2.vko ilman alkoa menossa

Hejsan!

Olen täällä uusi, vaikka forumi on toki tuttu. En ole koskaan tänne kirjoittanut, en kai aiemmin ole kokenut sitä aiheelliseksi.

Erosin pitkästä avioliitosta/parisuhteesta 2014, sen jälkeen alko on ollut osa elämääni. Vähän kuin ajatuksella “Nyt kukaan ei määräile mua, ei kontrolloi, voin tehdä mitä haluan”. Keväällä 2015 otin n.2kk mittaisen alkottoman pätkän, mutta siihen se sitten jäikin. Ai juu, olen 42v, kahden alaikäisen lapsen äiti.

En ole koskaan välittänyt bisseä, cidua tai valkkaria vahvemmista. Kossusekoitukset jne ovat tuoneet helevetin huonon olon ja krapulan. Jonain uutena vuotena tyhjensin yksin Cava -pullon sekä sekaisin bisseä ja siideriä - seuraavana päivänä lapsiaan vastaanotti hyvin kalpea ja horjuva äiti.

Havahduin liikaan alkon käyttööni pari vkoa sitten. Iltavuoron jälkeen oli päästävä lähimpään kauppaan, haettava ne 3 isoa siideriä - vaikka seuraavana pv olikin aamuvuoro.

Tiedän, muutama iso siideri illassa ei varmaankaan ole useimmille paljon. Itselle ne olivat. Joka ikinen ilta piti saada olutta tai siideriä. Vaikka olisi ollut klo 5 herätys seuraavana aamuna. Siihen mukaan lääkärin määräämää Ketipinoria, niin avot.
Tuli mukavan rento ja hyrisevä olo.

Rahaa meni, kroppa alkoi oireilla. Selkä on ollut kipeä 2v ajan (syytin tästä aiempaa kolaria). Kaupassa lapset huomauttivat: “Äiti, noi juomat on ihan turhia”.

Aloin piilotella juomiani. Tai, sanoitin ääneen: “Nämä ovat saunajuomia”, “Oli raskas päivä töissä”. Ääripäänä: “Tuli onnistumisen kokemus, palkitsen itseäni.”

Koskaan en ole lasten aikana ollut kännissä. Itseasiassa, viimeksi olen selvästi sitä ollut vuosi sitten, kun olen juhlinut ystävieni kanssa. Kaikki muu on ollut tissuttelua.

Tulevana su tulee 2 vkoa, kun en ole yhtäkään tölkkiä avannut. Alkoholittomia oluita olen iltaisin maistellut. Kahvi on maistunut aina, nyt sitä menee paljon. Saatan helposti keittää itselleni iltakahvit, vaikka koskaan ennen en niin ole tehnyt.

Vajaa 2 vkoa on lyhyt aika, mutta nämä olen huomannut jo nyt:

  • Selkäsärky on poissa (en tarvitse särkylääkkeitä, en havahdu öisin hereille asentoa vaihtaessani)
  • Jaksan enemmän
  • Painoa en seuraa, mutta aiemmin tukalalta tuntuneet vaatteet sujahtavat vähän helpommin päälle
  • Hikoilu on vähentynyt

Todellisuuspakoa tämä on ollut, sen uskallan todeta jo nyt. Ja yksinäisyyden tunteen etäännyttämistä.

Tässä nyt joitakin ajatuksiani.
Olen tilanteen kanssa sikäli yksin, ettei kukaan ystävistäni tiedä todellisuudesta. Moni olettaa, että olen ottanut vain lapsivapailla ja vkonloppuisin. En ole kehdannut kenellekään kertoa, että olen ottanut alkoa päivittäin - lastenkin luonani ollessa.

Pyrin kk tipattomaan, ja että tämä linja jatkuisi sittenkin. Tahdon nähdä, mitä vaikutuksia alkon poisjättämisellä on. Illat tuntuvat haastavilta, kun sitä alkoa ei ole, mutta olen vastustanut halua lähteä lähikauppaan tai huolttikselle.

Päivä kerrallaan.

