A-A

A-A:ta on paljon kritisoitu tällä palstalla ja asia ei ole itsellenikään ihan täysin valjennut vielä. Mutta A-A:han mahtuu, ihan niinkuin kaikkiin ihmisryhmiin, kaikenlaista väkeä. Vain pieni osa, oman kokemuksen mukaan heistä on raittiita sanan varsinaisessa merkityksessä. Raittiushan ei ole pelkästään alkoholittomuutta vaan paljon muutakin. Se on ehkä sellanen sielun vapaa tila ja tai sielun rauhan tila, jossa ihminen on vapautunut kaikesta ylimääräisestä pahasta. Raitis ihminen ei puhu pahaa toisista, ei tuomitse toisia, eikä myöskään itseään vaan haluaa vain elää rauhassa omaa vaatimatonta elämää. Se on myös vapautumista kaikista riippuvuuksista ja pakkomielteistä, kuten tupakka, alkoholi, materialismi yms. Pyrkimys on tasapainoon ympäröivän maailman ja itsensä kanssa. kuljetaan ns.kultaista keskitietä. Helppommin sanottu kuin tehty! Ja matka tähän tavoitteeseen kaiketi kestää loppuelämän ja valmista ei lienen tule koskaan, mutta pyrkiä täytyy ja tiedostaa omat virheensä ja oppia niistä ja olla rehellinen itselle ja muille. Siksi monet raittiit ihmiset käyvät A-A:ssa lopun ikäänsä. Kannattaa palavereissa olla varuillaa mitä kuulee ja mitä niistä jutuista ottaa oamkseen ja luottaa omaan vaistoon. On paljon ihmisiä joiden puheista paistaa läpi kateus ja itsekkyys ja ovat kovin tuomitsevia toisia kohtaan. Tällainen henkilö ei siis ole sinut vielä itsensä kanssa. Tärkeää on hyväksyä toiset ihmiset ja antaa heidän kulkea omaa polkuansa kohti raittiutta. Tuolla polulla ei oikoteitä kannata kulkea ja toisaalta pelkkä istuminen palavereissa meiningilla persettä penkkiin mahdollisimman usein ei tuo haluttua tulosta vaan vaatii itseltä myös muutakin. Pitää tehdä oma osuutensa. Vai mitä olette mieltä te jotka palavereissa käytte?

Täyttä asiaa. Sen verran sanoisin, että AA:ssa emme halua tulla virheettömiksi ihmisiksi. Meille riittää, kun saamme sen verran lisää ihmisyyttä, että pysymme erossa viinasta. Toki joka kerran, kun istun ajatuksen kanssa palaverissa, tuo viittamasi “täydellinen raittius” lisäntyy, mutta kovin verkkaisin askelin. Alkuun minäkin erottelin “hyvät” ja “huonot” puheenvuorot. Yksi puheenvuoro auttaa minua pysymään erossa viinasta ja toisen tarkoitusta en ymmärrä. Nykyään alan olla kiinnostunut myös noista “hankalammista” puheenvuoroista. On hyvin antoisaa pohdiskella niidenkin takana olevia ajatuksia. Usein kysymys on myös siitä, että toisilla on paremmt puheenlahjat, kuin toisilla. Jos jaksan ponnistella hieman enemmän, niitä kultajyviä voi löytyä, myös sieltä, missä niitä ei niin selkeästi ole tarjolla. Aina on hyvä muistaa, että palaveriin menee vain ja ainoastaan saadakseen apua omaan ongelmaansa. Ne asiat, jotka tuon ongelman kanssa selviytymistä juuri sillä hetkellä edistävät, ovat niitä asioita, joihin kannattaa keskittyä.

RauniO olisi takuuvarmasti näsäviisastellut tähän, että “kuivuus ei suinkaan ole toipumisohjelman tarkoitus:slight_smile:

Minä en enää ota kantaa, mutta oon huomannut että aika monenmoista näkökantaa 12 askeleestakin. Jos ainoa tarkotus on olla erossa viinasta, mihin tarvitaan hengellinen herääminen, väärien tekojen todellisen luonteen myöntäminen ja hyvittäminen saati sanoman vieminen yhä kärsiville alkoholisteille? :confused:
Mitä ylipäätään on hengellinen herääminen, jos kyse ei ole uskonnosta? Henkistä kehitystä? Sekin on kyllä minusta enemmän kuin vain “korkki kiinni ja persettä penkkiin”. Varmaan siihen kuuluu lähtökohtana korkin pitäminen kiinni, mutta onko se sitten kaikki?
“AA on hyvä harrastus!” suositteli eräs A-klinikan täti muinoin ilahtuneeseen sävyyn. No joo, mikä ettei, hyvä harrastus! :smiley:

Jaa pitäskin katsoa että oisko aamupäivisin avopalavereja lähistöllä, kun töissä iltavuoroa.

Tää on todella hyvä! Ten points. :bulb:

Nämä asiat auttavat pysymään erossa viinasta. Myös kuivuudesta pääseminen raittiuteen edistää viinasta erossa pysymista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että halu juoda on pois. Toki luulen, että tuo kuivuudesta puhuminen ylipäätään on hölynpölyä. Epäilen, että sen taustalla on sellaisten AA-ryhmien kokemukset, jotka ovat vierastaneet 12-askeleen ohjelmaa. Varsinkin AA:n alkuaikoina Suomessa sodasta palanneilla alkoholisteilla oli hieman itsenäinen käsityksensä raitistumisesta AA:n avulla. Persettä penkkiin ajattelua tarvitaan silloin, kun pururata on vielä viinasta märkä ja alimmat pahnat pahasti homeessa. Saattaa kestää kauankin, ennenkuin oivallukset alkavat kunnolla laukata tuollaisella lenkkipolulla.

Olen ilahtunut ettei kirjoitukseni aiheuttanut kamalaa vyöryä vaan asialllista keskustelua. Olen vielä suhteellisen vihreä A-A lainen ja nämä jutut nyt oli sellasia jotka itse koen tärkeiksi. Pitkään sain istua palavereissa ennenkuin tajusin, että hei, minun täytyy tehdä muutakin kuin vain olla juomatta. Ja se olikin se vaikea pala! Että minussa muka jotain vikaa tai minun asenteissa. Kyllähän se vaatii aikamoista luonnetta että kun joku sanoo sulle tyyliin haista paska niin hymyilet vaan takas ja ajattelet että voi raukkaa kun sillä on paha olla .Toinen vaihtoehto on että se on oikeesti sulle vihanen koska olet tehnyt/sanonut jotain tosi typerää ja nyt olis sitten anteeksipyynnön paikka. Kummassakin tapaukseesa pitää mennä itseensä ja miettiä omaa asennettaan asioihin. Jos joku kiukkuaa sulle syyttä, et voi sille mitään eli hyväksy asiat joita et voi muuttaa. Jos joku kiukkuaa sulle syystä, tunnusta ja muuta minkä voit, eli pyydät anteeksi. Ja se viisaus olikin se, että tajuat kummasta tässä oli kyse. Tällasia juttuja tässä nyt pohdiskelen ja käyn päivittäin läpi omalla kohdalla. Yhtä kaikki, koko homma on vain omasta suhtautumisesta kiinni. Tämä tieto on hemmetin helpottavaa kun tarkemmin ajattelee, että ihan oikeesti tällasella ajattelulla voi vaikuttaa siihen millanen päivästäsi tulee. Jos haluat paskan päivän, sen saat helposti ja hyvän päivän saa yhtä helposti. Kun ei anna kaikenmaailman juttujen hetkauttaa omaa mielenrauhaa. Tähän pitää kyllä pyrkiä! Tällasta tuli nyt mieleen:)

En mielelläni kirjoita passiivimuodossa, koska ainakin minä koen “pitää olla,” “täytyy oppia…” yms. ilmaisut ikään kuin ohjeeksi kaikille.
Kerron mieluummin siitä, mitä itse olen kokenut. Esimerkiksi “hengellinen herääminen” tarkoittaa minun mielestäni vain ajattelutavan muutosta. Entisen, vääränlaisen ajatusten juoksujeni ja niistä seuranneiden töppäilyjen ymmärtämistä ja muuttamista paremmaksi käytösmalliksi.
Minusta koko “hengellinen” on hoono soomi. Spiritual ei tarkoita uskonnollisuutta. Jos käytettäisiin alkuperäisessä tekstissä sanaa “religious” niin silloin mielestäni tarkoitettaisiin uskonnollisuutta. Mutta kun siellä lukee “spiritual.”
Olen sitä mieltä, ettei meillä ole oikeata sanaa olemassakaan kielessämme, koska käännös “hengellinen” ymmärtääkseni vääntyy suomalaisessa kulttuurissa automaattisesti uskonnollisen puolelle. Ehkäpä siitä johtuu, että AA väännetään väkisin ja tarkoitushakuisestikin usein uskonlahkoksi? :unamused:
“Emme ole sitoutuneet mihinkään uskontoon, kirkkoon tai tunnustukseen…” sanotaan ison kirjan 1. painoksen esipuheessa. Kristinusko on muuten nimenomaan tunnustuksellinen uskonto. Tyyliin; Minä uskon isään J…etc.

No, korostan, että tämä on minun henk.kohtainen ja aika pitkän pähkäilyn tulos, jonka jälkeen jumala-ongelma hävisi. Alkoholiongelma ei, mutta sain sen hallintaan, enkä enää tarvitse juoda. Kyllä oli lähellä kieltämättä, ettenkö alkuaikoina tekaissut jumala-sanasta keppihevosta, että olisin sillä verukkeella päässyt vielä juomaan… :smiley:

Miksei AA voisi halutessaan muuttaa noita käännöskukkasia kansantajuisemmiksi, jos kokee uskonnollisen yhteisön maineensa ongelmallisena? Vaikkapa tuo oma esimerkkisi “hengellisen heräämisen” ymmärtämisestä “ajattelutavan muutoksena” sopisi kaikille. “Henkinen muutos / muuttuminen” olisi sekin vielä varsin neutraali ilmaus.

Nykyisellään on minusta aivan turhaa ihmetellä sitä, jos raitistumista haluava ei-uskonnollinen ihminen lyö jarrut päälle kuullessaan “hengellisestä heräämisestä”, “Korkeammasta voimasta”, “Jumalasta”, “Tyyneysrukouksesta” yms. käsitteistä, jotka ovat kiistatta uskonnollisia.

–kh

Näinhän se on. Nämä “Jumalat ja Kamalat” herättävät paljon miettimistä itse kunkin mielessä ja syytä onkin herättää. Uskonnollisesta liikkeestä AA eroa aika paljon siinä, ettei se aseta yhtä uskoa toisen edelle. Ateistin usko on aivan yhtä oikein, kuin fundamentalistinkin usko. Kolmannessa askeleessa on sanat “siten, kuin itse ymmärrämme”. Aluksi ajattelin, että tässä on vain sopuisa lievennys - taka-ajatuksena olisi, että kyllä se ihminen lopulta oppii ymmärtämään “oikein”. Vähitellen olen oivaltanut, että “siten, kuin itse ymmärrämme” ei todellakaan ole loivennus. “Jumalista ja Kamalista” ei selviäkään yhteisen uskontunnustuksen avulla, niinkuin uskonnollisissa yhteisöissä, kun sitä “oikeaa” uskoa ei ole kerrottu. Itselleni on helpointa lähestyä näitä asioita itämaisen filosofian kautta. Itselle vieraassa uskossa on älyllistä kiehtovuutta. Tässä suhteessa oma kristillinen uskomme on aivan liian lähellä. On niin helppo todeta, että tuohon en ainakaan usko. Minulle on ollut kiehtovaa se, että oivallettuani asioita ensin filosfian kautta, löydän samat asiat myös raamattuun kirjoitettuna. Kun olen päässyt vapaaksi tunnustuksellisen uskonnollisuuden kahleista, myös kristinusko aukeaa minulle uudesta näkökulmasta.

