Edit: Poistettu
Moi
Aika tyypillinen vaikutus sinun iässäsi kun täyttää 18 v. Niin tuntuu maailma niin vapautuneelta että haloo pääsen kapakkaan ja voin ostaa olutta jne… sitä rataa. Mutta onneksi olet ajoissa liikkeellä ja et päästä sitä liian pahaksi, koska se paluu siitä ei ole enää helppoa. Ymmärrän kyllä että on ihmisiä jotka tarvii elämään jatkuvasti “äksöniä”. Se vaan pitää löytää jostain, en tiedä mistä 
. Se on vaan jokaisen löydettävä vaikka ei tiedä mitä se olisi. . . . . harkintaa… kyllä se sieltä löytyy 
T.Tuppi
Moi. Vaikutat viisaalta tyypiltä. Sun juominen on aika vähäistä mun juomiseen verratuna. Oon samanikänen kun sinä. Kohtapuoliin täytän 20 v.
Ite oon ryypännyt rankasti jo tässä iässä. Hommasin aikoinaan antabukset. 5 päivää pystyi olemaan ilman alkoa, sitten kokeilin oksennusaavin kanssa koittaa että tuleeko reaktiota. Ei tullut. Oon kuullut että vaikka reaktiota ei tuu välttämättä, niin se on hengelle silti vaarallista. Katkollekin jouduin, tosin häivyin järkytyksestä sieltä omin päin. Putkassa on tullut oltua monia kertoja. Oon nähnyt mun äitini surun ja tuskan kun jatkuvasti oon ryypännyt kotona. Lopulta se heitti mut kotoa jatkuvan ryyppäämisen pihalle ja piti etsiä oma asunto. Nyt asun omillaan. Sitten tuli ikäistään vanhemman kaverin opettamana (no eihän se nyt niin suoranaisesti opettanut) opetti mut juomaan loiventavia heti aamuun. Sehän tuntu kivalta ku krapula lähtee juomalla. Siihen ku oppi, niin krapula aamuina on aina jatkuvasti alkomaholi ja tekee mieli helpotusta.
Tuttua, ja todella ärsyttävää! Mulle kun se sängystä nouseminen kesken unien tuntuu jotenkin todella vaivalloiselta. Yleensä vedän vaan peittoa ympärille tiukemmin, ja koitan nukahtaa uudelleen väkisin, mutta jos on tosi kova hätä niin eihän se onnistu. Pakko tulla pois peiton alta, kylmään ja pimeeseen maailmaan… Tai jos on krapulaa, niin uudelleen nukahtaminen on tosi vaikeeta kun päässä vaan pyörii eikä missään asennossa ole hyvä olla.
Toivottavasti tästä koituisi sulle jotain apua. Hienoa ainakin että oot lähteny hakee sitä apua! Se osoittaa et ymmärrät asian vakavuuden, ja että arvostat elämääsi sen verran ettet ole valmis tuhlaamaan sitä juomiselle.
Mun mielestä kuulostaa siltä, että oot ikäänkuin risteyksessä tällä hetkellä. Sulla on vielä kavereita ja harrastuksia, mutta juominen on lähtenyt jo lapasesta. Nyt oot siinä kohtaa, jossa tajuat että jos jatkat tuota tahtia, se tulee muuttuu vielä paljon pahemmaksi, ja otteesi siihen selvänä elämiseen tulee heikkenemään yhä enemmän, kunnes sitä ei enää edes ole. Toinen vaihtoehto on lähteä siihen raitiiseen suuntaan. Sun tulisi lopettaa juominen (ainakin vähentää sitä huomattavasti), lisätä taas sitä urheilun määrää, ja löytää joku ihan uusikin harrastus. Erityisen tärkeää, mun mielestä, olis vahvistaa niitä kaverisuhteita. Viettäisit enemmän aikaa heidän kanssaan. Oisko vaikka joku yhteinen harrastus, jota voisitte tehdä yhdessä? Silleen saisit uutta sisältöä ja enemmän sosiaalisuutta elämääsi. Yksinäisyys kun on sellanen asia, jossa paljon helpommin lähtee luisuu sinne päihteiden maailmaan. Yksinäisyydestä on tosi vaikee löytää ulos. Sulla on vielä niitä kavereita ja ote siihen normaaliin elämään, älä päästä sitä otetta katkeamaan!
Edit: Poistettu
Edit: Poistettu
Hei! Tosi mahtava juttu, että olet kuitenkin onnistunut vähentämisessä. Ja että sulla on tavoitteita tästä eteenkin päin. Se vaatii kyllä todella tahtoa. Itse olen nyt kolmatta viikkoa raittiina. Toivoisin todella, etten enää palaa entiseen suurkulutukseen. Vähän samansuuntaisia tavoitteita siis täälläkin. Uskon, että kohtuukäyttö on mahdollista. Mulla ei ole mitään fyysistä halua tai pakkoa juoda. Siitä on vain tullut tapa, josta on poisopittava. Sulla on elämä vasta alussa. Tuollaisilla määrillä mitä olet juonut olis kyllä noutaja tullut ennen aikojaan, koska määrät vaan lisääntyvät kun ikää tulee lisää. Liikunta ym. kaikenlainen tekeminen vie kyllä ajatukset pois juomisesta. Liikunnalla voi myös purkaa ahdistustaan ym. ennemmin kuin hukuttaa kaiken juomiseen, mikä puolestaan vaan lisää sitä. Siinä sitä ollaan sit noidankehässä taas… Olen aloittanut liikunnan lisäksi opiskelua taas pitkästä aikaa. Tänään oli pitkä kurssipäivä, jollaisen päälle yleensä aiemmin on ollut tapana korkata huurteinen. Mutta tänään ei enää tehnyt ees mieli. Muutenkin tuntuu, ettei kurssipäivä ollut edes rasittava, koska raittiit päivät ovat lisänneet myös jaksamista, kun on saanut paremmemmin nukuttua. Tsemppiä sullekin! Sinnikkyys kyllä palkitaan ennen pitkää…
Edit: Poistettu
Toivon voimia Shadow91:lle ja muillekin samojen ongelmien kanssa painiville. Mitä aikaisemmin ongelman huomaa ja tarttuu härkää sarvista niin sitä paremmat mahdollisuudet asiat on korjata - ja ennen kaikkea se on helpompaa.
Itse olen 27-vuotias mies ja reilu 10 vuotta päihdehistoriaa takana. On tavallaan koomista, että viimeksi päihdelinkin foorumeille kirjoittaessani kirjoitin huumepuolelle ja ennemmänkin ihannoivaan sävyyn. Eniten on tullut käytettyä ihan alkoholia, mutta jonkilainen sekakäyttäjä olen ja pilveä ja vähän muutakin on tullut joskus otettua. Nyt olen kuitenkin tullut pisteeseen, jossa juomista on pakko vähentää. Viimeisen puolen vuoden aikana ei ole ollut opiskelua, ei ansiotyotä ja muuten paljon ongelmia raha- ja rakkausasioissa. Luonnollisestikin alkoholia on mennyt, tappamaan tylsyyden ja puuduttamaan mieltä. Nyt on puoli vuotta tullu juotua n. 5-6 kertaa viikossa, joskus vain viinipullo päivässä, mutta ainakin kerran viikossa ihan kunnon humala. Monet viikot on menny illat humalassa ja päivät krapulassa. Alkoholin lisäksi en ole kyllä onneksi pitkään aikaan käyttänyt mitään muuta.
Olen sellaista tyyppiä, että tiedostan ongelmat (ainakin kuvittelen niin), mutta se varsinainen ongelmiin tarttuminen on ihan onnetonta. Jo armeija-aikana ajattelin, että pitäisi vähentää alkoholin kulutusta ja tässä vuosien varrella useamman kerran se on käynyt mielessä. Varsinaisesti en ole kuitenkaan tehnyt mitään asialle vaan sen sijaan pikku hiljaa on tullut juotua vaan enemmän ja enemmän ja useammin. Nyt kuitenkin koen, että on tullut vastaan jonkinlainen käännekohta ja yksinkertaisesti viinan juominen ja sekaisin olo alkaa kyllästyttää. Krapulaillat yksin ongelmineen etenkin näin syksyn pimeydessä tuntuu aivan karmeille. Vaihtoehtoina on siis vaan joko olla koko ajan humalassa tai sitten selvänä. Vihdoin selvä elämä tuntuu todella hyvälle ajatukselle ja todella haluaisin sitä. Toki olisi kiva voida nauttia alkoholia kohtuudella, mutta en sitten tiedä onko minusta siihen. Täytyy varmaan nyt ensin yrittää päivä kerrallaan.
Ainakin hyvänä motivaationa toimii ajatus siitä, ettei viina ole tuonut mitään hyvää elämääni paitsi hetkellistä hupia ja helpotusta. Satunnaisia kavereita, joista niistäkään en tunne enää ketään ja kun juominen on nykyään yksin kotona juomista, ei edes mitään sosiaalista niin eihän siinä ole mitään järkeä.
Pahoittelen edellisen viestini avautumista, olen nyt pari päivää lueskellut näitä viestejä ja vihdoin tajusin, ettei ole tarkoitus avautua liikaa itsestään toisen ketjussa.
Eiköhän se avautuminen ole sallittua ja jopa suotavaa ketjussa kuin ketjussa. Siitähän se keskustelu syntyy. Omien kokemusten jakamisesta, vuoropuhelusta. Aika yksitotiseksi kävisi kirjoittelu, jos jokainen vain omassa ketjussa möllöttäosi. Toisen kokemus voi autaa avaamaan omaa kokemusta. Kirjoitellaan!
Edit: Poistettu
Edit: Poistettu
Hyvä, jatka samaan tahtiin.
Kannustan!
Edit: Poistettu
Makeanhimo. Tuttua. Onneksi on myös terveellisiä vaihtoehtoja. Aina ei tarvitse syödä kilon karkkipussia kuten minä taannoin. Minulle tulee liiallisesta sokerinsyönnistä krapula. Jos vedän kilon karkkia, tai litran jäätelöä, seuraavan aamun olotila muistuttaa hämmästyttävän paljon krapulaa. Itse yritän tainnuttaa makeanhimoa syömällä paljon hedelmiä, ja tekemällä itse jäätelöä terveenlisistä raaka- aineista. Makeuttajana voi käyttää esim. vaahterasiirappia tai hunajaa.
Todellakin hyvä että tuossa iässä huomaa ongelmansa ja aikoo vähentää, pidän todellakin PEUKKUJA viestin aloittajalle. Itse sinun ikäisenä olin ihan tutkalla kirjaimellisesti , ja siinä suossa poletaan toistaiseksi vielä näin 6vuotta myöhemminkin. Nykysin valttia et pysyy raittiina useita kuukausia(kirjoitan useassa ketjussa tästä).
Mutta tsemmpiä sulle ja toivotaan et onnistuu…
Edit: Poistettu
Ite olin taannoin 6kk juomatta tuntu hyvältä, sit alko sillee “kutkuttaa” että kokeilee paria kaljaa aluksi, mutta ne PARIT vähän venähti TULI ryyppyputki pitkällä kaavalla. , oli paha tilanne sillee ku olin kans lokakuusta -toukokuun alkuu absolutistina , mut sitä ennen rajua juopottelua, joten ns kesä hoiti loput . Jälkeenpäin miettinyt että meni 6kk raittiina ja melkein sama aika kännissä… Mut tuosta tosiaan ollaan taas parannuttu ja täl hetkel nollalinjalla oltu jo 11.10.2012 alkaen eli kohta 3kuukautta.
Olo on taas virkeä mutta pelottaa se että ei uskalla edes kokeilla sillee et kaks kolme kaljaa, ku sen TIETÄÄ miten käy, eli kun OTAN niin OTAN taas. En ole ajatellut mitää hirveetä PAKKO RAITTIITA KUUKAUSIA taas , mutta katson taas huvikseen kauanko kestää ennenkuin ylitsepääsemättömät HIMOT iskee lähtee baanalle…
Oon ajatellu vaan tän tauon “parantavaa” vaikutusta esim elimistöön ja muuhun…
Mut kylhän sen tietää et täystoipilaaksi en koskaan tule koska itsellä niin RAJUJA nuo putket sillo ku niitä on.
Pitää seuraavaksi kokeilla sillee et etin oikeen ITSE PIRUN itselleni elämän kumppaniksi .