6 takana, INF edessä

Hei!

Kuudes pelaamaton päivä menossa. Juhuu! Fiilis on hankala, itkuinen ja ahdistut. Toisaalta toiveikas, aivan kuin olisin aloittanut uuden kielen opiskelun tai laihdutuksen. Todettakoon tähän perään, että en puhu kieliä, ja olen huomattavan ylipainoinen. Minussa elää halu pelata, mutta suurempi on haluni olla pelaamatta. Tältä minusta tuntuu juuri nyt. Olen lukenut tämän alueen viestejä ehkä puolisen vuotta, viimeiset pari kuukautta tiiviimmin. Nyt ajattelin kirjoittaa ajatuksia ylös lähinnä itseäni varten. Jos joku jaksaa tätä lukea, niin kommentit ovat tervetulleita.

Olen lopettanut pelaamisen 9.8.2012. Muutamia tärkeitä eroja lopettamisen ja “lopettamisen” välillä.
En ole “lopettanut häviämistä”
En ole “lopettanut, kunnes rahatilanne on parempi”
En ole “lopettanut, kunnes viimeisimmän tappion tuoma itsesääliryöppy menee ohitse”
VAAN: "Olen lopettanut pelaamisen (piste).

Aikaisempia päätöksiäni on leimannut itsepetos, takaporttien pitäminen auki ja paluu vanhaan, kun savu on hälventynyt. Aikaisemmin olen suhtautunut lopettamiseen jotenkin liian kevyesti. “En pelaa, mutta kyllä minä silti voin vähän pelata.” Tämä huolimattomuus on maksanut tuhansia euroja rahaa ja vielä suuremman määrän itsetuntoa.

Kolmekymppinen mies. Pelannut 10-vuotiaasta saakka kaikkea mahdollista. RAY-koneet, pöytäpelit, nettipokeri ja rakkaimpana vihollisena nettikasinot, erityisesti NetEntin ruletti ja muutamat aggressiivisimmat slotit.

Pelattua on tullut elämän aikana vähintään kymmeniä tuhansia omaa ja lainarahaa. Tällä hetkellä pelien aiheuttamaa velkaa 18.500€. Talouden kannalta en ole vielä aivan rock-bottom pohjalla, mutta ei se kaukana ole. Palkkatuloa on sen verran, että saan velat hoidettua parin vuoden aikana, KUN en pelaa.

Maanisimmat pelisessiot kestivät yleensä ympäri vuorokauden ja session saldo heilui välillä +6500€ -2500€. Tällaisista sessioista useimmat päättyvät arvatenkin tuonne punaisen puolelle.

Viimeisin repeäminen tapahtui viime torstaina, jolloin hakkasin 950€ siihen niin rakkaaseen nettikasinon rullaan. Aikaa tappion tekemiseen meni tunti. Sain koneelle puolitoista vuotta sitten asetetut estosoftat kierrettyä ja sitten mentiin. Kyseinen softa (betfilter) on ollut suunnaton apu ja tuki, joka on estänyt 98% kaikista yrityksistä pilata kaikki totaalisesti. Herättävin asia repeämisessä oli 500€ pikavipin ottaminen, joka tapahtui instana, kun yhden luottokortin parin kuukauden aikana elvytetty saldo painettiin ensin tappiin.

Noh, päätös on nyt tehty. Katsotaan miten kaverin käy. Lopuksi vielä lopettamispäätöksen puutteet ja ongelmat:

PUUTE 1: En ole kertonut ongelmastani avoimesti läheisilleni, ts. kannan itse tätä taakkaa ja häpeää (ja siten säilytän mahdollisuuden alkaa taas pelaamaan ilman sen suurempaa kynnystä).

