12 askelta kohti mielenrauhaa

Onko Prossa ottanut ensimmäisen askeleen. Onko ote juomisesta sinulla vai juomisella sinusta. Hallitsetko sinä oikeasti elämääsi, vai kuviteltu elämäsi sinua? Uskallan laittaa tuohon kuvitellun elämän, koska jos pitää juoda, vaikkei taho, niin aika usein se merkitsee jotain elämän sotkuista, joista ei ole itsekään vielä perillä.

Olen ottanut askeleen, mutta valitettavasti taaksepäin. Kyllä mulla on oikia elämä, jos en mä nyt sitten jotenkin kummallisesti ole kuollut ja vain kuvittelen tätä. Suurempia elämän sotkuja mulla ei ole mitkä mut ajaas juomaan, mutta myönnän että töissä meinaa olla paineita. Haluan todellakin lopettaa juomisen, mutta en näköjään valitettavasti siihen pysty. Olen jotenkin ihimeellisesti jäänyt koukkuun tähän lopettamis haluun vaikka en varsinaisesti alkoholisti olekkaan. No, toki olen alkoholisti kun en kerran voi olla juomatta, mutta jumiseni on kuitenkin jotenkin hallinnassa. Vai onkohan sittenkään, meinaan kun eilisestä on taas hukassa monta tuntia :confused: . Taidan olla enemmän idiootti, kuin alkoholisti. Olen varmaan sopiva sekootus molempia ja ajatukset on paraikaa synkkiä :frowning: . Mulla on kaikki eväät hyvään elämään, mutta en vain kykene syömään niitä.

Kiitos Rahvas kun jaksat välittää.

Lähtökohta mielenrauhaan on halu nähdä totuus itsestään ja hyväksyä tosiasiat, jotta niihin voisi puuttua. Oli se painimista itselläkin, mutta minä tarvitsin sen kaiken helvetin mitä siitä painimisesta kehittyi, jotta sen muistaisin.

Sinulla Prossa on varmaankin kaikki palikat hyvään elämään, mutta kuten meillä kaikilla on ollut ja varmaan monella vielä onkin, niin ainut este sille hyvälle elämälle on se “minä” joka on hukassa tarpeiden alla.

Miksi sinä juot ja mikset voi lopettaa, vaikka varmaan näet ainakin osan sen ikävistä vaikutuksista, siinäpä onkin mietittävää ja siinäkin, mikset hae oikeaa apua, vaikka itsekin näet, että sitä tarvitset.

Ehdottomasti näen juomiseni ikävätkin asiat ja vaikkei niitä nyt joka juomakerralla tule, niin tasasen väliajoin kuitenkin. Harkitsempa taas pitkästä aikaa antabuksenkin käyttönottoa, jotta saisin mielenrauhaa juonko, vai enkö juo ajatuksilta. Kyllä tässä tosiaankin olis jo aika ruveta ettimään sitä aitoa “minää” josko se sieltä vielä löytyys. Tällä hetellä olen aika kaukana mielenrauhasta.

Nyt intergroidun sänkyyn.

Niinhän se on, että kaikkien meidän on löydettävä se piste, jossa se käännös on pakko tehdä, kuten minunkin oli. Ei ollut helppoa sitä myöntää, mutta kun sen myönsin, niin se vasta helpotus oli. Kaikkea sitä jouduinkin tekemään ja kokemaan sekä laittamaan muut kokemaan, jotta se Rock Bottom tuli vastaan.
Kärsimyksesi voi olla sinulle Jumalasi lahja, ettei sinun tarvitsisi enempää piehtaroida selvän asian kanssa. Onko se kuitenkaan vielä se, milloin alat puhumisen sijasta toimia, niin sen päätät sinä. Uskon näin, että sinulla on samanlaisesti asiat, että Jumalallasi on sinulle vielä lisää koettelemuksia, jos jatkat tuon kaltaista elämää, mutta mitä sinun sitten pitää kokea, niin sitähän me emme voi tietää, kun se on jonkun muun käsissä.

On vain ihme, että minä olen hengissä, siksi kovin minua ravisteltiin ja ihme on myös se, että elämäni on tänään mukavempaa, tyydyttävämpää, ilosempaa, onnellisempaa ja vapaampaa, kuin koskaan olen kyennyt toivoa. En tyrkytä omaa elämää sinulle, kun sinulla on omasi, kunhan vain teet sen eteen jotain, jotta eläisit sitä. Nyt se elämäsi on lähinnä sitä, että ottaako antabuksen vaiko ei, vai mitä.

On hienoa että olet edelleen hengissä Rahvas ja onneksi sinä löysit sen tien mikä sut pitääkin hengissä.

Joo, onhan mulla oma elämä ja ihan hyvä onkin. On hyvä vaimo ja mahtavat lapset ja terveyttäkin piisaa. Töitäkin on eikä tarvi pelätä, että ne loppuu. Tosin, mikään ei välttämättä ole pysyvää, eikä varmaa joten pitääs vaan ymmärtää enemmän nauttia näistä asioista, eikä pitää niitä niin itsestäänselevyytenä. Tiedän, että alkoholismi on vakavimmillaan niin kova tauti, että se vie multa ja kaikilta heleposti kaikki nuo edellämainitut asiat jollei pidä varansa.

Elämäni ei ole tällä hetkellä vain sitä että mietin antabuksen ottamista tai jättämistä. Olen tänäänkin viettänyt erittäin mukavan ja nautittavan päivän iliman pienintäkään mielihalua juoda alkoholia. Toki kun näin että joku rannalla suhautti olut tölökin, niin kyllähän se pysäytti ajatuksen hetkeksi, muttei kuitenkaan niin, että olis ruvennut tekemään mieli juoda. Jos tuo tapahtuu viikon tai kahden päästä, niin sitten asia voi toki olla eri. Tänään en kuitenkaan ole juonut ja olen siitä onnellinen. Nyt pitää män että ehtii.

Mikä moottoripyörä sinulla olikaan?
Mulla on kivikasa 900. Se kuitenkaan ei vie minua minnekään, ellen minä osta bensiiniä, laita käyntiin ja katso mihin ajan sen kanssa. Samoin on meidän ongelmamme kanssa, jos emme lopeta juomista, emme hae apua ja suuntaa kohti raittiutta, niin emme myöskään pääse perille.

Saanko vielä kysyä yhden tai pari asiaa, josta voisit oikein ajatuksella kirjoittaa. Mitä pitää tapahtua, jotta lopettaisit oikeasti?
Olet liittynyt plinkkiin 28.5.2006 21:11:57 jonkin ajatuksen voimasta, mutta onko se tänäänkin vielä samanlainen?

Muistan hyvin vuosien takaista hetkeä ja vastaustani, kun eräs jo toipunut kaveri kysyi minulta kerrottuani hänelle meneväni myllyhoitoon; mitä ajattelet sen antavan? En kerro mitä vastasin, kun jätän sen myöhemmälle, jos siitä on sitten apua.

Mulla on syntyperältään Enklantilainen vähän yli 1000:nen papatin alla nykyään.

Kyllähän jos jokin tai joku löis faktaa pöytään siitä että kuolen tai menetän perheeni alkoholin takia todennäköisesti sais mut lopettamaan. Tai jos itse olisin 100% vakuuttunut siitä että olen rapajuoppo ja täys alkoholisti. Elän tällä hetkellä semmosessa “kuvitelmassa” että olen ihan normaali mies alkoholi käytökseltäni ja toteutan vain meidän hyväksyttyä ja jopa suotavaa kulttuuriperintöä, eli ryyppäämistä. Olen kuitenkin jokseenkin aktiivinen terveysintoilija joten siinäkin on yksi syy miksi haluaisin luopua alkoholista.

Kyllähän lähtölaukaus lopettamiselle lähti mun ylilyönneistä juomisen saralla ja perheenihän siinä olinkin menettää. Lisäksi hengenlähtö on ollut lähellä pariin otteeseen alkoholin ja hillittömän humalan seuraamista tapaturmista. Olen huomattavasti rauhoottunutkin käytökseltäni kännissä verrattuna vuotta 06 ennen olevaa aikaa, mutta juomiseni on edelleen totaalisen humalahakuista ja en minä vieläkään järkeväksi ole oppinut humalassa olemaan.

Syy miksi nyt haluaisin lopettaa ei ehkä kokonaisuudessaan ole sama kuin vuonna 06, mutta toki nekin ajat ovat muistissa. Nykyään jos juon yhden päivän, niin kaksi seuraavaa päivää on totaalista toipumista ja sehän tekee jos oikein lasken, niin yhteensä jo peräti 3 päivää. Siinä ei kertakaikkiaan ole mitään järkiä ja haitat ylittää kirkkaasti hyödyt. Yhden päivän juomisesta masennus voi kestää viikoknkin ja jos juon yhden päivän viikon välein, niin ei tarvi olla anttistain tajutakseen että silloinhan olen masentunut käytännössä koko ajan. Kun olen ottamatta, niin olen paljon virkumpi ja enemmän läsnä tässä maailmassa, niin perheeni kanssa, kuin töissäkin.

Nykyään juomiseni lopettamis halu perustuu ehkä enemmän järkisyihin, kuin pakottaviin tarpeisiin. Nyt tuli vieraita ja pitää lopettaa. Moi

Järkeily juomisen puolesta, oli se minkälaista tahansa, ei sitten ole todellisia järkisyitä, vaan ainoastaan riippuvuuden oire. Jos et todellisuudessa kykene lopettamaan ja järkeilet mikset hakisi apua, niin mitä se sinulle itsellesi kertoo?

Lopettamisessa ei järkisyyt taida paljon auttaa. Muutenhan kaikki alkoholistit lopettaisivat. Mahtaa se päivän mittainen känni olla mieletön nautinto, jos kaksi päivää pitää krapulasta kärsiä ja vielä morkkis päälle. Varmaan eniten sinua auttaisi selvittää itsellesi, mikä saa tuon päivän tuntumaan noin mahtavalta nautinnolta. :laughing: Siitä nautinnosta sinun tulee olla valmis luopumaan, jos haluat lopettaa.

Joskus dilemman voi aiheuttaa se, että vaikka juomisesta aiheutuu selvästi haittoja, ne eivät satunnais-juojalla ole vielä niiiin pahoja haittoja että kumoaisivat juomisen hyvät puolet. Siis ne jotka juomari mieltää niiksi hyviksi puoliksi, eli juomisestä saaduksi nautinnoksi tai avuksi.
Usein lopettaminen tapahtuu vasta kun haitat ovat niin konkreettisia ja kauheita, että ne ovat kumonneet kaikki “hyvät puolet”. Monet käyttävät käsitettä juominen tekee itsensä tarpeettomsaksi, lyhyesti sanottuna se on pohjakosketus.

Vaiikka ei silti; ei addiktiosta pääse järkeilemällä järkisyillä. Polttaahan monet tupakkaakin, vaikka niitä peloteltasiin minkälaisilla keuhkosyöpä-, keuhkoahtauma yms. -uhkakuvilla. : )

PS. Tiedetään tosin monia ihmisiä jotka ovat lopettaneet alkoholinkäytön järkisyistä tai ideologisena valintana, mutta heidän riippuvuutensa ei ole (vielä) ollut kovin paha. Esim. kynäilijät Raija Oranen ja Arno Kotro.

liiallisen alkoholinkäytön ja masennuksen välisestä yhteydestä puhutaan mielestäni aivan liian vähän. kaikki eivät välttämättä edes tiedä, että ihan turha on napsia masennuslääkkeitä ja huuhdella ne alas alkoholilla. tuollahan on vähentäjissä ihmisiä, jotka juovat, syövät masennuslääkkeitä ja ihmettelevät, miksi mikään ei kiinnosta ja mikään ei tunnu miltään. on varmasti niitäkin, jotka tietävät, mutta eivät halua uskoa, koska alkoholista ei ole haluja vielä luopua. siinä ei ole ainakaan järki pelissä, eli lopettaminen ei onnistu, vaikka järkisyyt siihen pakottaisivat. mä kuitenkin luulen, että valtaosa ei vain tiedä…

Ja masennus- ja mielialalääkkeitä määrätään nykysin muutenkin ihan holtittomasti, sekä juoville että juomattomille ihmisille. Päivän trendi on Äs Äs Är Ii : SSRI; niitä pittää syyä joka tytön ja pojan, akan ja ukon kuin leipää konsanaan.
Lääkebisnes on iso bisnes.

Cipralex (tai “Sirpaleks” niiku me töissä sanotaan : ), Cipramill yms. on joissain asioissa hyviä vaihtoehtoja etenkin bentsoille; Cipralla voi pitkällä tähtäyksellä hoitaa jopa paniikkihäiriötä.
Mutta kyllä tavallisia depiksiä ja juomisen lopettamisen jälkeistäkin melankoliaa pitäs hoitaa ensi sijassa lääkkeettä.

On havaittu, että säännöllinen liikunta, etenkin raittiissa ulkoilmassa, auttaa lievään ja keskivaikeaan masennukseen lääkkeitä paremmin. :bulb:

On myös havaittu, että mitä myönteisempi suhtautuminen lääkkeisiin on, sen helpommin niitä määrätään kaikille ja kaikialle. Kierre on helpommin aloitettavissa, kuin lopetettavissa, mutta näin se on, että jos ammattilaiset sen kierteen aloittaa määräämällä pillereitään, niin vastuu taas on yksin alkoholistisella potilaalla, joka taas ei osaa kysyä, kuulla tai edes ymmärtää mistä on kysymys.

Periaatteessahan lääkkeet on hyvää tarkoittava asia. Lääke = jokin sellainen valmiste, jonka tarkoitus on parantaa, ehkäistä tai lievittää jotakin sairautta tai sen oiretta.
Lääkkeitä määräävällä lääkärillä on kuitenkin iso vastuu punnita lääkkeen haittavaikutukset ja riskit. Kaikillä lääkkeillä voi olla haitalliset vaikutuksensa ja riskinsä, oli kyseessä sitten unilääke, mielilalalääke, Aspiriini tai e-pilleri. :slight_smile:
Näiden asioiden puntarointi vaantii harkintaa ja asiantuntemusta potilaan vaivoista, esim. mahdollisestä päihderiippuvuudesta.

Lääkevastaisen hysterian nostattamisella, “bentsopussi”-hurskastelulla ja lääkkeidenkäyttäjien lynkkaamisella ei voiteta mitään. Edes AA ei sinänsä tuomitse lääkkeitä, silloin kun ne ovat ehdottomasti tarpeen.
Jopa tohtori Bob Smith hoiti alkoholistien vierotusoireita lääkkeillä (para-aldehydilla), ennenkuin itse sairauden hoito saattoi alkaa.

Ah mutta niin: olen silti sitä mieltä, että mielialalääkkeitä ja masennuslääkkeitä määrätään liian holtittomasti. :slight_smile:
Buuatkaamme siis kolme kertaa lääkärikunnalle: BUUUU!..!

Plääh, et viitsisi jauhaa ylenmäärin tuollaista turhaa viisauttasi, kun ei se edistä tai auta senkään vertaa, kuin lääkäri kysyisi alkoholistiselta potilaalta, juotko paljon, normaalisti vaiko etkö juo lainkaan.

Tässä puntaroidaan vain ja ainoastaan lääkärin ja muunkin ammattikunnan tietämystä alkoholismista ja sen tietotaidon tosiasiallista käyttöä, eikä e pillereiden vaikutuksesta mielialaan tai vuotoihin, yms vaivoihin. Alkoholismi ei ole “vaiva” ensinnäkään ja jos joku tosiasiallinen ammattilainen suhtautuu lääkkeisiin leväperäisesti, niin kusessa olemme ja vaikka hoitsut ei määrääkään lääkkeitä, niin suhtautuminen niihin näkyy selvästi niitä suosiviksi, koska siten saa sen vaivan rauhoittumaan siksi aikaa, kun tämä vaivainen on potilaana.

Lääkkeet on helppo ratkaisu, mutta missään muotoa ei aina edes oikea. Lääkäreille niin tyypillistä on sanoa esim. sairaalassa, että täällä on turvallista syödä, kun potilas on valvotuissa olosuhteissa. Pah, missään ja kukaan ei näe mikä prosessi siellä potilaan päässä käy, kun joutuu siihen valvottuun olosuhteeseen.

Tietysti sinäkin saat puhua lääkkeistä eräänä katkaisuhoitomuotonakin, mutta siinä samalla kun sen pikkurillin antaa, niin…
Annettaisiin ennemmin ryyppy viinaa, jos pitää jotain päihdettä antaa tai sitten helvetinmoinen selkäsauna, jotta pienet tutinat ei enää haittaa. Vitsi, vaikka totta sekin on, ettei siihen ensimmäisenä kuole, jos ei pameja saa, vaan siihen, kun lähtee kuntoutettuna uuteen koitokseen.

Olen katsellut erästä vanhaa tuttuani ja ihmetellyt vaan, koska sekin kupsahtaa, mutta vaikka apua olenkin yrittänyt antaa, järjestää, niin hänellä menee ihan ok omien sanojen mukaan. Askel vaan on kaksi eteen ja kolme taakse sekä pari sivuille, kunhan pyrstöltään pääsee. Ne askeleet ei ole enää puolimetrisiä, vaan viisisenttisiä. Olen nähnyt kaverin reseptimäärän ja se hirvittää heikompia, mutta minua ei enää sekään, kun tiedän mikä on maailman meno.

En muuta käsitystäni lääkkeistä, en varmaan sinustakaan, mutta jos joku muuttuu, niin lääkkeitä syötetään yhä enemmän ja varsinkin siksi, kun se ammattitaito mitä pitäisi olla ja käyttää ei toimi niinkuin pitäisi.

Kuntoutusklinikoilla lääkeitä käytetään ahdistuneisuuden helpottamiseen ja nukahtamiseen. Ahdistus on seurausta tunteista, joita potilas ei osaa käsitellä. Unettomuus on seurausta siitä, että alkoholin turruttama uni ei ole nukkumista. Kun itse lopetin alkoholinkäytön, heräsin koko ajan kolmen tunnin välein. Tämä johtui oman unirytmin tervehtymisesta. Säpsähdin muutaman kuukauden ajan hereille joka kerran, kun unirytmissäni syvän unen vaihe päättyi. Alkoholin turruttamassa unessa tällaista vaihetta ei ole lainkaan. Kummallista, että tervehtymisen oiretta pitäisi hoitaa lääkkeillä. Niin minulle kuitenkin hoitohenkilökunta ehdotteli. Lähinnä tästä olisi ollut seurauksena luonnollisen tervehtymisen estyminen. Tottakai voi syntyä tilanne, jossa pitkäaikainen valvominen tulee niin ongelmalliseksi, että sitä oikeasti pitää hoitaa, jotta tervehtyminen voisi edetä. En kuitenkaan ymmärrä lainkaan, että kuukauden jakso kuntoutushoidossa edellyttäisi lääkkellistä unta.

Kysymys on pääsasiassa siitä, että hoitohenkilökunta pääsee vähemmällä työllä, kun potilaat pidetään lääkkeillä puolitsombeina.

^ Ei kuukauden mittaisessa kuntoutuksessa mitään uni- eikä rauhottavia lääkkeitä tarvita. Ainoastaan alle viikon mittaisessa katkaisuhoidossa ne ovat tarpeen.

Se on tietty eri asia, jos jollakulla potilaalla on resepsi moisiin lääkkeisiin omasta takaa. Kuntoutukseen ne eivät kuitenkaan kuulu.

Oletkohan suorittanut sitä harjoittelujaksoa kuntoutuksessa? Kuuluvat tai eivät, niin potilaat ovat pillerinjaossa jonossa kuin vasikat kaukalon äärellä jo ennen ovien aukaisemista.

Olen suorittanut. Pillerijonoja ei ollut, vaikkakin asiakkaat saivat syödä omia lääkärin määräämiä lääkkeitään jos toivat ne mukanaan kuntoutukseen.
Lääkkeitä säilytettiin toki lukituissa kaapeissa henkilökunnan selän takana, ja henkilökunta annosteli kullekin lääkkeensä reseptin mukaan.

Joillain oli omia lääkkeitä enemmän, jollain vähemmän johtuen jo ihan fyysisistä sairauksistakin (verenpaine, sydän, diabetes jne).
Joillain ei ollut lääkkeitä lainkaan.