Joskus ihmettelen mikä siitä Jumala-käsitteestä tai uskonnosta tekee sellaisen mörön, että sitä pitää ehtimiseen olla kiistämässä? Ikäänkuin Jumala olisi AA:n oma “virtahepo olohuoneessa”. What a hell is wrong with God? :smiley:

Jos joku sen perusteella karsastaa AA:ta päästäkseen dokaamaan, se varmaan karsastaisi sitä muutenkin jostain muusta (teko)syystä.
Ja kun kuitenkin tiedetään, että Mr.Billin “spiritual”:in alkujuuret olivat kristillisessä, ns. karismaattisessa Oxford-herätysliikkeessä. AA:n uskonnollinen sitoutumattomuus päätettiin demokraattisesti vasta myöhemmin.

Uskonnolle lievästi tuoksahtavaa (niin sitoutumatonta kuin onkin) hengellisyyttä ei mun käsittääkseni oikein voi repiä poiskaan AA:sta, tai sillon se se ei ole enää AA.
12. askeltakin pitäisi sillon rukata niin uuteen kuosiin, ettei Bill W. enää edes tunnistaisi koko ohjelmaa. Jumala ja Korkeampi voima mainitaan melkein joka askeleella.

Ainoo AA-kritiikki jonka mä oon pitkän linjan juopoilta esim. kuntotuksessa kuullut, ei koske suinkaan “uskonnollisuutta”, vaan maallisella mammonalla prameilua.
Lisäksi jotkut ei ymmärrä että AA:ssa saatetaan käydä koko loppuelämä, vaan luulevat kyseessä olevan jonkinlainen “määräaikainen hoito” vain raittiuden alkuun.

Ja joillain on jo syntyjään tällainen ajatusmaailma ilman et sitä pitää erikseen opetella, sanon sitä synnynnäiseksi tunnevaistoksi.

Muuhun AA polemiikkiin en puutukkaan sitten.

:slight_smile:

On tullut seurattua joskus noita jenkkilän saippuasarjoja. Useimmat lienevät niin tehneet. Niissähän kuulee tuon tuosta huudahduksia: “Oh my God!” ja vastaavia. Tuo kuuluu jenkkienglannin small talkiin. Ymmärrän, että heillä tuo “God” on paljon löysemmässä kuin meillä pohjolan asukeilla. Harvemmin, jos koskaan kuulen huudahdusta: “Voi jumalani, sehän on Jussi!” :sunglasses: Sen sijaan TV:ssä em. saippuasarjoissa useinkin: “Oh my God! Is it Georg!!?”
Tai vastaavaa. Sen sijaan ei ole harvinaista vaikkapa Kuopion torilla: “Perkele sehä taetaa olla Jussi!”

Tässä valossa ymmärrän myös AA tekstin ja senkin, että käännökset on tehty erittäin pikkutarkasti (joskaan ei kovin ammattitaidolla puhumattakaan kääntäjän oikeudesta kielikuvien käyttöön) ettei vahingossa muutettaisi pilkkuakaan ohjelmasta.
Oli miten kenenkin mielestä on, mutta minusta AA ei ole uskonnollinen porukka. Tosin uskovaisia on ja jopa ryhmiä, jotka toimivat uskonnollisen vakaumuksen pohjalta, siis ymmärtäen väärin ohjelman. Olen itse ollut ryhmässä, jossa vetäjä sanoi lopetussanoiksi: “Meidän AA:ssa pitää nousta Siionin vuorelle.” Myös puusepän poika oli kovasti esillä ja kuvia roikkui seinillä. Mielestäni tuon ryhmän ei tulisi käyttää itsestään nimikettä AA-ryhmä.
No, minun ei ole sen koommin tarvinnut siellä käydä, eikä tarvitse. :wink:
S&S vei jalat suustani mainitessaan itämaiset filosofiat. Mm. kuuluisa ns. rakkauden kaksoiskäsky Raamatussa on sattumoisin melkein sanasta sanaan kopio Konfutsen aika paljon vanhemmista kirjoituksista. Ehkäpä R:n henkilöt olivat perehtyneet idän filosofioihin, joita yrittivät kaupata omina oivalluksinaan? :wink:
Nää taas on jutustelua lähinnä itselleni…

