30 annosta ja rokuli- tämän on loputtava!

Olen kolmekymppinen yh-äiti jolla on asiat ihan hyvin; on terveet lapset,töitä,asunto,rahaa,poikaystävä ja hyvät välit exää. Mutta, olen alkanut viime aikoina käyttmään alkoholia liikaa… Itse huomasin sen ensin ja huolestuin… Se alkoi varmaan noin kuukausi sitten kun huomasin juovani sekä perjantaisin että sunnuntaisin- auantait vietin poikaystävän kanssa… Otin ehkä neljä puolenlitran tölkkiä mutta asia alkoi vaivata… Etenkin kun sunnuntain jälkeen jouduin aina miettimään haisenko töissä, mitä jos joku huomaa…

Pari viikoa sitten tilanne paheni. Huomasin että juomamäärä lisääntyi pikkuhiljaa ja seuraavana päivänä en muistanut mm. puhuneeni puhelimessa, olinko pessyt hampaat, jne. Olin myös noina iltoina todella puhunut puhelimessa- olin ollut kärttyinen poikaystävälleni ja liki ollut kävelemässä suhteesta ulos! Enkä muistanut siitä mitään! Enkä todellakaan ollut sitä mieltä selvänä!Olen melko varma että kyse on mielialalääkkeeni ja alkon yhteisvaikutuksesta… Meillä on ollut poikaystävän kanssa haastava ja vaikea vuosi koska elämämme ovat niin erilaiset ja niiden yhteensovittaminen on ollut erittäin vaikeaa. Olin sitten näistä asioista vääntänyt humalapäiten.

Lisäksi olen nyt kahtena maanantaina viettänyt rokulipäivää kun olen sunnuntaina ottanut niin paljon etten joko kehtaa mennä töihin tai pysty… Kolmatta ei voi tulla enää, silloin viimeistään epäilykset töissä heräävät. Ellei jo nyt… Meillä kun on ollut joko lapsi tai minä “kipeänä” maanantaisin… Eilenkin piti olla ottamatta ollenkaan, sitten ottaa vain ne neljä jääkaapista- ja sitten kävinkin jo kahteen otteeseen kaupassa hakemassa muutaman lisää… Hävettää mennä kauppaankin jo ja olen käyttänyt välillä huoltsikkaa…

Mennyt viikonloppu oli nyt sitten varmaan pohjanoteeraus alkon käytön kanssa koska join kaikkina päivinä 10 annosta- hakien välillä lisää kun loppuivat… Viikonloppu oli mukava ja rauhallinen mutta tuo juominen masentaa ja se olisi saanut olla olematta… Nyt pelkään että mitä jos poikaystävä on kuullut äänestä että olen ollut kolmena päivänä kännissä…Tai mitä jos pomo jo epäilee kun olen taas pois… Olenko alkoholisoitumassa…? En olisi voinut uskoa että juon kolmena päivänä itseni humalaan ja yhteensä 30 annosta! Tämän on loputtava, mutta miten?

Morkkis on kova ja sitä jo toivoo että olisi ensi maanantai että voisin näyttää tulevani töihin raittiin viikonlopun jälkeen… Samalla käy häivähdys mielessä että entä jos pari ottaisi kun huomennakin olen “kipeä” (varmuuden vuoksi ettei luulla että olen vain maanantait…) Tämä on kauheaa! Olen ennenkin läpikäynyt vaihetta jolloin join enemmän kun voin henkisesti huonosti…Se hävettää vieläkin… Se edelsi eroani… Eli nytkin on varmaan joku vaihe menossa… Kun se vaan ei veisi minua riippuvuuteen…

Minusta vaikuttaa siltä, että se on jo vienyt sinut sinne. Nyt sinun pitää löytää tie joka vie sinut sieltä pois ja mitä pikemmin etsit sitä poisvievää tietä, niin sitä helpommin sen löydät. Helpoimmin pääset eroon riippuvuudesta lopettamalla kokonaan juominen ja varmaan tiedät että sekään ei ole helppo tehtävä, mutta vähentämisen/kohtuujuomisen kautta riippuvuudesta eroon pääsy on lähes mahdoton tehtävä, ellei jopa täysin mahdoton.

Kullostaa pahalta…että olisin jo siellä… :open_mouth: Tuo ajatus että kohtuu juomisella riippuvuudesta eroonpääsy olisi vaikeaa on minulle uusi… kiitos tiedosta. Ehkä minun pitää pidättäytyä kokonaan,ainakin joksikin aikaa… Vaikeaahan se varmaan on…

Pahalta saattaa ja pitääkin kuulostaa. Vain sen hyväksyttyään voi päästä irti liikajuomisesta enää tuossa vaiheessa.
Prossa on täysin oikeassa ja minäkin voin kokemuksesta kertoa; kohtuujuomisella riippuvuudesta eroon pääsy on todellakin mahdotonta.
Tee niin kuin tunnet parhaaksi itsellesi. Valinta on sinun ja vain sinun.

Mitä tarkoitat “enää tuossa vaiheessa”?
Kiitoksia kummllekin rohkaisevista sanoista! Pitää ryhdistäytyä, on liikaa menetettävää!

“Tuossa vaiheessa” pitäisi tulla selväksi jos luet oman aloituksesi uudestaan.

Neiti Kupla, alkoholismia on se kun juominen jatkuu ja pahenee. Sulla on nyt selvästi kehittynyt tuo alkoholi jonkinlaiseksi armahdukseksi - miksi, sitä on vaikea sanoa. Vitsi on kuitenkin nyt siinä, että 30 annosta on lähes kaksinkertaisesti se, mitä naisen sopisi viikossa juoda. Se menee reilusti yli myös miehelle suodun annosmäärän. Neljä puolen litran tölkkiäkin sen yhden illan viisi annosta ohittaa yhdellä. Jos noin vetää monta päivää viikossa, puhuvat yllä kirjoittavat toverit totta. Juominen on riistäytynyt todella käsistä.

Mä olen tän foorumin ainoa, joka ihan tosissaan kuvittelee siirtyvänsä kohtuukäyttöön, mutta minäkin olin ensin juomatta monta viikkoa, koska halusin selvittää suhteeni dokaamiseen. Nyt olen kohtuukäyttänyt kaksi viikkoa, jonne mahtuu yksi aito krapula ja morkkis, sekin tosin ns. sallitun annosmäärän jälkeen (huono viinapää).

Suosittelen täydellistä juomattomuutta sullekin, aluksi päivä kerrallaan vaikka määräajaksi, mutta toimiva juttuhan se on kaikille vaikka loppuelämäksi. Juuri siksi, että se 30 annosta kertoo jo niin kovasta viinanhimosta, että yhden ottaminen on sinulle riski - tuntuuko se edes realistiselta? Että oikeasti voisit juoda vain 1-3 annosta? Vai lähteekö aina lapasesta? Se on oikeastaan se raja. Mutta kun tilanne on jo noin paha, on tavallaan helpompaa päättää, että ei sitten mitään.

Kuitenkin juomattoman kauden puhdistumisen tunne on hirveän mukava, ja tarjoaa ihan uuden näkökulman elämään. Lopettajien puolella esim. apilan ketju on kiva, hänellä on myös pieni lapsi ja muutenkin ehkä vähän samanlainen elämäntilanne. Lapsesi takia myös, koita jaksaa, että voit olla se äiti, jonka hän ansaitsee! Tsemppiä!

Kiitos kovasti jälleen kannustavista sanoista!
Lähden vastaamaan tuohon voinko ottaa 1-3… Otin viime viikolla torstaina sen kolme ja se jäi siihen. En tiedä oliko onnea matkassa vai mitä. Pääsääntoisesti kuitenkaan minun ei tee mieli ottaa viikolla; en ehdi eikä tule mieleen kun elämä on hektistä. Näköjään luppoaika ja loma yleensä on se riski. Alan olla myös sen kannalla että ehkä minun pitäisi tosiaan nyt olla ottamatta mitään, vaikka se kuukausi jona aikana tämä näin on mennyt. Toivottavasti pystyn ja voin osoittaa itselleni että en ihan vielä ole alkoholisti vaan kohtuukäyttökin on mahdolista.

Ihan mun elämä…oon reilu nelikymppinen. Takana pitkä parisuhde. Asiat kunnossa, ois töitä ja opiskelupaikka. Kiva koti, eikä kukaan kattomassa perään. Mut se onkin mulla menny yli tän vapauden kanssa. Saa ottaa ihan rauhassa. Eipä vaan riitä terveys, rahat eikä mikään muukaan. Kauppoja kiertelen, ku en kehtaa joka päivä käydä samassa lähikaupassa. Painoo tullu 10 kiloo varmaan kuukaudessa, ja juomamäärät vaan lisääntyy. Ällöttää ja vituttaa. Ei tartte huomennakaan mennä töihin. Vaikka en sinänsä oo krapulassa tms, mut en kehtaa. Nyt on pakko tehä asialle jotain, siis lopettaa tää juominen. Aivan yhtä ällön olon saa, ku ostaa karkkia, sipsejä ja limsaa. Siihenkin menee rahaa ja paino nousee, mut aamulla on parempi olo ja voi mennä töihin. Ja sit ju ei tää mee, ei päähän eikä pe…n, on vaan jotenkin ällö olo. YÄK

Tuile, kuullostaa kyllä paljonkin samalta kun mulla. Mulla on tänään hyvä fiilis siinä mielessä että takana on nyt sen viikonlopun juomaputken jälkeen yksi raitis päivä ja se tuntuu mahtavalta! Ihana oli herätä aamulla normaaliin oloon! Mieleen hiipi ajatus että en mä viinaa tarvi vaan poikaystäväni; mielummin olen hänen kainalossaan perjantai-iltana kuin pullon kanssa koneella. Eilen tosin puhelu hänen kanssaan ei mennyt kauheen hyvin…meillä on todella vaikea tilanne…Silti toivon että se vielä kohenisi… Hänelle en ole kertonut tästä otsikossakin olevasta pohjanoteerauksestani…Ehkä kerron sitten kun aikaa on kulunut…

Mietin äsken että pitäisi olla se kuukausi ainakin ihan ilman alkoa ja sitten varovasti koittaa jos niikseen tulee. Nyt vaan tuntuu että liian pitkä aika mietittäväksi, kuohar maistuisi nytkin hyvälle… Mutta ajattelen siis ensi maanantaihin; viikonlopun tulen olemaan ilman koska olen poikaystäväni luona ja hänellä on syntymäpäivä. Kun viel’ä sitten pääsen siitä sunnuntai-iltapäivästä maanantaihin ja töihin, voin sanoa että ensimmäinen tulikoe suoritettu! :slight_smile:

Hyvä et jollain on hyvä olo, pidä siitä kiinni. Mä meen nyt tunti kerrallaan eteenpäin. Hoitelen kotihommia vähän kerrallaan, ja illalla tapaan hyvän ystäväni pitkästä aikaa. Siksikin tiedän että selvänä on oltava. Huomenna töihin, siitä se taas sit alkaa, toivottavasti, arki sujumaan. Päätin että kauppaan en tänään mene. Onneksi on keltasta jaffaa ja kahvia varastossa. Morkkis on aivan järkyttävä. Kädetkin tärisee niin et hyvä ku pystyy kirjottaan, tärinä johtuu tietty juomisesta, mutta myös osin tästä suuresta vitutuksesta ja hillittömästä röökinpoltosta. Tässä saa varmaan lisäksi keuhkoahtaumataudinkin. No, ei auta ku ajatella positiivisia asioita, lähtien siitä että oon sentään hengissä, vielä, ja oon kyllä ajatellut pysyäkin. Joten korkki kiinni, ainakin toistaiseksi ja mieluiten hyvin pitkäksi aikaa.Mä en saa juomisesta enään mitään, en edes hyvää nousuhumalaa, mutta mulla on paljon tärkeitä ihmisiä ja asioita jotka voin sen myötä menettää. Moni onnistuu, joten miksi ei me :smiley:

Voi hemmetti… Hyvä lenkki, ihanaa salaattia ja kaunis,lämmittävä auringonpaiste- tekee niiiin mieli kuoharia! Mitä jos hakis ihan vaan piccolopullon,ottais siihen pillin ja menis ulos istuun… Ei kai se haittais… :unamused:

No ei se ainakaan meitä muita haittaa pätkääkään ja jos ei itseäsikään, niin anna palaa vain. Minä en ainakaan aio tänään juoda vähääkään alkoholia vaikka juoksisin maratoonin, söisin kuution salaattia ja aurinko paistaas niin että silimät kuivuus päähän.

Nämä on ihan omia valintoja ja vain jos itse haluaa eroon alkoholista, niin siihen on mahdollisuus. Se on ihan sama mitä muut haluaa, koska itse sitä juomansa kurkkuun kaataa.

Ymmärrän kyllä pointin mutta vertaistukeahan täällä haetaan ja vastauksesi oli melko kova… :confused:

Mulla olo ja mieli paranee minuutti minuutilta. Istuskelin partsilla, aurinko paisto ja linnut laulo. Mitään alkoholipitosta ei tee mieli. Mun on aivan turha ajatella ottavani vaikka yksi olut, et olo vähän helpottaisi, koska en tunne käsitettä yksi. Jos hakisin nyt yhden, olisin parin tunnin päästä hakemassa neljä, ja sit ehtis varmaan vielä alkoon hakeen viinipullon :imp: Ajattelen vaan sitä, et huomenna töissä tähän aikaan en tärise ja vapise ja hikoile, ja on muuta ajateltavaa ku juominen.
Siirrä sitä kuoharin hakua aina tunnilla eteenpäin, niin ehkä sun ei tartte sitä hakee.
Mä oon tässä pitkin päivää lueskellu erilaisia blogeja ja keskustelupalstoja koskien alkoholiongelmaa, ja en todellakaan ole ainut. Eihän tää mullekkaan eka kerta oo ku pitää näitä asioita miettiä, ja pari kertaa oon ollu ihan katkollakin ku alkoi pelottamaan oma juominen. Mulla on kuitenkin toi elämisenhalu niin vahva, että en ainakaan viinan takia halua kuolla tai menettää terveyttäni lopullisesti. Lisäksi oon selvinny ilman psyyke ym. masenuslääkkeitä, en vaan suostu niitä ottamaan. Kärsin ja kärsin, ja aina oon jotenkin selvinnyt. Nyt vaan tuli niin pitkä putki tätä tissuttelua kokeiltua, et sais riittää. Ennen join aina baarissa ja piti olla paljon “kavereita” ympärillä ja rahaa paloi. Kyllä sitä rahaa palaa edelleen. Jotenkin vaan pelottaa tällainen ittekseen juominen. Tosi tyhmää hommaa. :frowning: Mutta eteenpäin sano mummo lumessa :smiley:

Hip hei! En mennyt alkoon tuile! Oli mahdollisuus kun olin keskustassa ja lin niin kahden vaiheilla…Mut tulin kotiin- ja vielä lähikaupan kautta ostamatta ainuttakaan bisseä! Nyt on taas yks etappi päästy eteenpän! Hienoa et sullakin “kuivaa” siellä! :smiley:

ymmärrän prossan pointin. on varmasti käynyt itse läpi nämä “itsensä kusetukset” ja on tavallaan turhautunut lukiessaan näitä viestejä, koska tietää mitä itsepetosta nämä on :cry: epäilisin?

Joo, kuivaa on kuivaa. Töissä ollut, ja niitä ois tiedossa niin paljon ku jaksaa tehdä. Ei oo ehtiny olla alkot mielessä. Mä oon muutenkin sellanen et voin olla kuukauden tai jopa kolme olla juomatta mitään, ja sit lähtee. Mä luulen et toi mun melkein päivittäinen tissuttelukausi oli nyt tässä, sekin vaan piti kokeilla ku oli tilaisuus. Sit ku otan niin otan mut en jatka päiväkausia. Mut edelleen etenen rauhassa, en piirtele mitään pilvilinnoja, tunti ja korkeintaan päivä kerrallaan menen. Toivottavasti neiti kupla sullakin asiat ok. Tsemppiä kaikille :smiley:

Myönnetään, olen ottanut… Oli hyvä fiilis…tavallaan kireä mut hyvä…Menkat päällä… Aattelin ottaa 2 puolen litran tölkkiä mut hain sit kaks lisää… Eli yhteensä se 6…No onhan sekin jo vähentämistä…Kauhea laskeminen etten haise huomenna töissä… Jotenkin kun tietää ettei viikonloppuna voi ottaa sitä ottaa sit ennen sitä… Mut taas sellanen fiilis et ei tää nyt niin paha juttu ole… Se viime viikonloppu vaan veti yli kun olin yksin koko viikonlopun… Sanokaa mitä vaan et on tekosyy,jne. mut katotaan nyt! Ei hutkita ennen!

Moi neiti Kupla!
Aika tutulta kuulostaa tekstisi selityksineen. Et ehkä vielä ole alkoholisoitunut, mutta olet kyllä ainakin sairastunut riippuvuuteen. Sen huomaa siitä miten jo valmiiksi pidät takaovea auki juomiselle ja alkoholi vie aikaa ajatuksistasi. Todellinen kohtuukäyttäjä ei uhraa niin paljon ajatustyötä juomiselle. Alkoholi ei ole heille niin tärkeässä asemassa kuin meille riippuvaisille/alkoholisteille. Se ei anna kai niin isoja kiksejäkään kuin meille, joten sillä ei ole sitä erikoisasemaa mikä sillä meille on.

Kun lasket juomiasi määriä, huomaathan, että yksi puolen litran tölkki ei ole annos, vaan paljon enemmän? Jos juot kuusi tölkkiä eli 3 litraa vaikka siideriä, olet kulauttanut yli yhdeksän annosta. Tuntuu, että vähän siloittelet…

Olen ollut juomatta kohta vuoden. Monet monet kerrat päätin kohtuukäyttää ja siitä ei kohdallani kerta kaikkiaan tullut mitään. Aina on hyvä syy ottaa. Auriko paistaa, tai ei paista. Vituttaa tai on onnellinen, kaikkiin löytyy sama ratkaisu. JUominen oli osa identiteettiäni ja rakastin sitä syvästi. RAkkaus oli yksipuolista, kovin vähän sain takasisn. :laughing:

En tarvitse enää alkoholia mihinkään, aurinko paistaa ilman kuohariakin. Juhlissa tutut eivät edes huomaa eroa, olenko juonut vai en, yleensä kaikki keskittyvät oman lasinsa tyhjentämiseen niin keskittyneesti. Suurin muutos raittiuden myötä on se, että rakastan itseäni nyt enemmän. Olenkin ihan kiva tyyppi! Ja ilman morkkista eläminen on mahtavaa.

Riippuvuus ylläpitää ajatusta, että tarvitsemme alkoholia johonkin. Se on enemmän illuusio kuin totta, se tosiaan vain tuntuu siltä.