2019 uudenvuodenlupaukset, toiveet ja uudet tuulet

Harvoin tulee tehtyä uudenvuodenlupauksia, mutta nyt meinaan tehdä.
Aion lopettaa kahvinjuonnin! :bulb: :smiley:

Tipatonta tammikuuta sen sijaan en suunnittele.

Ajattelin, että tässä ketjussa voisi keskustella myös ylipäätään siitä, mitä odottaa tai toivoo vuodelta 2019, vaikkei lupauksia tekisikään.

Suomen yhteiskunnassa tapahtuu joitain hyviäkin muutoksia vuoden vaihtuessa:

:bulb: Verokortti yksinkertaistuu, tai sen kanssa puljaaminen loppuu osittain kokonaan, kun työnatajat ja työttömyyskassat saavat tiedot tulorekisteristä reaaliajassa.
:bulb: Tupakka ja alkoholi kallistuvat. Se on hyvä.
:bulb: Työttömien opiskelu helpottuu etuuksia menettämättä.
yle.fi/uutiset/3-10561919

:bulb: Pelätty työttömien aktiivimalli2 ei näyttäisi olevan tulossa voimaan.

En minäkään ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia, enkä nytkään tee sellaisia. Pari viime vuotta on ollut todellakin työntäyteisiä opiskelun ja taiteen tekemisen tiimoilta. Vuoden 2019 olen ajatellut rauhoittaa näiltä osin ja vapautan aikaa kirjoittamiselle :slight_smile:

Pari vuotta sitten päättyi puolen vuoden kahviton jakso. Ikänsä sitä olin kitannut ja halusin kokeilla, onko kahvittomuudella mitään tuntuvaa vaikutusta elämässäni, en huomannut mitään muutosta, enkä muutosta sittenkään, vaikka uudelleen aloin kahvitella. Siispä ajattelin, että kohtuullinen kahvittelu kuulukoon päivään, koska se on vaan niin hyvää :smiley:

No tottakai pitää tehdä :smiley:

Aion laihtua ainakin 10 kg, 15 vielä parempi.
Alkoholiton linja jatkuu v. 2019, tätä toivon ja melkein uskallan luvata, vaikkapa teille täällä :open_mouth:
Odotan ja toivon, että v. 2019 juomattomuudesta tulee mieluinen, ihana elämäntapa, eikä vain ‘saavutus’ niin ja niin monta päivää, viikkoa ja kuukautta.

Minä olen täällä linkissä ns uusi tapaus.
Viime syksynä havahduin liialliseen viininjuontiin, jota oli jatkunut liian pitkään.
Ei ole ollut tapana tehdä mitään lupauksia tulevalle vuodelle. En ole aiemmin uskaltanut ottaa asiaa rehelliseen käsittelyyn. Siirtänyt ja siirtänyt…
Isoja lupauksia en uskalla tehdä, päivä kerrallaan mennään. Mutta sen verran voin luvata ja ainoastaan VAIN itselleni ( omaa lastani ajatellen), että samaan kulutukseen en halua palata mistä aloitin. Siinä viinin tuomassa ahdistuksessa ja alakulossa ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä.
Lupaan muistella tämän syksyn hyviä, kohottavia juttuja, joissa alkoholilla ei ole ollut mitään osuutta. Pitäisi oikeastaan valita niistä muutama ja tehdä voimauttavia mielikuvaharjoituksia niiden avulla. Joku täällä kirjoitti alkoholin käytön lopettamisen olevan ison palatsin rakentamiseen verrattavissa oleva projekti. Nuo syksyn kokemukset voisivat olla erittäin hyviä perustusaineksia minullekin.
Olen vielä tuolla vähentäjien puolella. Ehkä se sopii luonteelleni paremmin. Olla hissukseen. En halua julistaa mitään päätöstä. Etenen näin ja se tuntuu hyvälle.
Valintoja on kuitenkin tehtävä. Asioiden edelle ei mun tapauksessa kannata kiirehtiä. Ensin ajatus kirkkaaksi, sitten tavoitetta kohti.

Toivon ainakin samaa kuin Tuikku, että juomattomuudesta tulee mieluinen elämäntapa, eikä jatkuvaa suorittamista. Uudenvuodenlupauksenkin teen: lupaan jatkaa liikunnan harrastamista ja jopa lisätä sen määrää +1 kerta viikossa nykyiseen verrattuna. Toivon samalla kaikille plinkkiläisille raitista ja stressitöntä vuodenvaihdetta.

Vai tarttis jotain luvata. Enpä tiedä.

Tuikku ja Varjoilija tuossa jo olivatkin hyvillä jäljillä kun puhuivat hyvien kokemusten muistelemisesta ja siitä että elämäntavan ei pitäisi olla suorittamista vaan elämistä. Olen ihan samaa mieltä.

En ole tainnut koskaan tehdä uudenvuoden lupauksia. Ei ole ollut semmoiseen mitään mielitekoa. Kun muutenkin vältän lupailemasta paljoa, ei tule paineita itsensä ylittämiseen.

Semmoiseen uudenvuoden lupaamiseen kun tuntuu liittyvän kuin varjona se toinen puoli. Se, että siinä samalla jotenkin ajttelee jossain asiassa eläneensä ja olleensa niin väärin että nyt on sitten oikein lupauksen ja suunnitelman kanssa jotain korjattava. Mutta kun, just niitä onnistuneempia päiviä ja mukavia eteenpäinmenoja ajatellen en ole sillä lailla elänyt. Itse asiassa olen taas tämän vuoden touhuihini ihan tyytyväinen. En minä niin suuria ole aikaan saanut. Semmoista vaan tavallista, just tämänkokoisen elämän mittakaavassa hyvältä tuntuvia asioita. Semmoisia että ihan itse ja omalla kohdallani niihin voin tyytyväinen olla. Ei niistä mitään selviytymistarinoita tai jänniä ohjeita miten saadaaan ystäviä menetystä ja vaikutusvaltaa kasata. Mutta kun ei tarvitsekaan. Eikä niistä niin tarvitse edes kertoilla. Kunhan ne itse ymmärtää ja osaa arvostaa.

Ei nyt sitten heti tullut mieleen mitään mitä pitäisi luvata.

Voi olla että hiukan muutan syömistapojani, ja voi olla että siinä sitten jonkun kilon laihdun. Paremmin sit jaksaisin kävellä jos taas tulisi mieleen pitempiä matkoja taapertaa reppu selässä. Mutta ellei semmoista tule tehtyä niin kävellään sitten hitaammin. Kyllä hyvin ehtii.

Voi olla että opettelen jotain uusia asioita. Jos sattuu olemaan joutilasta aikaa ja jos sattuu kiinnostamaan. En minä sitäkään urakaksi ota.

Voi olla että olen ihan kokonaan selvin päin ensi vuodenkin. Kun olen siihen jotenkin jo tottunut ja se hyvältä tuntuu. Mutta en minä sitäkään vannomaan mene. Ettei ala sekin, perhana vieköön, tuntumaan joltain semmoiselta jonka takia pitäisi jotain tehdä ja jostain kieltäytyä ja jotain pelätä ja ties mitä. Antaas nyt vaan mennä hötkyilemättä senkin asian.

Kai minä sitten ensi vuonnakin teen mitä huvittaa. Ja miten vähemmillä murheilla ja sovinnossa selviän.

En minä mitään ala lupaamaan, muuta kuin sen, että jos sitten vuoden mittaan jollekin jotain lupaan, niin yritän pitää lupaukseni. Niinkuin tähänkin asti. Aina sitä jotain on luvattava, kun ihmisten kanssa on tekemisissä. Mutta mieluummin ihan vaan käytännön juttuja.

Niin, joo. askartelin sit kaikille plinkkiläisille uudenvuodentoivotuksen täältä metsänreunasta. Yritin tehdä semmoisen hempeänvetelän ja rauhallisen ettei kukaan ainakaan pahastuisi. Tuonne kalliolle joskus kiipesin ja mukavaa oli sieltä katsella. Näki ainakin että pitkälti riittää maailmaa joka suuntaan.

Lupaan elää tulevaisuudessakin eli vuonna 2019 ilman alkoholia. Kun lopetin alkoholin käytön elokuussa 2018 niin silloin lupasin itselleni, että ryyppäämiset on ryypätty. Se lupaus jatkuu luonnollisena valintana myös kalenterin uudelle sivulle ilman mitään paineita. On vain paljon parempi elää ilman ja siinä syy.

En muista olisinko minään vuonna varsinaisesti tehnyt uudenvuodenlupausta, mutta nyt on ajatuksissani yksi. Ajattelin, että kun jaan sen tänne- joudun ehkä “lunastamaan” lupaukseni. Nimittäin aion tehdä talvijuoksulenkkari hankinnan. Kävin jo tänään kaupan hyllyllä hypistelemässä moisia. Kahta eri mallia minulle tarjoiltiin, mutta hintaan 149 euroa.
Toiset niistä olivat heti ne oikeat! Säästän, tuumailen ja vuoden 2019 yhtenä, alkuvuoden päivistä menen ostamaan ne.
Kävelen paljon ja etelän talvi on liukas ja jos talvikengissä/maihareissa lompostaa ei juoksuaskel ole mahdollista eikä oikein reipas kävelykään.
Tällaista minä mietin vuoden viimeisenä päivänä, eikä mielestäni yhtään hassumpaa.

Toivotan oikein Onnellista ja Raitista Uutta Vuotta plinkkiläisille 2019!

Toivon pysyväni raittiina.