18v-juoppo?:/

Minulla on paha olla.
Mulla ei oo muuta tekemistä kun juominen, en jaksa pitää ystäviin yhteyttä, juominen on niin helppoa. Hengailen vanhojen alkoholistien kanssa jotka yrittävät hyväksikäyttää mua, sekä vanhojen nistien jotka hyväkskäyttävät mua. Mulla ei ole oikeita ystäviä, en tiedä saisinko, jos yrittäisin. Kuitenkin aika ujo olen mutta ihailen sosiaalisuutta. Mä en jaksa käydä suihkussa, mä en jaksa meikata, mä jaksan vain juoda. Aamulla se alkaa, masentaa niin kovin. Nytkään en ole täysin selvinpäin. En voisi olla ilman alkoholia, vaikka 6kk olinkin, en tiedä todistaako se mitään mihinkään päin. Olin amfetamiinin käytön takia nuorisolaitoksessa vuoden, ja nyt tämä meni sitten alkoholilla läträilyksi. En kertonut minkä verran juon, mutta sen voin sanoa, että joka päivä mä juon “jonkunverran”. En nyt tiedä, mitä apua mä hain, mä halusin vaan avautua. Ja ehkä mielipiteitä, onko mulla päihdeongelma/alkoholiongelma? Mielestäni en vielä juo paljoa, eihän tässä ole ollutkaan kuin viikko mahdollisuus juoda, ja yhtenä päivänä EN ole juonut ainoastaan… Mutta se, että mihin tämä menee, kun jo nytkin juon salaa… Huolissani itsestäni… :confused: Ainiin, 15-vuotiaana mulla oli (nyt siis 18v), tapa että join puoltoista pullollista viiniä, ja itkin itseni uneen, useamman kerran viikossa… kunnes mut passitettiin päihdeklinikalle puhumaan paskaa, ja lopputulos oli se ,että kerroin juoneeni vain pari kertaa koko elämässä, ja että mulla ei ole päihdeongelmaa…

On sinulla alkoholiongelma ja ehkäpä muitakin ongelmia. Oma juomiseni oli tuossa vaiheessa vielä orastamassa mutta tarkkanäköinen olisi kyllä huomannut ongelmia olevan.

Sinulla on vain tämä yksi elämä elettävänä ja itse päätät kuinka sen käytät. Jos haluat muutosta varmasti jo tiedätkin hoitokanavat joista apua on mahdollista saada. Yksin selviytyminen tuosta syiden ja seurausten noidankehästä on useimmille ylivoimaista.

Kukaan ei tietysti voi estää jatkamasta nykyistä menoa. Voin vakuuttaa kokemuksesta että ongelmat kumuloituvat ja alamäki on kiihtyvä ja takaisin paluu vaikeampaa.

Pahinta mitä ihmiselle voi sattua on se että hän jättää elämänsa elämättä.

Tsemppiä ! :smiley:

Kiitos sinulle vastauksesta, vaikkakin se oli melko rehellinen. Itkettää kun voisin elää toisinkin mutten tiedä miten… rakastan alkoholia ja tätini sekä vaarini ,kummatkin, kuolivat alkoholiin. Exää näin ykspäivä ja hän kertoi että mun ominaistuoksu oli aina makea siideri… Laihduin siiderillä aikoinaan 10 kiloa, lopetin kun näkö meni. En tiedä itseasiassa, haluanko muutosta. Olen yrittänyt parhaani, enkä tunnu parempaan pystyvän. Masennusta takana 8 vuotta, ei vain jaksaisi enää yrittää parantaa… Tekisi mieli käydä nyt alkoholin kanssa pohjalla, vähän niinkuin pirin, ja nousta taas kuin fenixin lintu… Tiedän pystyväni aina nousemaan pohjalta, mutten tiedä pystynkö pysymään pinnalla.

Ja nyt, taistelen otanko enään sen yhden lonkeron lisää vai en… Tekisi mieli ottaa, ei ole syitä miksi en, onhan se vain yksi lonkero. No, taidan minä sen yhden vielä… ja ehkä toisen ja kolmannen… :frowning: tälläistä tämä on !

Kirjoitit tänne todennäköisesti siksi, että sulla on paha olla. Sanot myös ettet halua lopettaa alkoholinkäyttöä, koska rakastat sitä. On erittäin todennäköistä, että sinun on valittava jompi kumpi… Jos valitset alkoholin, olosi pahenee, jos valitset juomattomuuden, olosi paranee.

Täällä ollaan joo rehellisiä, koska tuo kaikki on koettu itse :slight_smile: Päähän taputtelu on päähän taputtelua.

Omalla kohdalla tie juomattomuuteen - raittiuteen - oli sen verran raskas, että en ole ollenkaan varma pystyisinkö minä vielä kerran nousemaan sieltä. Miksi haluat kerätä itsellesi vielä lisää pahaa oloa?

Niin kirjotin… :confused: Itkin tossa muutaman kyyneleen, kun tajusin mutsin sanojen mukaan olevani alkoholistin poikanen… :confused: Olen ollut ilman alkoholia ja muitakaan päihteitä, se oli kamalaa. Nyt tämäkin on kamalaa, mutta eri tavalla. Hyvä kysymys, miksi haluan kerätä itselleni vielä pahaa oloa, koska olen itsetuhoinen muutoinkin kuin henkisesti. Vihaan sen verran itseäni, että haluan satuttaa. ! :confused:

Olen elänyt hyvin samankaltaisessa tilassa. Siitä ei vain ole muuta tietä ulos, kuin ongelman kohtaaminen sekä sen käsittely. Ongelman kohtaamisessa auttaa vertaistuki, jota saa niin täältä, AA-ryhmästä, A-killasta, A-klinikalta jne. Älä jää yksin ongelmasi kanssa. Kun päätät, että tämä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä, on sinulla vielä edessäsi pitkä matka hyvää elämää.

Laitan ohessa linkin “omaan tarinaani”, toivottavasti saat siitä voimaa eteenpäin. Me täällä kaikki tuemme sinua parhaamme mukaan.

Hei tosta sun nimimerkistä… et sä mikään ‘kusipää’ ole vaan fiksu nuori ihminen :slight_smile: Osasit tulla ihan oikeaan paikkaan. Sulla on nyt vaan aivokemia sekaisin päihteiden takia, jonka takia mahdolliset masennuslääkketkään ei toimi.

Jatka kirjoittamista, se selkeyttää ajatuksia. Niin ja tervetuloa mukaan :slight_smile:!