Hei Aliisa. Kaksi viikkoa on jo hyvin ?

Suosittelen lämpimästi kertomaan asiasta jollekin läheiselle. Häpeä puolittuu kun saa purkaa ajatuksiaan. Se on myös ongelman tunnustamista. Niin pitkään kuin pitää sen vain itsellään, ei ikään kuin tunnusta että ongelmaa on. Pitää sen takaportin jos repsahtaa ettei tarvitse selitellä kenellekään.

Huomaat jo noin paljon positiivisia muutoksia, toivottavasti ne kannustavat jatkamaan. Tsemppiä!

Voi kuinka tutulta kuulostaa! Ihan samanlaista todellisuuspakoa olen harrastanut muutaman vuoden. Määrät juuri samoja, eivöt muka isoja, mutta oikeasti juominen oli pakonomaista ja muutama oli saatava ihan väkisin joka ilta. Nyt 5 kk ilman alkoa ja paluuta ei ole. Ei elämä ole koko ajan mitään pelkkää tanssia, mutta paljon mukavampaa kuitenkin. Uni on parempaa, kroppa toimii ja urheilu maistuu, iho raikastuu, paino tippuu… ja tärkein: olen lapselleni aidosti läsnä enkä vaaranna hänen turvallisuudentunnettaan olemalla pienessä humalassa. Lapsi ymmärtää kyllä, että aikuinen ei ole oma itsensä ja siksi haluan jatkossa tarjota lapselleni raittiin äidin. Sinun ei tarvitse tehdä pitkäntähtäimen lupauksia, riittää, ettet juo tänään.

Ja kannattaa muuten ladata joku kiva SoberApp.

Hejsan ja kiitos vastauksistanne :heart:

Kerroin päätöksestäni kahdelle lähimmälle ystävälleni, sekä toiselle alkoholistille.

Kun lähetin tälle toiselle frendilleni kuvan Netflixistä alkoholittoman bissen kanssa, vastaus oli: “Noita ei lasketa, vaikka ois kuinka 0,0%!” En tiedä, mikä vitsi tuo hänen vastauksensa mielestään oli, loukkaannuin silti.

Lapsilleni olen sanonut, että nyt jäävät saunoluet jne pois, ja kaupasta lähtee mukaan ainoastaan alkoholitonta. Heistä voi aistia, että ovat tyytyväisiä - ja ehkä jopa helpottuneita?

Alkoholistin kanssa vietin eilen illalla aikaa, chillailimme tv:tä katsellen. Hänen ongelmansa on suurempi, kuin omani. Kun hän on ottanut, putki voi jäädä päälle viikoiksi, tulee tehtyä monenlaista ja muistikatkoksia tulee. Hän on ollut katkolla ja monenlaisissa hoidoissa. Selvää aikaa hänellä on nyt takana muutama kk. Eli, koen itseni kesyksi alkoholistiksi hänen rinnallaan. Silti, hän itse ei vähättele tai vertaile. Kiittää rohkeudestani kertoa. Ja sanoo myös, että on upeaa, että voimme näistäkin asioista yhdessä puhua (olemme tapailleet n.vuosi sitten, ja jokin side pitää meitä läheisinä toisillemme).

Olen kovasti etsinyt vaakaa, mutta olen onnistunut jemmaamaan sen liian hyvin. Vaaka ei toki kerro kaikkea, ja periaatteesta sitä vastustan, mutta… Numerot kertovat myös totuuden.

Eilen illalla tuli tunne, kun jäin itsekseni, että “oispa siistiä ottaa pari siideriä, kauppa ois vielä auki”. En lähtenyt.

Onko huonoa ottaa ne 2-3 alkoholitonta bisseä tms, makunsa puolesta? En tiedä. Ajattelen asian niin, että pysyn prosenteista erossa mm. kropan ja ihon kiittäessä, ei alkoholiton VOI olla pahasta…

Huonoja yöunia, selkäkipua, voimattomuutta ja väsymystä ei ole ikävä.

Mukavia viimeisiä vuoden 2020 päiviä teille jokaiselle!