Hymyillen olen seurannut tätä sinun ponnsteluasi raittiuden eteen. Parikin päivää jo olen odotellut, milloin hankit asiasta oman käden tietoa. :smiley: En ole tohtinut mainita asiasta, ettet saisi syytä olla hankkimatta. Kovin on arka paikka sinulle tuo sairauden parantumattomuus. Jos sinulta olisi jalka sahattu poikki, niin yrittäisitkö itsepäisesti uskoa siihen, että sijalle kasvaa uusi jalka? Jos parantuisit alkoholismista, niin mikä olisi muuttunut? Voisitko vetää perskännit tulematta humalaan? Vai riittääkö sinulle, että voit tuohon jalkapuoleen verrattuna elää todella täysipainoista elämää - kunhan et juo viinaa? Vai haaveiletko kohtuukäytöstä - kyllä se voi sinun kohdallasi olla aivan mahdollista. Saattaisi se olla mahdollista minunkin kohdallani - en vain tohdi kokeilla. Enkä oikein tiedä olsiko se yksi kuohuviinilasillinen niissä yksissä erityisissä juhlissa sittenkään niin mahtava elämys kuin viinasta luopuessani kuvittelin - nyt kun olen pommacin makuun tottunut :laughing:.

Sen tiedän, että jollakin tuo ihan pieni tippa alkoholia on saanut aivot sanomaan poks- kräkss ja kiks ja sitten on menty. Itselleni sattui syksyllä opiskelijajuhlissa, että eteeni kaadettiin votkaryyppy, joka oli tapana juoda aivan ensiksi laulaen ylistystä vedelle. Niinpä pikarissa piti oleman vettä yllätyksenä uusille tulokkaille. Ennen juomalaulua varmistuin asiasta kostuttaen liemeen ylähuuleni ja viinaahan siinä pikarissa olikin. Hieman häkellyin, mutta en sentään saanut mitään äkillistä juomisvimmaa. Hieman naurattaa nyt, että minun piti käydä vessassa huuhtelemassa suuni. Niin pahalta se aine suussani maistui.

Meitä on erilaisia ja joukkoon mahtuu myös noita poks-kräks ja kiks alkoholisteja. Heille se on ihan totinen juttu, kun yskänlääkkeistäkin tarvitsee katsoa tuoteseloste.

Eilen kävin katkaisuaseman yhteydessä toimivassa AA-ryhmässä. En minä siellä pakosta ja pelosta käynyt. Teki vain mieli lähteä. Pari kohtalontoveria jäi mieleen, että voisiko noillakin olla vielä mahdollisuus. Molemmat olivat aika heikossa hapessa ja aikoivat lähteä kesken pois. Jäivät kuitenkin kuuntelemaan loppuun asti. En tiedä jäikö korvien väliin jotain sellaista, jolla on merkitystä. Iloisena panin merkille yhden toverin, jonka näin samassa paikassa kolmatta kertaa. Ensimmäsien kerran katkaisun yhteydessä ja nyt puolta vuotta myöhemmin hyvännäköisenä ja tyytyväisenä ihmisenä, jonka elämä oli järjestyksessä.

