27v kuivilla ja toivottavasti nyt ei lähe mopo käsistä.

En tiedä onko tämä nyt ihan oikea lokero tai edes oikea saitti kirjoittaa tälläsestä, mutta nyt lähtee kun on pakko saada tämä paska homma ulos.

n. 90-luvun ihan alussa olin tiettyjen asioiden takia lääkärin määräämien rauhoittavien ja jotain sen sukuisten lääkkeitten käyttäjä hoitojakson verran ja siitä jäi syvä rakkaus rauhoittavaviin, vaikka käyttämäni lääkkeet eivät aiheuttaneet riippuvuutta. Hoidon jälkeen runsas pilleri popsiminen kuitenkin jatkui onneksi suhteellisen lyhyen aikaa katukaupan ressupillereiden kanssa pelleillessä.
Sain kuitenkin homman loppumaan ilman ulkopuolista sen kummempaa “ammattiapua”(lääkäriin en suostu vieläkään menemään kertomaan riippuvuus ongelmasta leimautumisen ja potilastietoihin tulevan merkinnän pelosta, en edes silloin sanonut mitään kun jouduin leikkaukseen ja antoivat vahvoja pameja tai mitä vahvaa rauhoittavaa lieneen olleen ja hoitsut ihmetteli mun trippailuja siinä osaston sängyllä.) ja onnistuin hyvin, josta iso kiitos kuuluu ex tyttöystävälle, joka sanoi; joko lääkkeet tai hän.

Eiliseen saakka meni erittäin hyvin, enkä kaivannut rauhoittavia kuin ehkä kaksi-kolme kertaa koko tämän n. 27v aikana, ilman mitään vaikeuttta vastustaa noita muutamaa heikkoja kiusauksia. Ymmärsin koko tuon aikana sen, että riippuvuus on minussa vieläkin, mutta se ei koskaan “saanut niskaotetta”(eikä tosiankaan ole ollut edes haluja kuin nuo pari kertaa ohimenevästi), enkä muutenkaan ole edes kaivannut niitä saatanan keksintöjä.

Pari päivää sitten sain oikeasti ihan vahingossa käsiini pilleripurkin(ei laillisesti lääkäriltä, muttei mitään hämärähommiakaan siinä ollut) ja homma lähti käsistä välittömästi, sillä sekunnillla.

Vaikka luonteeltani olen hyvin vahva ja päättäväinen, sekä kovien mömmöjen huumevastinen…otin heti 1 tabun…ja hetken päastä vielä puolikkaan, jotta tulisi kunnon trippi…Onneksi niistä tuli senverta hyvä olo, etten ottanut enempää(Normaali annostus lienee pillerillä 1/4, 1/2 osaa tai erittäin vaikeissa tapauksissa jopa kokonainen.)…selvittämättä edes yliannostuksen määrää(tosin sen tiesin vanhuudestaan, että näissä lääkkeissä vaarallinen annostus on “korkea”, joten ei siinä hätää)

Loppuilta meni valitettavasti hienosti. Voi, kun olisikin tullut huono/toimimaton trippi.

Nyt harmittaa saatanasti. miten voikin olla noin vitun idiootti ? VITTU!!!11

En tiedä onko tässä pohjalla “lääkeriippuvuus” vai johtuuko tuo enemmänkin minun luonteestani, koska olen yleisestikin “erittäin riippuvainen luonne”, joka jää koukkuun lähes kaikkiin asioihin, joista innostuu.

Sori, vähän sekavasti kirjoitettu.

Ymmärrän hyvin, se rakkaus sitä oloa kohtan on niin käsittämättömän syvä. Tiedän, että mulla ei olis mitään, ei lasta, kunppania, taloa jos olisin jatkanut. Silti en ikinä uskaltais jäädä samaan tilaan bentsojen kanssa. Kuinkas homma eteni?

Kiitos vastaruksesta!!! Anteeeksi jos toistan itsenäni… ihan selvinpäin tässä ei olle.

luuli jok et olen jällleeen kerran omassa suossani ilman sitä oksaa mistä ottaa kiinni. Mä olen todella huono pyytmään apua, meihen pitä selvitä omista ongmista yksin.
Nytkin on alla vissiiin 5-6kpl 2mg/Xanoria tiedä sittten onko tuo niin kauheen kovaa myrkyä??) tai johan tuo on mennyt laskusissa monastin seksasin.
Mulla on selanen mieenlaatu, että rakastana seesteisyyttä, hiljaisuuutta(paitisi kitaran soitossa ´, jossa volat täysillä, muttta siinäkin pystyn uppoutumaan omaan maailmaani) raastan myös mietistetikserlyä ´ja vaikeitten asioiden pohtiista/ mietisteklyitä. Olen sellanen sosiaalinen erakko,vaikka tuttuja on työelämässä pajonkin,niin kotipuolessa ei yhtään(tästä en ole kauheen ylpeä, mutta minkäs teet luonteelteen).
Tähän sopii upeasti rauhoittavat ja silai vähän roisimmalla kädellä mitatuna,
Mitään argressiiviityytta tai muutam´kaan toisiakohtaan negatiiviista en lole koskaan ilmaantunut…päinä vastoin
Tosin erektioonhan to vaikutttaa, vaikka sill väliä, kun ei ole sitä naista vastakappaleeenkanssa :wink:

Viime postauksesta ole ottanut vähäintään 3-4kpl joka ilta, tosin normaali elämä sujuu hyin…lomalla kuno oln.Pari päivä iltaaa mennyt niin ettten oikein muista mitään…mutta runoja olen aanut aikaan ja pari kitara riffiä. Että jos jotain pahaa, niin onneksi jotain hyvääkin…tosin en saa runoista “tai oikeastaaan ne on biisien raakaersioita” yhtään mitään elvää kun on jo kirjoitusasu selllsta harakan vaarvasta…

EN yrit selittää tilannetttani mitenkään “hyvöksi”, pelottavaaahana kui on kuin talvisodassa oli, mutta jos jotain hvyää on,niin rauhoitttavata eivät (taitda ainakaaa aihuta ruoranaista riippivuuttaa…mnun i ol pakko niitä saada).

Vielä olisin. 50 kpl 2mg xanoria kaapissa ja luonne ei vaan annna periksi heitttää niitä roskiin.

Alkhololiahan en ota koskaan "lääkkeetteiiten "kanssa, koksa siinä menee "liian " sekaisin ja se se ie ole onneksi mnun tarkoitus. En myöskään liiku julkisilla paikoilla “tökkurasssa”.

Toivottavaste saatte selvää teksinstä. minunlle on on tärkeää saada kirjoitttaa, vaiikka hyvin hakuilevaan ja poiukkoileva se onkin…
20v kuivilla olleille annna vahvana hekoituikset, jos “löytättte” teille houkuttelevia aineita, niin heittäkää miettimättä viemäristä alas. Älkää enen miettikö “jos mä nyt puolikkaan otan”.

Miten ihmeessä voi olla muuten, ett’ +24-27 vvuotta iman minkäään laista halua “laittomiin” saa näin nopeasti ja ylivallan.
Heikko mies vaiko jokin se kemiallinen/geneettinen “virhe”.

Juojanne kiitos, et tunne tekään “myyjää”.

Tuoleeko Xanorista miten vaikeat “vierotukset” vai vastaako se pameja?

Olisi kiva kuula samanlaisisitta käyttäistä ja miten selvisitte “pitkän tauon jalkeen “kuurista””?

Moikka. Liityin tänne tänään ja huomasin heti tuon juttusi. Toivottavasti olet selvinnyt ilman pahempia seurauksia. Mulla on 30 v viinattomuutta mutta rauhoittavien kanssa on muutaman kerran tänä aikana käynyt Just niinku sullekin. Mä sorruin diapameihin tai imovaneen. Mulla meni muutaman kerran noin viikon kuuri niiden kaa ihan pää sumussa mutta sitten sain jostain voimaa kipata loput lääkkeet vessan pönttöön. Mulla oli niin hirveen pelko persuksissa että se johtaa juomiseen ennen pitkään. Ei mulle noin lyhkäsestä käytöstä mitään viekkareita tullut mutta tavat oli kyllä ennallaan, eli että kunnolla pää huuruun. Siis niistä lääkkeistä. Mulla oli ahdistusta ja unettomuutta ja ihan tosissaan luulin että pystyn kohtuu käyttöön kun pyysin niihin reseptiä. En pystynyt silloin enkä pysty koskaan tulevaisuudessakaan. Näin se vaan on :cry: