Toinen taas kertoo avoimesti ihan kaikki työpaikasta ja osoitteesta lähtien. Sama juttu esim. tervehtimisen kanssa. Joku ei välttämättä halua, että toiset AA-laiset tervehtivät ja toinen taas loukkaantuisi, jos et tervehdi. Kannattaa vähän haistella tilannetta ja katsoa miten toinen reagoi, jos tulee kadulla vastaan.
Ystävyyssuhteita kyllä syntyy eikä se ainakaan huono asia ole eikä sitä tarvitse yrittää vältellä. Itselläni ainakin suurin osa ystävistä on nykyään nimenomaan AA-laisia. Toisaalta itse en ole mitenkään kauhean avoimesti “tavis”-ystävilleni kertonut alkoholiongelmastani eikä ystävistäni teidä kuin yksi, että käyn AA:ssa. Joskus tulee kiusallisia tilanteita ,jos olemme esim. yhdessä kaupungilla ja joku AA-lainen tervehtii ja ystäväni kysyy kuka se oli. Silloin on vaan pakko keksiä joku hätävale. Siinä tulee se nimettönyysperiaate. Voisin kyllä kertoa käyväni itse AA:ssa, mutta en saa kertoa keitä muita siellä käy.