3 selvä päivä

Olin kännissä viimeksi torstaina. Aloin ryypätä jo työaikana, kävin tauolla Alkossa ja tissuttelin viimeisen aukiolotunnin. Asiakkaita kävi vähän joten se oli tosi helppoa. Tulin kotiin ja join ja kävin nukkumaan. Aika perus.
Tänään on kolmas päivä siitä. Olen ollut kotona vapailla ja levännyt ja täytellyt päiväkirjaa ja tehnyt sitä 30 päivän tehtäväsarjaa. Se on ihan jees, joskaan itsellä ei auta enää mikään tiedon määrän lisääminen. Mutta tulee kelattua näitä asioita.
Takana siis pari alkotonta päivää ja hyvin nukuttua yötä. Huomenna taas töihin ja pelottaa että lähtee käsistä. Alkoholi on ollut lyhytaikainen apu tasaamaan ahdistus- ja stressipiikkejä, huono sellainen. Mistä keksisin hyvän tilalle kun joudun sen yksin keksimään (koska korona, enkä tapaa ihmisiä muuta kuin asiakkaita töissä)?

Onnittelut kolmesta selvästä päivästä! Siitä se lähtee. Tunnistat, että juot ahdistukseen. Päivittäin käyttävä ei enää tunnista onko ahdistus syy vai oire. Kerroit, että juot töissä. Yleensä tuota pidetään jo vakavana oireena ja jos oikein huonosti käy, jäät kiinni, menetät työpaikan tai parhaimmassa tapauksessa sinut ohjataan hoitoon. Onhan aina mahdollista, että onnistut nyt vähentämään niin paljon, että saat itsesi kuntoon ja elämäsi hallintaan. Onnea vähentämiseen! Kyllä se siitä sujuu, kun vain päättää tehdä tekoja itsensä hyväksi.

Kiitos, lempeä kettu.
Olen itse asiassa paljon miettinyt miksi helvetissä riskeeraan ja tissuttelen töissä! Rakastan tätä työtä ja tiedän että jos tämän menettäisin niin ei enää tässä elämässä vakityötä tulisi. Joten miksi helvetissä?

Aina joskus kelaan että pelkään hyviä ja onnellisia kausia elämässä. Elin pitkään työttömänä, työmarkkina- ja toimeentulotuella ja päivittäinen sinnittely oli se normaali. Aina välillä pelottaa että ei tämä kauaa jatku, kohta menee taas jotenkin matto alta. Yritänkö kenties tehdä sen itse, alkoholilla, jotta se olisi sitten tehty.

Mulla on toinenkin järjetön tapa. Minähän siis juon yksin kotona, koronan myötä sosiaaliset juomiset ovat jääneet kokonaan. On ollut aikoja että menen alkoon sen auetessa ja siinä sitten paluumatkalla bussipysäkillä ihmisten edessä korkkaan ja otan pullonsuusta huikan. Siististi pukeutunut ikääntyvä nainen juo kirkasta aamuyhdeksältä bussipysäkillä.
En minä tiedä toivoisinko jotain väliintuloa joltain taholta. Olen siis todella yksin ja en tiedä tietääkö kukaan miten pahaksi tämä kulutus on revennyt. Luulen että moni pitää minua naisena jolle maistuu tarvittaessa vähän enemmänkin mutta jolla on homma hallussa. Paitsi ettei ole.

Nyt kuitenkin useampi hyvä päivä takana. Ja kiitollisuus niistä.

Onhan tämä nyt kummallista, mutta mun alkoi kovasti tekee mieli myös tehdä sama juttu - Alkon auetessa pullo ja bussipysäkillä samantien huikkaa :laughing:.

Nyt kolmisen viikkoa alkotonta elämää takana joten se kait selittää. Tsemppiä sulle tässä pyristelyssä!

Mä taas oon niin kaappijuoppo että mua ei sais kirveelläkään juomaan julkisella paikalla keskellä päivää. :mrgreen: Mutta niin me ollaan erilaisia. Mietin tuota sun töissä juomista, joskus itekkin mennyt darrassa töihin ja se oli kyllä jotain niin kamalaa, että en mielellään suosittele liittää alkoholia ja työtä yhteen. Tuo kertoo aika vakavasta riippuvuudesta.