PUUTE 2: En ole hakenut ammattiapua. (Mieleni on varmaan aika solmussa 20 vuoden aktiivisen välittäjäaineiden raiskaamisen jäljiltä. Voi olla, ettei tahdonvoimani pärjää neurokemialle)

PUUTE 3: En ole taloudellisesti aivan kusessa, ts. kammottavaa kasaa pikavippejä yms. ei ole menossa ulosottoon tms. (Ehkä tämä on hyväkin puoli, koska nyt lopetan pelaamisen. En pidä taukoa, kunnes saan asiani jotenkin kuntoon)

Peliriippuliittäjän lento helvettiin (gate666) on peruttu.

Hyvä peliriippuliittäjä!

Olen sinusta ylpeä, koska lentosi on peruttu :smiley: Nyt sinulla on mahdollisuus suunnitella uutta, paljon parempaa matkaa :smiley: Loppuelämä paratiisissa!!

Yksin tsemppailen minäkin, ellei tätä keskustelupalstaa ota lukuun. Ei todellakaan tulisi mieleen kertoa tästä kenellekään. (Paitsi yhden kerran kävin juttelemassa A-klinikalla. Ei ollut eikä ole mun juttu. Jokainen taaplaa tavallaan. Olen sinkku, joten ei tarvitse puolisolle avautua).

Hyvin ilmaisit tuon välittäjäaineiden raiskaamisen. Heh, heh näin on.

Mutta pelaaminen on tapa kuin mikä tahansa huono tapa ja siitä pääsee eroon vain kun on pelaamatta.

Sä pystyt siihen!! Sä todellakin pystyt!!

Onnea. Mulla on vähän sama tilanne. Olen tällä hetkellä velaton ja olisikin rahaa, millä pelata. Reality check tuli viime viikolla ja nyt ollaan oltu pelaamatta viime perjantaista. Liian monta kertaa lepsuiltu sillä asenteella, että voisi ihan vähän pelata, joka on aina johtanut jossakin vaiheessa pelikierteeseen → meille on ainoa vaihtoehto nollatoleranssi.
Vielä tänään kyseli kahvilanpitäjä, että haluatko vaihtorahat kolikoina. Sanoin, ei kiitos.

Aika tasan viikko sitten hehkutin silmämunat punaisena rulettia. Tänään en sitä tee, otan täyteen pelaamattoman päivän nro7.

Tänään siinä mielessä hankalampi päivä, että tilillä on rahaa. Ei paljon, mutta kuitenkin rahaa - satasia käytettävissä, pelattavissa “kokeillaan ihan vähän, muutama kymppi ja otetaan ne kovat kaiken kuittaavat nousut”… blah, tuollaiset kelat on jotenkin niin kuultu ja nähty jo. En pelaa tänään, in your face addiction! Bitch!

Jotenkin aivan hullua, etten ole ennen tehnyt lopettamisesta näin kristallinkirkasta ja omasta tahdosta peräisin olevaa päätöstä. Tämä on siis ensimmäinen kerta 20v melko aktiivisen pelaamisen aikana, kun oikeasti alan tietoisesti olemaan päivän kerrallaan pelaamatta ja jopa laskemaan päiviä. Ehkä näin alussa olen turhankin aktiivinen, kirjoittelen tänne yms. mutta se tuntuu jotenkin aivan helvetin tarpeelliselta.

KIITOS sad ja doko nopeista kommenteista! Kaikesta tästä tulee enemmän totta, kun joku toinen ihminen (vaikkakin virtuaalinen nimimerkki) lukee, ymmärtää ja kanssaelää. Onhan tämä pelaaminen sellaista vampyyritouhua :smiling_imp: , ettei tätä kukaan ilman pelin purppuraista puremaa ymmärrä.

Veit varpaat suusta! Todellakin tämä on sellaista sisäpiiritouhua :laughing:

Ihanan huumorintajuinen olet! Pysy tuollaisena.

Päivä kerrallaan. Alussa on kiva laskea päiviä ja “liimata tarroja” :stuck_out_tongue: Sinä päivänä, kun et enää välitä laskeskella niin kannatta olla tarkkana… Alkaa kummasti sumentua ne koetut painajaiset ja sitä voi sortua siihen vanhaan. Skarppina siis.

T. yx virtuaaliystäväsi, joka todellakin ymmärtää ja kanssaelää.

Pelaamaton perjantai!

Eilen illalla olisi ollut erinomainen pelipaikka. Oli tilaisuus, resursseja ja motiivi suorittaa seuraava rikos omaa ihmisyyttä vastaan. Kovalla kamppailulla homma kääntyi hölkkälenkkiin ja tupakointiin. En siis pelannut ja tänään on menossa päivä 8 ilman pelejä. Mielialat vaihtelevat ylimielisyyteen venyvästä ylpeydestä aina maanrakoon hakkaavaan syyllisyyteen. Ajattelen pelejä tällä hetkellä aika paljon. Huomattavasti enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana, jolloin pelasin “vain vähän”, eli muutamia satoja(!) euroja joka kuukausi.

      • Kuinka syntisen ihanalta tuntuukaan se ensimmäinen talletus ja ensimmäiset pyöräytykset, jotka moninkertaistavat talletetun summan. Ah ja voih. Satasesta tonniin vartissa, sydän hakkaa, aivot solmussa ja värisevät kädet iskevät koko ajan kovenevia panoksia peliin. Kierroksen hinta 5e, 10e, 25e, 50e. Noh, nyt se kova putki taas alkaa, tai kohta, no pakkohan sen on saatana nyt…vielä yksi 100 depo ja sitten saan vielä kaiken hoidettua…HILJAISUUS. Päivästä riippuen itku tai nauru. Vähättely, oman tilanteen vertaaminen niihin meistä, jotka ovat jo hävinneet kaiken. En ole vielä pohjalla. Onpa paha! Ihmisillä on lainaa satoja tuhansia, joku 5000€ laina, eiku 10000€, tai 20000€… * * *

Olen laskeskellut, että velkataakkani on saatanalinen, mutta selvitettävä. Olen myös pelaajan urani aikana ollut tilanteessa, jossa olen ollut velaton, mutta erittäin maanisessa pelikierteessä. Velattomuus on aktiivisessa vaiheessa olevan pelurin elämässä hetkellinen ja erittäin ohimenevä tila. Näin uskallan väittää. Vain lopettamalla voi omat asiansa saada oikeasti kuriin. Tässä tilanteessa olen nyt. En pelannut eilen, enkä pelaa tänään. Vain pelaamatta voitan.

Voimia!

just joo

Hyvä, hyvä!! Todellakin vain pelaamatta voitat.

Voimia!

Pelaamaton päivä numero 12.

En ole pelannut. Se on tärkeintä. Pieniä mielitekoja on ollut päivittäin, mutta pakottavaa himoa en ole kokenut muutamaan päivään. Välillä kuitenkin tuntuu, että kaikki etenee liian hitaasti.

Pelatessa oppii nopeisiin palautteisiin, positiivisiin ja negatiivisiin. Yksi pelikierros kestää sekunneista muutamaan minuutiin ja kierroksen lopuksi tulos on selvillä. Lopputuloksesta riippuen aivoissa syttyy vihreä tai punainen valo. Nyt pitää jotenkin opetella ajattelemaan asioita “normaalin”, ei-pelaajan aikakäsityksen mukaan. Pelkästään velkojen maksuun menee laskujeni mukaan noin kaksi vuotta. Vuodessa on 365 päivää ja päivässä on aika monta tuntia, minuuttia ja sekuntia. Pelaamattomia yhden rulettikierroksen mittaisia pätkiä on siis luvassa aika helvetin monta tässä elämässä.

Olen ollut vihainen, koska velkani ei lyhene vaikka olen ollut jo näin hienosti ja pitkän ajan täysin pelaamatta. Onpa epäreilua! Mies on ollut alle kaksi viikkoa pelaamatta, jeeee! Antakaa mitali ja velat anteeksi. Blah. Pitäisi oppia antamaan itselle positiivista palautetta pelaamattomuudesta, pitäisi siis palkita itsensä sillä tavalla, että aivot tulkitsevat sen palkinnoksi. Vedänpä kännit pelaamattoman päivän kunniaksi? Miten olisi porno? Oletko kokeillut jo huumeita? Olen kuullut riippuvuuksien summan olevan vakio. Nyt ehkä ensimmäistä kertaa ymmärrän, mitä tällä tarkoitetaan.

Olen tällä hetkellä kateellinen niille palstalaisille, jotka ovat olleet satoja päiviä kuivilla. Toivottavasti jonain päivänä voin olla oikeasti iloinen heidän puolestaan.

Hienoa lukea tekstiäsi! :smiley:

Ei kannata olla kateellinen pitkästä pelaamattomuudesta vaan keskittyä omaan tilanteeseen. Menneeseen ei voi vaikuttaa mutta tähän hetkeen kyllä. Sitä kautta luot uutta historiaa. Olet niin oikealla tiellä ja totta, mitä enemmän pelaamattomia päiviä sitä utuisammiksi pelit muuttuvat. Lopulta ovat muisto vain. Velat hoituu siinä sivussa. Keskity vain elämään :stuck_out_tongue:

Sanotaan joo, että paheiden summa on vakio. Mutta ehkä se sittenkin on vain pelkkä sanonta.

Voimia!

Nyt täälläkin tulee pelaamattomia päiviä vauhdilla. Erona aiempaan on se, ettei minun tarvitse enää estellä itseäni menemästä RAY:n automaateille, jotka toimivat pahimmillaan porttina nettikasinoille.
Tänäänkin olisi ollut tilaisuuksia pelata vaikka kuinka paljon, mutten jaksa enää kiinnittää huomiota niihin.
Voisinkohan minä päästä samaan tilanteeseen kuin vielä neljä vuotta sitten, jolloin en edes tiennyt, miten niitä pelataan? :smiley:
Aiemmat lopetusyritykset ovat aina kariutuneet niihin “pieniin kokeiluihin”. Nyt tiedän, mihin se johtaa pahimmillaan. On tämä ollut pitkä prosessi tähän asti. Tälläkin palstalla olen ollut jo yli vuoden, mutta pelkkä päätös lopettamisesta ei riitä vrt. “ei enää koskaan” kun olet rahasi pelannut, jos se pelihimo jää kytemään.
Kaikkihan tietävät, että jos nuotio jää kytemään, niin se voi syttyä koska tahnansa uudestaan, sama on kytevän pelihimon kanssa.

Olin vuosia pelaamatta ja sitten tein pienen kokeilun ja pam… taas mentiin! Eli ainakin minun kohdalla nollatoleranssi on ehdotonta. Täysin ehdotonta.

Mietin, että miten nyt on erilaista verrattuna aiempiin peli poikki -yrityksiin. Jotenkin vaan nyt on ekaa kertaa varma olo. Olen tehnyt tavoitteita, joihin pyrin. En saavuta niitä missään nimessä, jos sorrun pelaamaan. Se pelaaminen on niin nähty! Puistattaa, kun vain miettiikin niitä fiiliksiä… rahat käytetty hyväntekeväisyyteen… no huh huh… vaikka perheeseen ja itseenkin ne vähät rahat pitäisi käyttää… Häpeä ja itseinho on vielä erittäin hyvässä muistissa! Ei kiitos kaikille rahapeleille!

En missään nimessä vaihtaisi tätä seesteistä hyvää oloa siihen pelihelvettiin.

Tsemppiä kaikille kanssakulkijoille!

Juuri näin. Jos otetaan tämä nuotio vertauskuvaksi peliriippuvuudesta ja sen käsittelystä tulee kuitenkin muistaa seuraava. Kyllä se riippuvaisella kytee hautaan saakka. Tämä kannattaa pitää mielessä. Yksi kovempi tuulen puuska,rajumyrsky tai bensa tilkka kytevään nuotioon riittää roihun synnyttämiseen tässä kytevässä nuotiossa. Pelihimoa kannamme mukanamme loppuun asti sen kerran hankittuamme, voimme kuitenkin itse vaikuttaa siihen pidämmekö himon kurissa, kumpi ohjaa tekemisiäsi sinä itse vaiko riippuvuus. Virheellisesti olen itsekkin joskus saattanut ajatella etteikö muka olisi enää riippuvuutta taustalla jos pelaamattomia päiviä kertyy roppakaupalla, monesti tämä on johtanut itseni uudestaan peleihin. Annetaan kyteä vaan, päivä päivältä lisätään yksi tiili lisää nuotion ympärille jottei pääsisi leviämään ja vahvistetaan perustuksia :slight_smile:

Hyvä sadgirl että ajattelet tuohon tapaan peleistä :slight_smile: :exclamation: Pidetään taistelutahto yllä eikä anneta periksi :exclamation:

Kannattaa kuitenkin varautua jo ennakkoon tulevaan tilanteeseen, kun häpeä ja itseinho ei enää ole tuoreessa muistissa. Tämäkin päivä koittaa ennemmin tai myöhemmin. Alitajunta on ihmeellinen asia, siellä se riippuvuus piileskelee kokoajan. Pelaamattomuushan on todella helppoa jos puistattaa ja inhoaa pelaamista ja alkuun monilla on fiilikset tämän kaltaiset. Ihan loogista ettei tulisi mieleenkään edes harkita pelaamista jos fiilikset ovat tämän kaltaisia.

Olet oikeassa tuon pelihimon suhteen, se uinuu tietenkin aina jossain. Pitäisi pystyä se säilyttämään se mielen tyyneys, joka on edellytys pelaamattomuudelle ainakin omalla kohdallani. Sitä miten tuon tyyneyden saavuttaa, onkin aivan oma lukunsa. Väkisin sitä pelaamista ei tunnu voivan lopettaa, kun lukee täälläkin näitä tarinoita, eli on käyty A-klinikalla, hoitolaitoksissa, mutta pelaaminen jatkuu tuhoisin seurauksin. Ehkä nämäkin tarinat ovat olleet osittain opettavaisia ja saanut viimeisetkin hälytyskellot soimaan siitä, että pelaaminen ei ole kenellekään hyväksi.

  1. päivä ilman pelejä, hei!

Viime päivinä pelihimo on muistuttanut olemassaolostaan pari kertaa päivässä. Kävelyreitille tai kauppareissulle sattuva vanha pelipaikka tai sähköpostiin tullut “mahtava bonustarjous” on aiheuttanut vahvoja tunteita, jopa kouristuksia. Vaan enpä ole sortunut. Olen ylpeä itsestäni.

Parhaimmillaan tai pahimmillaan olen unohtanut peliongelman tunneiksi. Joka päivä on kuitenkin tullut vastaan tilanne, jossa pelaaminen on käynyt mielessä, ja himoa on pitänyt erikseen vastustaa. Jos ja kun joskus koittaa päivä, jolloin ongelmansa “unohtaa”, niin silloin on todellakin oltava tarkkana. Huoleton kulkeminen ja ongelman unohtaminen ovat aikaisemmin johtaneet huolettomaan pelaamisen jatkamiseen. “Nuotio kytee”, kuten ed kiteytti.

Jotenkin kai haluaisin, että tämä tuska menisi jo pois tai helpottaisi edes. Pitääkö minun olla koko lopun ikäni näin piinallisen tietoinen tästä ongelmasta? Eikö sitä voisi pitää mielessä, mutta ilman kärsimystä. Antaa anteeksi, mutta ei unohtaa. Vai toisin päin?

Pelaamiseen liittyvät tunteet aiheuttavat minulla fyysistä pakotusta rinnassa. Tarkemmin keuhkojen yläosassa. Halu pelata, pelaamattomuudesta johtuva ahdistus, pelitappiot ja niiden aiheuttama häpeä, talousongelmat… ne tuntuvat rinnassa. Tietyssä kohdassa. Millä minä voisin lääkitä itseäni? Millä minä voisin palkita itseni siitä etten ole pelannut? Meneekö tämä tuska koskaan pois?

19 päivää on hieno saavutus!!

En tiedä fyysisistä oireista muuta kuin sen, että aluksi aina lopettaessa olin kamalan levoton. Keskittymiskyky oli muutaman päivän hakusessa. Tuntemus meni ohi kun duunaili himassa kaikenlaista. Kaapit tuli järjesteltyä ja matot pestyä :smiley:

Vaikka ahdistaisi kuinka niin älä enää aloita pelaamista. Olet päässyt upeaan alkuun ja uskon, että olotila alkaa väistämättä parantua. Menettyjä rahoja ei todellakaan kannata miettiä. Menneet mitkä menneet. On uudelleenrakentamisen aika. Vaikka sitten miinukselta.

Tsemppiä!

Pelasin ja hävisin.

-300€ nettikasinolle. Liian hyvin tämä lähtikin liikkeelle. Vitun säälittävää.

Kolme viikkoa olisi juuri tullut pelaamattomuutta täyteen. Ennen hävisin vain rahaa, nyt hävisin myös hienon alun pelaamattomaan elämään. Hävettää myöntää, kuinka voimaton tämän ongelman kanssa onkaan.

Vapaapäivä, tylsää, koneelle, casinopelejä leikkirahalla, rahaa tilillä jäljellä ennen palkkapäivää, uusi casino (jota Betfilter ei jostain vitun syystä blokkaa), depo & bonus, slotteja, vähän voitolle, kierrätysehdot, tappioita, nollaan, uusi depo, rulettiin, takaisin lähtötilanteeseen, jatkan pelaamista, nollaan, uusi depo, nollaan, saldo -300€, kone seinään ja ulos, takaisin sisään ja estopyyntö casinolle.

Tänään en pelaa enää euroakaan. Pidemmälle tulevaisuuteen on turha katsoa, sen verran synkältä se näyttää.

Nyt on pakko saada homma kasaan, tässä kohtaa on vielä aivan liikaa hävittävää. En pelaa. Retkahdin, mutta en edelleenkään halua pelata. Pelaamaton elämä alkaa nyt uudestaan. En pelaa tänään.

Viikonloppu meni pelien parissa. Lisää tappioita, lisää tuskaa. Kokonaishäviöt viimeisimmän peliputken ajalta satoja euroja. Rahasumma on suuri, ei kuitenkaan pahimpia elämäni aikana. Pahempaa on himo, jota juuri tällä hetkellä koen peleihin. Olen ollut useita kertoja yhden klikkauksen päässä 1000€ pikavipin hakemisesta ja selittänyt itselleni, että se on ainoa keino selvitä tästä. Otan tuon lainan ja pelaan, kunnes voitan. Olen ollut todella sekaisin.

Kyllä hävitty rahakin ottaa päähän. Pelasin siis käytännössä kaikki pelivelkojen lyhennykset, jotka olin juuri tehnyt. Pitäisi lopulta tajuta, että tästä kaikesta voi selvitä vain olemalla pelaamatta. Niin yksinkertaista, niin vaikeaa. Talouteni on kuralla. Jos järjeltä kysytään, hain nopeaa helpotusta talousahdinkoon. Tunne kertoo kuitenkin totuuden: Halusin pelata. Halusin sitä niin saatanasti.

Tämä aamu on mennyt omaa tilannetta surkutellessa. Nyt pitäisi unohtaa tuo raha kokonaan ja keskittyä pelaamattomuuteen. Joka kuukausi rahaa jää käyttöön ihan riittävästi arkiseen elämään ja lopulla lyhennetään velkoja, sillä selvä. Velat lyhenevät hitaasti, mutta varmasti, KUN EI PELAA! Mitä sitten kun velat on maksettu? Jos pelaaminen jatkuu, kaikki on turhaa.

Valittamisen lisäksi olen tehnyt konkreettisia tekoja, jotta asiat voisivat joskus järjestyä. 1. kaikki luottokortit leikattu kahtia ja palautettu, 2. vapaaehtoinen luottokielto on hankittu, 3. aika psykologille varattu.

Ystävilleni kirjoitin kirjeen, jota en vielä lähettänyt, enkä varmaan uskalla koskaan lähettääkään.

Ensimmäinen pelaamaton päivä menossa. Voimia kaikille repsahtaneille ja mielen tyyneyttä kaikille pelureille!

Sä taidat oppia mua nopeammin. Olisinpa mäkin uskaltanut tai osannut (what ever) jo kauan, vuosia vuosia sitten tehdä jotain noin konkreettista kuin sä luettelit tuossa lopussa.

Sulla on yksi tie ja se on eteenpäin.

Jatketaan ilman pelejä :slight_smile:

Voimia myös sinne peliriippuliitäjä! Itselleni niin tuttua kauraa tuo repsahtaminen. En ottanut kerrasta,toisesta,kolmannesta opikseni. En pysty edes laskemaan repsahdusteni määrää, loppuvat sormet ja varpaat kesken. Jotain jo kertoo sekin että olen tännekin liittynyt yli 4 ja 1/2 vuotta sitten ja viimeisin repsahdus juhannuksena. Mutta se oli se vihoviimeinen :exclamation: Ja olen siitä aivan varma :exclamation: Yksilökohtaista kuinka monta kertaa kenenkin voimat riittää repsahduksiin ja kuinka kauan jaksaa itseään katsella niiden jälkeen. Olen riippuvainen pahimmasta päästä ja vasta nyt vuosien jälkeen tuntuu todella siltä, että tämä on se lopullinen tie ilman pelejä :exclamation: Enään en sallitse itselleni mitään, en mitään peliä… Milloin on lähtenyt repsahdus pikkuhiljaa hiipimään pelien ääreen taas keno taikka lottolapusta, mm-lätkän veikkaamisesta, kolikosta pajatsoon, ihan vaan pikku panoksella nettipokeria. Aina olen ajautunut karille ja noussut sieltä. Enää en jaksa sitä. Olo on nyt helpottunut. Näin paljon olen joutunut maksamaan että on tähän mun kovaan kalloon mennyt tämä, en voi pelata mitään, mistä voin saada taloudellista hyötyä itselleni, oli sitten kyseessä pienen pieni panos tai ilmaispöytä. Pelaaminen on päättynyt omalta osaltani ja tämä on hienoin asia elämässäni sitten sen jälkeen kuin pelaamisen aloitin.

Käsittämättömintä on, että pohja tuli vastaan ja parisen vuotta sitten mutta muutama repsahdus silti sen jälkeen koettu. Kertaakaan en tämän pohjakosketuksen jälkeen ole kyennyt pelaamaan tililtä vuokrarahoja tai muitakaan laskuihin tai elämiseen tarvittavia rahoja. Olen pelannut ja kuvotus noussut niin suureksi peleihin ja inho itseään kohtaan. Ja viimeinen niitti oli juuri tuossa juhannuksen tienoilla. Enää en todellakaan halua kokea niitä kammottavia olotiloja ja henkisiä tuskia jotka pelaaminen on aiheuttanut. Vihdoinkin olen vapaa :smiley:

Sinäkin pystyt kyllä selättämään tämän ongelman :exclamation: Toivon ettet tarvitse yhtä kovia oppirahoja ja vuosia mitä itse olen joutunut kokemaan :exclamation:

Parempaa pelaamatonta elämää kaikille. Muutos lähtee itsestä :exclamation: :slight_smile: Tehdään huomisesta parempi :slight_smile: