Vai tarttis jotain luvata. Enpä tiedä.
Tuikku ja Varjoilija tuossa jo olivatkin hyvillä jäljillä kun puhuivat hyvien kokemusten muistelemisesta ja siitä että elämäntavan ei pitäisi olla suorittamista vaan elämistä. Olen ihan samaa mieltä.
En ole tainnut koskaan tehdä uudenvuoden lupauksia. Ei ole ollut semmoiseen mitään mielitekoa. Kun muutenkin vältän lupailemasta paljoa, ei tule paineita itsensä ylittämiseen.
Semmoiseen uudenvuoden lupaamiseen kun tuntuu liittyvän kuin varjona se toinen puoli. Se, että siinä samalla jotenkin ajttelee jossain asiassa eläneensä ja olleensa niin väärin että nyt on sitten oikein lupauksen ja suunnitelman kanssa jotain korjattava. Mutta kun, just niitä onnistuneempia päiviä ja mukavia eteenpäinmenoja ajatellen en ole sillä lailla elänyt. Itse asiassa olen taas tämän vuoden touhuihini ihan tyytyväinen. En minä niin suuria ole aikaan saanut. Semmoista vaan tavallista, just tämänkokoisen elämän mittakaavassa hyvältä tuntuvia asioita. Semmoisia että ihan itse ja omalla kohdallani niihin voin tyytyväinen olla. Ei niistä mitään selviytymistarinoita tai jänniä ohjeita miten saadaaan ystäviä menetystä ja vaikutusvaltaa kasata. Mutta kun ei tarvitsekaan. Eikä niistä niin tarvitse edes kertoilla. Kunhan ne itse ymmärtää ja osaa arvostaa.
Ei nyt sitten heti tullut mieleen mitään mitä pitäisi luvata.
Voi olla että hiukan muutan syömistapojani, ja voi olla että siinä sitten jonkun kilon laihdun. Paremmin sit jaksaisin kävellä jos taas tulisi mieleen pitempiä matkoja taapertaa reppu selässä. Mutta ellei semmoista tule tehtyä niin kävellään sitten hitaammin. Kyllä hyvin ehtii.
Voi olla että opettelen jotain uusia asioita. Jos sattuu olemaan joutilasta aikaa ja jos sattuu kiinnostamaan. En minä sitäkään urakaksi ota.
Voi olla että olen ihan kokonaan selvin päin ensi vuodenkin. Kun olen siihen jotenkin jo tottunut ja se hyvältä tuntuu. Mutta en minä sitäkään vannomaan mene. Ettei ala sekin, perhana vieköön, tuntumaan joltain semmoiselta jonka takia pitäisi jotain tehdä ja jostain kieltäytyä ja jotain pelätä ja ties mitä. Antaas nyt vaan mennä hötkyilemättä senkin asian.
Kai minä sitten ensi vuonnakin teen mitä huvittaa. Ja miten vähemmillä murheilla ja sovinnossa selviän.
En minä mitään ala lupaamaan, muuta kuin sen, että jos sitten vuoden mittaan jollekin jotain lupaan, niin yritän pitää lupaukseni. Niinkuin tähänkin asti. Aina sitä jotain on luvattava, kun ihmisten kanssa on tekemisissä. Mutta mieluummin ihan vaan käytännön juttuja.
Niin, joo. askartelin sit kaikille plinkkiläisille uudenvuodentoivotuksen täältä metsänreunasta. Yritin tehdä semmoisen hempeänvetelän ja rauhallisen ettei kukaan ainakaan pahastuisi. Tuonne kalliolle joskus kiipesin ja mukavaa oli sieltä katsella. Näki ainakin että pitkälti riittää maailmaa joka suuntaan.