Taitaa olla pikemmin kysymys siitä etten suostu uskomaan että olisin jotenkin parantumattomasti sairas.
En ryhdy -ilman minkäänlaisia perustietoja sen paremmin lääketieteestä, sosiologiasta, psykologiasta kuin kemiastakaan- edes väittelemään sitä onko alkoholismi elimellinen sairaus vai psykologinen juttu vai sosiaalispsykologinen vai pelkästään luonteen heikkoutta vai laiskuutta ja rilluttelunhalua… siitä asiasta väittelijöitä riittänee ilman minuakin.

Sen sijaan yritän vain kovasti vahvistaa omaa uskoani siihen että paranemassa olen. Ja taktiikkani on se, että enemmän vahvistan niitä terveitä puoliani enkä takerru siihen mahdolliseen tautiin.

Ja kun monet ennusteet ovat sellaisia että ne alkavat itse itseään toteuttamaan, niin olen hyvin varovainen sen suhteen millaisia ajatuksia päässäni ruokin. perskänniin ei kaipuuta ole, eikä ole tämän selvänäolon aikana tullut haluja pienempäänkään tissutteluun.

Mutta, vannomatta paras. Niin olen itseäni nyt ohjelmoinut että jos joskus ja jossain niin kävisi että känniin tulisin niin siitähän ei elämä lopulliseksi juopotteluksi menisi. Sellaista lupaa en itselleni anna. Ajatukseni on se, että sellaisessa tilanteessa täytyy muistaa ne kuolemattomat sanat tuntemattomasta sotilaasta; ei saa jäädä tuleen makaamaan. Kännistä selviää aamuun mennessä ja silloin pitää olla ehdottoman taisteluvalmis, periksi ei tippaakaan!

Ja nyt kun olen huomannut miten helppoa on lopettaa juominen vuosikymmenien jokapäiväisen pöhnäämisen jälkeenkin, ei se varmasti seuraavalla kerralla olisi sen vaikeampaa. Siis uutta yritystä ja eteenpäin!

Mutta, ihan totta smokki ja sikari puhuu, ei kaikkien kohdalla tietenkään asia näin ole. Erilaisia ovat päänuppimme ja erilailla ne toimivat. On aivan mahdollista että jonkun muun on parasta ajatella ihan eri tavalla kuin minun.

Monissa asioissa tosiaan olen eläissäni joutunut ihan rähmällenikin, ja varmasti vielä tuleekin asioita joille en itse mitään mahda. Tämä asia nyt vaan on sellainen jolle olen päättänyt mahtaa. Okei, on olemassa melko laajstikin levineenä sellainen katsantokanta että alkoholismista ei voi parantua eikä maailmasa ole yhtään entistä alkoholistia.

Olen itseni takia asiassa hyvin jääräpäinen, se on minun selviytymiskeinoni. Ninpä olen päättänyt että olen sitten vaikka vaikka maailman ensimmäinen ja viimeinen entinen alkoholisti mutta periksi en aio antaa.
No, kai sittenkin jos nyt ihan inkvisition eteen joutuisin niin teilipyörän edessä tekisin saman myönnytyksen kuin Galilei aikoinaan… ja ulosmennessä itsekseni jo mutisisin että se pyörii sittenkin…

asiaa voi tottakai pohtia filosofisemminkin. Entäpä jos asia on niin, että en olekaan parantunut, että se paraneminen on kertakaikkiaan mahdotonta kuin valon nopeuden ylittäminen… ja siispä valehtelen itselleni (ja muille) koko ajan kun väitän ja itse paranemiseeni uskon. Sittenkin, kun itse siihen uskon, käyttäydyn, elän ja toimin kuten parantunut. enhän voi muutakaan kun kerran minun aivojeni harhatodellisudessa asia on niin että parantunut, ihan selvästi… onko sen sitten niin kovasti väliä olinko oikeassa kun lopputulos kerran on tuo ja elämänlaatu siltä osin paljon parempi kuin sairastaessa? :smiley: :smiley: :smiley:

