12 askelta kohti mielenrauhaa

Itse olen etsimässä omaan elämääni tietynlaista mielenrauhaa ja koen että meikäläisen elämään ei silloin alkoholi voi kuulua, koska juomistyylini on niin humalahakuista. Monelle ihmiselle on hienoa kun he voivat istua koti terassilla puutarhassa ja ottaa sinä samalla pari lasia viiniä kunnellessaan linnunviserrystä nauttiessaan mielenrauhasta, mutta siinä vaiheessa meikäläisellä loppuus mielenrauha, koska humalahakuisuus ottaas vallan. Eli, minä en näe mitään järkiä parissa lasissa viiniä, tai pullossa olutta. Meikäläisen elämässä se on känni tai ei mitään ja siitä olen varma, että tavoittelemaani mielenrauhaa en saavuta juomalla alkoholia. Tietenkin mielenrauha on huomattavasti laajempi käsite kuin puutarhassa istuminen linnun laulua kuunellen. Löytyipä netistä jopa 12 askeleen “ohjelma” kohti mielenrauhaa. namaste.fi/artikkelit/12+ask … lenrauhaa/

Mielenrauhaista päivää T. Rosentti

Varmaan noiki jonkun raha-ahneen tunnevammasen kirjottamia ohjeita. Kyllä mäkin voin paperille kliseitä kirjottaa. Mut osaanko toteuttaa ne itse käytännössä. Se on eri asia. Noiki kliseet on ihan vi**u joka paikassa minne menee. :smiley:

“Elämän kauneimmat asiat näkee vain sydämmellään”

Vit*u toikin tommonen motto mikä näyttää vaan “hienolta lauseelta”, mut tossakaan ei ole mitään sisältöä. Pelkkää hienolta näyttävää tekstiä. xDD

Näinhän ne kaikki muitten kirjoittamat "neuvot on, aivan kuten AA:nkin askeleet. Kaikki askelneuvot on hienoja lauseita joita tuskin kukaan voi käytännössä toteuttaa, eikä siinä mitään järkiä oliskaan jos haluaa elää tasapainoista elämää myymättä sielua taas eteenpäi johonkin muuhun suorittamiseen.

Mutta tuohon linkittämääni sivuun, niin minä en edes jaksanut lukia niitä läpi. Hatun nosto sulle, että jaksoit edes sen tehdä. Muutenkin jos sitoutuu liikaa johonkin esim. Uskonto, alkoholi, raittius, urheilu ym ym, niin ei siinä välttämättä itelle jää aikaa ollenkaan vaan alkaa suorituksen ja muille näyttämisen tie.

Niinhän se on, että aika kliseitä ne jutut on joka puolella. Mut eri asia varmaan sitten osaako just toimia niiden juttujen pohjalta. Blyaah. Itseasias nää kaikki kliseet on tiedetty varmaan jo tuhansia vuosia, veikkaisin, mut mitkä on ne keinot joilla ihminen oppii elämään niiden mukaan?

Aivopesu. Uskonnossa tätä konstia nähdään, mutta nauttiiko kaikki siitä vaikka he ovat uskovaisia henkeen ja vereen saakka. Sanoisin että eivät. Oikiasti “vapaat” ihmiset tuskin haluaa sitoutua mihinkään tuommosiin “ohjeisiin” joita pitääs noudattaa lähes sanatarkasti.

Kuka ihminen nyt semmonen kone olisikaan joka kykenisi tiukan kontrollin alaisena noita noudattamaan? Ja onko ihminen edes kykenevä olemaan minkään absoluuttisen ideaalin näkemyksen noudattaja?

Jotkut ihmisethän tekevät niin, että he pyrkivät näyttelemään noita ohjeita mahdollisimman tarkasti. Varmaan myös monen uskonnon sisällä. Mutta koska se perustuu niin tiukkaan itsekontrolliin, heidän elämänsä on jatkuvaa helvettiä. Ja yleensä se aina jostain paistaa läpi, että ei ole mikään “pyhä valaistunut” ihminen. Joillain taas se saattaa ilmetä ensin niin, että puhutaan hienoja ja ollaan pyhiä, mut sit ajoittain tuleekin kovia räjähdyksiä tai muita sopeutumisongelmia. :slight_smile:

lisäys:

On noi 12 ohjetta silti hauskaa luettavaa. :smiley:

Niin… Mä luulen ja olen ihan havainnutkin, ettei mielenrauhaa voi oppia kirjoista lukemalla. Noita tuli luettua jonkin verran reilu vuosi sitten.Mielenrauha tulee vain ajan kanssa. Mulla siihen on vaikuttanut nimenomaan tää raittius, koska dokausaikoina se juominen on kietoutunut ihan kaikkeen ja näinollen perusfiilis on ollut aina levoton. Aurinko paistaa= puistoon kaljalle, uimarannalle = vois ottaa mukaan pari sidukkaa, kaverin häät = ilmaista viinaa, vappu, juhannus ja plaa plaa. Ei hetken rauhaa, kun on aina pitänyt olla ottamassa ja kärsimässä sitten monen päivän krapulat. On oikein joutunut karpuloihinkin valmistautumaan hankkimalla tietyt eväät himaan, perumalla työjuttuja jne. Mulla ei ole oikeastaan mikään muu kuin alkoholi aiheuttanut levottomuutta, joten tää mielenrauha on tullut siinä yhteydessä, kun toi pakkomielle dokata on kadonnut.

ps. mä näen mielenrauhan täysin henkilökohtaisena asiana, sisäisenä hyvinvointina.

Juuri näin.

Huhhu mikä video:
namaste.fi/tutustutaan/katso … uttamassa/

Kiitän kyllä tästä päivän linkistä. Avarsi taas omaa maailmankuvaa ja lisäsi jännitystä tähänkin päivään.

Ja toivottavasti näitä mun viestejä ei väärinkäsitetä vittuiluksi.

Hyvä että kirjoitit tämän, koska itselläni kuvio on aika pitkälti juuri tuommonen ja siksi haluaisinkin eroon alkoholista. Siinä olis jo meikäläiselle hyvä alaku mielenrauhaan, eli hyvinvointiin.

“ps. mä näen mielenrauhan täysin henkilökohtaisena asiana, sisäisenä hyvinvointina.”

Jäi juttu tuosta vähän kesken, kun tuli muuta tekemistä. Siispä jatkan. Tuolla tarkoitin siis sitä, että nuo mielenrauha-jutut tuovat tosiaankin aina välillä mieleen suoritteen, joka tehdään muiden vuoksi. Mielenrauhaa pitäisi vallan säteillä ja osata jakaa viidelle miljoonalle muulle… peace, love, hippihuivia päähän jne. Eihän se niin mene, kun epätäydellisiä kusipäitä olemme kaikki yksilöt. Siksi siis henkilökohtainen asia,hyvinvointia. Ei mikään hiton julkisivu/naamio :smiley: Sama pätee raittiuteenkin.

Tsemppiä. Ehdottomasti suosittelen avioeroa alkoholista. Eropäätös ja ero saattaa kirpaista jonkin aikaa, mutta osoittautuu kuitenkin lopulta elämän parhaaksi päätökseksi.

Täydellinen mielenrauha olis sellanen vähän jo ääripään zen -tila, että vaikka käsite kuulostaa hienolta, haluaisiko monikaan meistä impulsiivisista, hyörimään tottuneista länsimaisista ihmisistä edes siihen.
Hassua kyllä, juuri meillä hyvinvoivilla länsimaalaisilla ois sikäli hyvät edellytykset etsiä mielenrauhaa, että aineellinen hyvinvointimme on turvallisella pohjalla. Aineellista hyvinvointia on niin paljon, että se johtaa jo ähkyyn ja pahoinvointiin.

Tämän ketjun 12 askelista moni taisi olla sellasia, että niiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikille. Tykkäsin 10. kohdasta:
“Anna omien ongelmiesi kutistua ojentamalla auttava kätesi muille,
joiden sydäntä painavat vielä suuremmat ongelmat. Mielenrauha syntyy todellisesta lähimmäisenrakkaudesta.”

SIlti, jos joku tosiaan uskaltautuu noudattaan tätä periaatetta, se saattaa synnyttää joissain jopa epäluuloa, kyräilyä, “mihinköhän se oikein pyrkii/mikä se oikein luulee olevansa” -mentaliteettia. :smiley:

Emotionaalisesti sairas ja katkeroitunut ihminen voi tunteaa jäytävää kaunaa sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden hän paranoidisesti arvelee olevan jotenkin “itseään ylempänä”, ja tällaiselle ihmiselle mielenrauhan löytäminen tuntuu yhtä toivottomalta kuin raitistuminen alkoholi-dementiaa ja hermostorappeumaa potevalle Lasol-veikolle. :unamused:

Kuten ketjun alotuksessakin ilmeiesti tarkotetaan, mielenrauhan voisi käsittää länsimaisella nykyajan termillä myös tasapainoksi, ja sillain myönteisellä tavalla maltilliseksi aikuisuudeksi.

Ainakin itse tunnen, uskomatonta kyllä, kehittyneeni hirveän paljon ihan viimeisen kolmen vuoden aikana sekä henkisesti että emotionaalisesti. Eihän sitä netissä kyllä huomaa, sen tiedän, mutta oikeessa elämässä ja sen kulkua, vaiheita ja fiiliksiä tarkastellessa kyllä.
Vaikka joskus hetkellisesti on tuntenut hiihtelevänsä räkä poskella umpihangessa, elämänhallinta on sentään toiminut nopeassa pääsemisessä takaisin balanssiin ja valaistulle ladulle. : ))

En mä ois kyllä hitto edes 10 vuotta sitten uskonut, että minä tulen vielä jonain päivänä pitämään tosi hyvinä juttuina sellaista nynnyilyä kuin säännölliset elämäntavat, terveydestä huolehtiminen, mielekäs ja motivoiva työnteko jne.

Pahvihan mie oon vieläkin, mutta sentään oikeeseen suuntaan menossa oleva pahvi. :bulb:

Jos oisin kohtelias hyvätapainen / tai Äiti Teresan sukulainen…
Jos joka sanani ois kukkapuska, jolla pois pyyhittäisiin maailman tuska
Jos lempivärini ei olisi musta…

Apua tarvitaan muunkinlaista, kuin nettisaitti ja kivat kirjoitukset, jotta mielenrauha voisi oikeasti toteutua.
Juomisen lopettaminen on vain ensimmäinen avain siihen, jotta me alkoholistit voisimme päästä tuohon tilaan, jossa mielenrauha on oikeasti läsnä. Sinäkin Prossa olet rimpuillut omavoimasena lopettaen henkisissä ja varmaan fyysisissä krapuloissa juomisen jos toisenkin, mutta niin siinä näyttää vain käyvän, että itseäsi sinä pakenet, kun pakenet sinne itsekkyyteesi, jossa sinunkaan voimat ei riitä. Ei näytä moottoripyöräilykään auttavan, vaikka kuinka kauas tai kovaa menet, niin itsesi kanssa aina olet. Sinä olet itsesi pahin vihollinen ja mitä kauemmin sinä sitä tosiasiaa pakenet, niin sitä ikävempi sinun ja sinun läheistesi on olla.

Hae apua, sillä mitä kauemmin sinä rimpuilet itseäsi vastaan, sitä kauemmin myös sinun läheisesikin kärsii. Katso itseäsi peilistä ja sano ihan oikeasti sille tyypille miksi sillä on oikeus tehdä kaikkien muidenkin ihmisten elämä sietämättömäksi. Sinä vain kuvittelet ja varmaan selittelet itsellesikin, etteikö sinun lapsesikin kärsi sinun omantunnontuskista ja varmastikin siitä juomisen näkemisestä sekä sen haitoista. Pahinta on kuitenkin se, että sinun valheellinen minäkuva tekee tuhoa sinulle, kuin sinun läheisillesikin.

Hae apua, sillä sinä tarvitset sitä, kuin sinun läheisesikin.

Itse olen muutamankin kerran päässyt tuohon täydellisen mielenrauhan tilaan. On todella hieno kokemus, kun raja itsen ja ympäristön väliltä häviää ja muuttuu osaksi kokonaisuutta. Kerran istahdin Lapissa puron rantaan aikomuksenani heitellä muutaman kerran usitinta tammukka-aterian toivossa. Istahdin rantaan ja laitoin jalkani kylmään veteen. Kiire katosi ympäriltäni, ja uistelu tuntui yht’äkkiä todella turhalta. Niinpä laskin vavan kädestäni ja olin yhtä kesäpäivän kanssa. Voin vain vakuuttaa, että monikin haluaisi saavuttaa tuon mielentilan. Kunhan tietäisi, mitä on kyse. :smiley: Nuo ohjeet ovat ihan hyviä, mutta mikään niistä ei vie perille - mutta ovatpahan vähän sinne päin.

Kerran ammuimme jousipyssyllä Zeniläisittän kilpaa kaverini kanssa - ilman jousta ja nuolta. Vuorotellen viritimme jousen ja päästimme nuolen lentoon tauluja kohti. Kerroimme tuloksen toisllemme - en muista kumpi voitti. Mutta sen muistan, kun yksi nuolistani katosi matkalla. Kolmas kaveri katseli kisaa ja kysäisi: “Eikö tuossa lajissa synny ajatus, että kilpakumppani voi huijata?”. Käännyimme molemmat yhtä aikaa hymyillen katsomaan tuota kaveria. Ei todellakaan tajunnut Zeniläisen jousiammunnan olemusta. Kun seuraa olemattoman nuolen lentämistä, pieninkin ajatuksen harhautuminen vilpin suuntaan saa jousen putoamaan kädestä. :smiley:

Meikäläisellä taitaas tulla heti ekalla napakymppi ja seuraavat nuolet halkaisisivat sitä :slight_smile: .

Vaatii aika vakaata kättä. Kokeilepa ihan huviksesi. Sinun pitää nähdä silmissäsi, miten nuoli lentää tauluun. :smiley:

eikäääh… :smiley:

Itseasiassa toi viittaa tajunnantilaan “ilman nuolta ja jousta”. Ei mielikuvitusleikkiin. Mut jatkakaa vaan rauhassa.

Anteeksi keskeytys. :smiley:

(ellei kyseessä ollu tarkoituksella tällainen vitsi)

Ainiin, olen muuten lukenut tuon saman kirjan: Zen ja jousella ampumisen taito. Kyllä tykkäsin!

Olen lukenut kolmekin kirjaa, jotka alkava Zen ja …

Tuo jousiammuntaleikki, mistä minä puhuin oli ihan oikeaa mielikuvitusleikkiä - ei siis mielenharjoitusta oikean jousipysyyn kanssa. Samasta asiasta oli toki kyse. Ei noita itämaisia juttuja tarvitse niin vakavan tosissaan ottaa sen kummemmin, kuin itseäänkään. :smiley:

Nää on helvetin vakavia asioita! :slight_smile: