18-vuotias rahapeliriippuvainen poikani

Olemme juuri saaneet kuulla,että poikamme on rahapeliriippuvainen.
Kaikki paljastui,kun tililtämme oli nostettu neljän kuukauden aikana useita tuhansia. Teimme ilmoituksen poliisille sekä pankkiin, emmekä ikinä olisi voineet kuvitella,että syyllinen on oma poikamme.
Olemme kriisissä koko perhe ja pohja putosi kaikelta. Meillä on ollut aina hyvä ja luottavainen suhde lapsiimme. Rahapeliriippuvainen on aiheuttanut tämän hirveän asian, kun asia lopulta paljastui, murtui poikamme täysin. Olemme saaneet heti onneksi ammattiapua, mutta kuinka tästä pääsemme eteenpäin. Kuinka voimme enää ikinä luottaa poikaamme? Miten voimme auttaa poikaamme tässä tilanteessa? Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta, kun nuori juuri 18 täyttänyt on addiktoitunut pelaamaan. Olo on välillä normaali, välillä todella ahdistunut, vaikea keskittyä jne. Ja välillä on niin vihainen kaikista valheista ja varastamisesta että meinaa järki lähteä. Ja kuitenkin kaiken takana on se valtava rakkaus omaa lastaan kohtaan ja halu auttaa…

Tuon ikäisenä kun on jäänyt koukkuun, on siitä todella vaikeaa päästä irti. Olen siis itse uhkapeliriippuvainen ja siinä 18-vuotiaana alkoi vakavat ongelmat asian tiimoilta. Sen ikäisenä ei yksinkertaisesti osaa ajatella tarpeeksi pitkälle, vaan ajatusmaailma on teini-ikäiselle tyypillinen. Toivon kuitenkin syvästi että teidän poikanne olisi viisaampi kuin minä ja lopettaisi nyt tuohon paikkaan, kun on jo nähnyt mihin riippuvuus johti ja tulisi johtamaan. Jos hän ei ole lopettanut koulua, on ennuste paljon parempi. Itse lopetin koulut ja työt, jolloin minulle jäi “ainoaksi vaihtoehdoksi” pelaaminen, ja silloinhan sitten vasta tulikin pelattua. Viekää poikanne hoitoon vaikka väkisin.

Edit: Piti vielä sanoa että ette voi luottaa poikanne sanaan enää pitkään aikaan. Repsahtamisen riski on erittäin suuri, mutta jos hän teoillaan pystyy osoittamaan olevansa luottamuksen arvoinen, voitte vähitellen antaakin sitä takaisin, jos mahdollista.

Hei!

Poika käy onneksi lukiota ja kirjoittaa nyt keväällä ja koulu sujuu hyvin. Hän itse halusi hakeutua heti apuun ja pääsi " paljastumisen" jälkeisenä päivänä psykiatrin kanssa juttelemaan. Lääkäri soittaa muutaman kerran viikossa ja tapaamisia on kaksi kertaa kuussa, lisäksi poikamme menee vertaistukiryhmään mukaan. Kaikki rahat/ kortit on annettu meille vanhemmille. Ainakin nyt tuntuu, että halu päästä irti on kova. Toki tämä on vasta ensimmäinen viikko.
Poikamme ei muuten harrasta pelejä esim. tietokonepelejä ei ole pelannut ties milloin viimeksi.

Haluan uskoa, että hän haluaa ja pääsee irti, koska ei tässä muutamaan voi. Yritämme tukea ja puhua mahdollsimman paljon hänen kanssaan. Mutta luotto on mennyt eikä se palaa pitkään aikaan.

Nyt suurin pelko on, se että jos pelihimo iskee niin hankkii rahat jostain muualta, kun kotoa ei enää saa.

Päivä kerrallaan, ei tässä muukaan auta.

Kuulostaa siltä että poikasi yrittää nyt tosissaan siis päästä peleistä irti. Ajattelin omasta näkökulmasta että se on tuossa vaiheessa raivostuttavan vaikeaa, mutta voi olla että poikasi kuitenkin onnistuu. Itse elin tuolloin niin kovassa rakastumisvaiheessa peleihin, etten olisi hoitoon edes lähtenyt. Kalliit oppirahat maksoin siitä.

Mielenkiintoinen tapaus. Kerrotko vähän lisää poikasi taustoista, mitä vain viitsit ja relevantiksi tai olennaiseksi koetkin.
Onko pojalla ollut lapsuudessaan tai peruskoulun aikana hankaluuksia esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa, ihmissuhteiden luomisessa, vanhempien kanssa pärjäämisessä?
Löytyykö pojalta minkäänlaisia terveydellisiä ongelmia? Mites mielenterveydellinen puoli, todettuja tai epäiltyjä poikkeavuuksia tai muuten psyykkistä oireilua?

Pelasiko poikasi muuten minkätyyppisiä pelejä? Pokeria/pöytäpelejä vai kasinopelejä, kortti- vai “hedelmäpelejä”?
Menikö salaa lainatut rahat (muutama tonni?) miten lyhyessä ajassa? Onko poika pelaillut omilla rahoillaan tai ylipäänsä ennen tuota tapausta minkä verran?

Moikka,

Mitä teille kuuluu?

Yhä enenevissä määrin peliriippuvuus koskettaa myös nuoria miehiä.
Pelaamisen helppous on aiheuttanut sen, että pelata voi missä tahansa puhelimella ja rahaa voi siirtää nopeasti.

Poikanne on tehnyt rikoksen käytettyään pankkitunnuksianne ja kavallettuaan rahaa teiltä.
Toivottavasti poikanne tahto toipumiseen on todella vahva ja hän on ollut riittävän pohjalla siihen, että lähtee toipumaan.
Toipumisen haluun toivottavasti vaikuttaa myös se, että hän on ”paljastunut” eikä enää voi salata ongelmaansa teiltä.

Luottamuksen rakentuminen vaatii aikaa ja myös tekoja.
Sanaan ette voi luottaa, mutta teot ovat tärkeitä.
Kertokaa pojalle, mitä odotatte ja toivotte häneltä.
Puhukaa tunteista ja ajatuksista avoimesti ja yrittäkää olla syyllistämättä häntä.

Itse olen kokenut avoimen keskustelun todella tärkeäksi puolison kanssa. Puolisoni osaa ja haluaa nykyään keskustella asioista, mikä on todella positiivinen merkki toipumisesta.

Välillä aiemmin, kun tilanne oli oikein hankala eikä rauhallinen keskustelu meinannut luonnistua, kävimme keskustelemassa perheneuvojan kanssa.
Silloin saimme molemmat tilaa ja neutraalin maaperän keskusteluyhteyden rakentamiselle.

Rauhallista joulun aikaa!

-Eveliina