Kuusikymppinen äitini tekee hidasta itsemurhaa alkoholilla.
Aina hänelle on viini maistunut, mutta ongelmaksi se alkoi muodostua vasta tuossa viidenkympin kieppeillä. Nyt hän juo usein itsensä aivan holtittomaan kuntoon. Varsinkin silloin, jos isä lähtee työmatkalle ja hän on yksin kotona.
Juomisen seuraukset on alkanu näkyä monina sairauksina ja katkenneina ihmissuhteina. Nyt viimeisenä teloi itsensä pahasti humalassa kompuroidessaan. Ambulanssilla sairaalaan.
Itse hän ei ongelmaa myönnä, eikä siksi suostu apua hakemaan. Isä taluttaa, riisuu, siivoaa ja keksii sukulaisille selityksiä, mutta ei itsekään saa aikaiseksi hakea apua edes itselleen. Siinä on menossa ennenaikaiseen hautaan kaksi minulle niin rakasta ihmistä.
Onko mitään tehtävissä? Onko kellään kokemuksia keinoista, joilla voisi auttaa, jos ihminen itse ei myönnä ongelmaansa? Millaisia hoitoja uskonnottomille on ylipäänsä tarjolla? Myllyhoidot ei käy. AA-kerhokin näyttää ponnistavan uskonnollisesta taustasta.
Valitettavasti mitään ei ole tehtävissä niin kauan kuin äitisi kieltää ongelman olemassa olon. Itselläni on liki samanlainen tarina oman äitini kanssa. Tilanne ajautui lopulta siihen pisteeseen, että vanhempani erosivat, luojan kiitos emmekä minä ja sisarukseni ole missään tekemisissä äitimme kanssa. Vuosien saatossa me läheiset uuvuimme äidin jatkuvaan ja alati pahenevaan juomiseen ja pahan olon purkauksiin, jotka kohdistuivät äärimmäisen rajusti meihin läheisiin. Samalla huoli isän jaksamisesta kasvoi kasvamistaan. Sanoin monesti hänelle, että en halua menettää myös häntä, äidin olemme jo menettäneet.
Vihdoin pitkän jahkailun jälkeen hänen mittansa tuli myös täyteen ja ero oli tosiasia.
Tilanne on nyt helpompi, kun edes toinen vanhemmista on saatu pelastettua pois viinahelvetistä.
Kuten kerroin, äitini kanssa en ole missään tekemisissä, kymmenen vuoden yrittämisen, ymmärtämisen ja avun tarjoamisen jälkeen päätimme koko muu perhe keskittyä pitämään huolta vain itsestämme, koska äiti ei suostunut ottamaan minkäänlaista apua vastaan. Lähinnä vähättelyä, syytöksiä ja ivaa olemme saaneet kestää hänen taholtaan, joten vaihtoehtoja ei oikein enää ollut.
Muuta neuvoa en osaa antaa kuin, että kannattaa keskittää voimavarat omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin.