No tässä on nyt kuitenkin se, että jokaisella meistä on kuitenkin oikeus puolustaa rajojamme ja oikeuttamme elää joutumatta henkisen tai fyysisen väkivallan uhriksi.
On tilanteita joissa toisenkin posken kääntäminen ei osoita suurta luonnetta vaan suoranaista suurta hölmöyttä. :slight_smile:

Yks sellanen tilanne vois olla vaikkapa perheväkivalta, ja siitä voisi kenties kertoa jotkut al-anonilaiset, tai etenkin Alateenin ja AAL:in ihmiset.
Tadaa, näin saatiin tämänkin viestin loppuun aasinsilta jotenkin ketjun aiheeseen! :bulb:

kaikkien kohdalla ei asia näin ole

Suomessa on 300-500 tuhatta alkoholistia. Toisinsanoen ihmisiä, jotka eivät kykene kontrolloituun alkoholin käyttöön. Yleisin kuolinsyy niin miesten kuin naistenkin kohdalla on alkoholin aiheuttama. Faktaa eikä mutua.

Minä olen yksi tuosta lähes puolesta miljoonasta, joita sanotaan alkoholisteiksi. Alkoholismihan on riippuvuutta alkoholista ja riippuvuus vaikuttaa niin, että on pakko juoda. Tosin lopettaakin voi. Minä lopetin.

Jos lopettaminen olisi “tuosta vaan-juttu,” ei alkoholismi ja siihen liittyvät sairaudet, tapaturmat etc. olisi niin iso ongelma kuin se on.

Muita en alkoholiriippuvaiseksi voi kartoittaa. Itseni voin, koska en vuosikymmentenkään yrittämisellä kyennyt juomaan hallitusti. Ellei hallituksi juomiseksi katsota perskänniä aina kun otin viinaa. :mrgreen:

Mitenpä tämän sanoisin.

Voi kunpa sanasi olisivatkin totta. Voi kunpa ne muuttuisivat yleiseksi totuudeksi, jos ne toistaisi moneen kertaan. Olisin varmaan valmis kiertämään kaikki Suomen torit tätä sanomaa julistamassa. Kovin monen kertomana olen vain kuullut tuon asian olevan toisin. Jos vaivasi on sama, kuin tovereillani, juominen jatkuu siitä mihin se jäi. Ehkä kerran menee ihan nätisti, mutta sitten on jo miestä viety. Monella se uudestaan lopettaminen on vaatinut vuosien juomisen. Jos sanasi siis ovat totta sinun kohdallasi, niiden AA-laisten kohdalla, joita tunnen asia on todella ollut toisin.

Kuten sanoin - sinä voit olla erilainen ja saat sen selville kokeilemalla. Minäkin voin olla erilainen - en ole kokeillut. Yhden oluen takia en aio kokeillakkaan ja montaa olutta en enää halua.

Enpä sentään ala kokeilemisen vuoksi kokeilemaan minkä verran alkoholia sietäisin :smiley: :smiley: :smiley: kun tarkoitukseni tässä paranemisessa on se, että alkoholi on minulle niin yhdentekevä asia ettei tuollaisia kokeiluja tarvitse tehdä.

Ainoa asia jonka vuoksi sen kokeilun voisi tehdä olisi se, jos sillä saisi vaikka hyötyä muille asiaan kanssa pähkäileville… mutta kun ei ole hyötyä heillekään. Kun kerran asiat ovat eri tavalla eri ihmisillä.

Tuo on itse asiassa se kaikkein tärkein asia; se millä on merkitystä. Elämänlaatuun kuuluu terveys, ja terveys on psyykkistä, fyysisistä ja sosiaalista hyvinvointia.
Elämänhallinnan voisi luonnehtia kyvyksi tai oikeastaan tunteeksi siitä, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja sen kulkuun. Se on myös kykyä asettaa tavoitteita ja päästä niihin.

Onnea itse kullekin valitsemillaan teillä. :sunglasses: