30v psyykenlääkitystä!!!

Sairastuin18v ahdistukseen ja masennukseen. Määrättiin psyykenlääkitystä. Raitistuin ja myöhemmin tuli vielä muutamia psykooseja ja lääkitystä lisättiin. Vikasta psykoosista yli 10 v mutta lääkkeitä piti syödä estolääkkeinä! Pari vuotta sitten rupesin tosissaan ihmettelemään kun en pystynyt itkemään ollenkaan. Ainakin 10 v söin sepramia ja sen Lopetin yhdessä risperdalin kanssa viime tammikuussa. Yht äkkiä Havahduin sellaiseen outoon ilmiöön että minulla hän on tunne-elämä! Tunteet vaihtelivat tilanteiden mukaan!!! En edes muistanut että sellaista on normaali elämä! Nykyään sitten itken ja tosi paljon, mutta itken sitten mieluummin kuin palaan lääkitykseen. Ainakin elän!! Onkohan kellään kokemusta tai tietoa mitä tuollainen pitkä lääkkeiden käyttö vaikuttaa ihmiseen? Tuleeko tässä nyt koko koomani aikaiset tunteet nyt pintaan? Vaikka itkenkin paljon en koe olevani masentunut, enempi surullinen.