2.5v kuivaraittiutta

Alkuun kävin shokkihoitoluonteisen annoksen AA:ta. Se auttoi kun puhuin aina sen mikä omaa mieltä kivisti, en niinkään piitannut siitä mitä minun olisi ehkä kuulunut puhua ollakseni oikeaoppinen tulokas. Kolmen kuukauden ja 66 AA kerran jälkeen ei mikään erityisemmin enää mieltä kivistänytkään. En ole käynyt AA:ssa sen jälkeen kuin satunnaisesti muutamia kertoja.

AA shokkihoidon jälkeen olen aika helposti pysynyt kuivaraittiina ja kokenut viinan juonnin huonoksi ideaksi koska se johtaisi ryyppyputkeen ja hyvin hankalaan vieroittautumiseen.

Nyt 2.5 vuoden jälkeen sattui harvinaisen vaarallinen tilanne eilen. Olin viikkoa aikaisemmin leikkauksessa ja toipumislomani on puolivälissä. Nyt on vointi jo hyvä ja eilen tuli mieleen että olisi kokonainen viikko aikaa toipua yhdestä kolmen vartin konjakkipullosta, joka on pienin ajateltavissa oleva annos jos kerran haluan viinalla mielialaani kohentaa. - Päätin sitten kuitenkin ettei tänään…

Tänään on viinan mieliteko taas pysytellytkin jossain kaukana taustalla, tunnistamattomissa.

Teit varmaan oikean ratkaisun…Itsekään mikään AA:n suurkuluttaja ole, muttei niistä paltsuista koskaan huonommalla mielellä lähtenyt kuin mennyt. Mullakin tätä raittiutta vajaa 3 vuotta vasta, mutta on se johonkin kadonnut toi dokaamise mielihalu :question:

Itselläni dokaamisen mielihalu ei ole kadonnut, joskus noista ajatuksista selviää sillä että ne siirtää syrjään, toisinaan ne alkavat kiusata varkain ja saavat ajattelemaan viinaa niin että kiemurtelen ja koskee ja toisinaan jopa niin että löydän itseni sanomasta lauseita “Ei minulla ongelmaa ollutkaan!”

Siihen on hyvä pysähtyä, tuijottamaan totuutta. “Ei vai?” “Kysypä kuule lapsiltas?” Voi löytyä toinenki mielipide asiaan…

Arjessa nuo mielihalut on helppo järkeillä hukkaan, mutta alitajunnassa rähmiessään ne tekevät myyrän työtään vuosien raittiudenkin jälkeen. Vähän kuin se mansikkajäätelö jonka maun muistan lapsuudesta, vaikken ole vastaavaa kielelleni saanut 25-vuoteen, muistan silti maun hyvin elävästi.

Maku/tuoksu muistot ovat varhaisimpia muistoja… siksi ne ovat niin tiukassa meissä, ne mielihalumuistot. Joku viisas sanoi että viinassa ja huumeissa on sellainen jippo, että ihminen etsii ensihumalaansa jokaisesta avaamastaan pullosta, ennen ensi huikkaa toive on suuri ja tyhjää pulloa tuijottaessa pettymys yhtä lailla. Ensi humalaa ei voi kokea kuin kerran. Sitä minä kaipaan… en vuosien kännisekoiluja. Toisaalta järki auttaa ymmärtämään ettei ensihumalaa koeta toista kertaa, kuten ei neitsyyden menetystäkään.

Ongelma pahenee vielä jos siihen pettymykseen ei suostu vielä siinä vaiheessa kun on tajuissaan, vaan tekee kaikkensa saadakseen lisää.

Minulla on se ajatustyyli että en kuvittelekaan että ottaisin vain yhden tai muutaman kaljan. Niistä tulisi vain riivattu hinku saada lisää.

Yhtenä vounna olin ollut pari kuutaukutta juomatta ja sitten työpaikalla oli uudenvuoden kunniaksi kuohuviinilasilliset. Joutuani lasillisen tuli olo että parasta mitä nyt voin hyvinvointini eteen tehdä on lähteä hankkimaan lisää viinaa. Toiset jäivät jatkamaan työpäivää.

Tuosta tulikin mieleeni että usein kauhistellaan ihmisten tekemisiä, esim. jouppojen tekeimisiä. Ihminen kuitenkin tekee kaiken aikaa sitä minkä olettaa omaa hyvinvointiaan parhaiten edistävän (kaikki seikat huomioiden). MInäkin olen monet kerrat hairahtunut jatkamaan ja jatkamaan ryyppyputkea koska se on ollut lyhyellä periodilla parhaaseen olotilaan johtava ratkaisu.

Viime vuosina on ehtimiseen patisteltu katsomaan peiliin, ei vaan minun nuoruudessa, silloin kun olin vielä nuori ja nätti. Puhumattakaan 1800 luvun Ranskasta jossa palvelustytön omistama peilinsirpale ja salaiset itsensä ihailut sen avulla olivat suorastaan paheksuttavaa huikentelevaisuutta (Victor Hugo, Kurjat). Että niin se maailma muuttuu.

Aika isot annokset olet AA-hoitoa napsinut liikkeelle lähdössä. Ja hyvin on hoito purrut, jos viinan vastustaminen pysyy vaikeuksista huolimatta yllä. Jäin miettimään, miksi kuvaat raittiuttasi kuivaksi? Eikö varsinainen viinanhimo ole missään vaiheessa hellittänyt?

Tavallaan jäin ajattelemaan, että jättikö shokkihoito antipatian koko toveriseuran suuntaan? Tuossa kolmessa kuukaudessa ei välttämättä vielä ehdi oikein askeleita ottamaan, eli jäikö ne omat pahanolon teemat tutkimatta ja kaluamatta?

Käytin ilmausta “kuivaraittius” koska elän ihan tavallisen ihmisen tavallista elämää. En ole kuivahumalan kahleissa kärvistelevä ihmisraunio enkä raittiuden onnelasta käsin edellämainittua paheksuva ja/tai säälittelevä ylimys.

Aloitin tämän ketjun koska sattui harvinainen tapaus että teki mieli viinaa.

Ei.

AA on hyvä juttu, sen avulla on minulla ja aika monella muullakin mahdollisuus päästä eroon viinasta. A-klinikka on kanssa hyvä juttu, sen avulla voi sinnitellä ja pysyä hengissä vaikkei vielä olisi valmis kokonaan luopumaan viinasta. Omavoimaisuus on kanssa hyvä juttu, sen avulla voi pitää raittiita (huom. sanavalinta) jaksoja ja saa tietoa miltä sellainen elämä tuntuu. Plinkki on kanssa hyvä juttu, sen avulla saa tietoa millaisen kuvan itsestään antaa kirjoituksissaan, vähän niinkuin katsoisi peiliin. Ystävät ovat kanssa hyvä juttu, eivät sellaiset jotka mahdollistavat ryyppäämisen vaan sellaiset jotka vievät A-klinikalle silloin kun sinne ei enää omavoimaisesti pääsisi.

Eräät AA:n askeleet ovat erittäin hyviä ja niiden avulla voi lisätä itsetuntemustaan ja kohdata todelliset motiivinsa ja patoutuneet tunteensa. Eräät AA:n askeleet taas ovat agnostikolle mahdottomia.

Itse olen myös agnostikko - mitä sillä itse kukin sitten haluaakin ymmärtää. Oma tuntemukseni on, että ehkä juuri agnostikolle nuo hengellisyysaskelet ovat kaikkein helpoimpia. Agnostikkohan ei sinällään kiellä, eikä myönnä hengellistä ajattelua. Tällöin asiaa on mahdollista lähestyä uteliaasti vaikkapa filosofisesta näkökulmasta käsin. Pääasia joka tapauksessa, että asiasi ovat mallillaan. :smiley:

Minulle kyllä kelpaavat kaikki AA:n askeleet ja perinteetkin. Olisivat hyvää käyttökamaa ihan taviksillekin elämän vaikeuksia ratkoessaan.

Olen käynyt AA-palavereissa noin 13,5 vuoden ajan ja todennut, että se sopii minulle. Viinanhimoni pysyvät poissa, kun tarpeeksi usein käyn muistuttamassa itseäni siitä, että alkoholismi on sairaus, joka ei IKINÄ, KOSKAAN minusta häivy. :confused: En voi ottaa ryyppyäkään ilman vakavia seuraamuksia, sen olen tähän mennessä ymmärtänyt tästä taudista. :unamused:

Kukin kuitenkin hoitaa sairauttaan niillä menetelmillä, jotka sopivat itse kullekin, kunhan saavat olla poissa “ruukkujen tasangoilta” ja elämää mielekästä elämää. :slight_smile:

Täytyy myös “todistaa” vastaan :slight_smile: Itse olen pikimusta täyspakana enkä ole huomannut mitään ongelmaa AA:n askelien kanssa.

kahleeton