12 askelta kohti mielenrauhaa

12 askelta kohti mielenrauhaa

Mielenrauha on tässä ja nyt. Se on yksi mahdollisuus elämämme jokaisena hetkenä. On meidän valintamme, annammeko sille elintilaa. Totuudet ovat aina yksinkertaisia.Niin hämäävän yksinkertaisia, että jätämme niiden tarjoamat neuvot usein kokeilematta. Etsimme monimutkaisia ratkaisuja ongelmiimme kuin silmälaput silmillämme, vaikka vastaukset ovat lähempänä kuin omat kätemme.

© Marika Borg

Seuraavat mielenrauhan ohjeet ovat tuttuja meille kaikille.
Sydämessämme tiedämme ne tosiksi, mutta mieli panee helposti vastaan. Eihän elämä näin yksinkertaista voi olla, me napisemme.
Kyllä se voi olla. Mutta mitkään sanalliset vakuuttelut eivät riitä. Vain käytäntö voi todistaa itse kullekin, että mielenrauha on itsestä kiinni.

  1. Maailma muuttuu vain muuttamalla itseäni.
    Tätä totuutta ei voi kukaan muuttaa, vaikka yritämmekin sitä päivästä toiseen.
    Mitä vähemmän voimavaroja kuluttamme päivittelemällä muiden tekemisiä ja tekemättömyyksiä, sitä enemmän meissä on puhtia parantaa omaa elämänlaatuamme.
    Ja mitä meidän täytyy muuttaa itsessämme? Ei oikeastaan mitään muuta kuin käsitystämme itsestämme. Mitä selkeämmin tajuamme totuuden itsestämme, sitä suurempi mielenrauha meidät valtaa.
    Jokainen ihminen on hyvä, ainutlaatuinen ja tärkeä. Myös minä ja sinä. Vaikka maailma yrittäisi miljoonin vakuuttavin todistusaineistoin todistaa toisin, älä usko sitä! Tämän oivaltaminen saa maailmasi näyttämään pysyvästi erilaiselta: arvokkaalta ja mielekkäältä.

  2. Yksinkertaista elämäsi.
    Karsi jokapäiväisestä elämästäsi mahdollisimman monet luulemasi ehdottomuudet ia välttämättömyydet. Huomaat pian, kuinka vähän niitä loppujen lopuksi on.
    On taivaallisen vapauttavaa olla riippumaton materiaalisista asioista ja muista ihmisistä.
    Vasta sitten niistä voi alkaa todella nauttia.
    Silla onneton on se, jonka mielenrauha ja onni ovat kiinni monista ulkoisista tekijöistä. Ne ovat kerta kaikkiaan liian alttiita muutoksille.

3 Hyväksy asiat ja ihmiset sellaisina kuin ne ja he ovat.
Vasta sitten sinussa on todellista voimaa vaikuttaa ympäristöösi myönteisesti.
Tämä voi tuntua täysin mahdottomalta. Mielemme ajattelee, että jos hyväksymme jonkin vääryyden tai pahan teon; annamme sille voimaa.
Mutta juuri päinvastainen on totta. Mitä vähemmän annamme kielteistä huomiota ongelmille, sitä helpommin ne ratkeavat.
Mitä enemmän kaivamme tilanteista ja ihmisistä hyviä puolia, sitä enemmän niitä alkaa ilmaantua.

  1. Tee työtä toisten kanssa, älä heitä vastaan.
    Oletko jatkuvasti napit vastakkain perheenjäsenten, työtoverien, viranomaisten tai muiden ihmisten kanssa? Oletko omaksunut tuomarin tai vahtikoiran roolin?
    On aika katsoa rehellisesti peiliin ja miettiä, miksi olet sodassa elämän kanssa. Laske aseet yksipuolisesti ja huomaat, että siitä seuraa vain hyvää. Epäkohdat korjaantuvat parhaiten rauhallisella ja myönteisellä asenteella.

  2. Jokainen kohtaamasi ihminen on opettajasi.
    Kun myönnät tämän, saat aivan uuden ja innostavan lähtökohdan kanssakäymisiisi kaikkien kohtaamiesi ihmisten kanssa.
    Mitä voin oppia juuri tältä ihmiseltä? alat kysyä mielessäsi.
    Huomaat pian, että päiväsi on täynnä jännittäviä oivalluksia sekä itsestäsi että elämästä.
    Sinä olet myös opettaja kaikille kohtaamillesi ihmisille. Et opettamalla, sormea heristelemällä ja neuvoja tyrkyttämällä, vaan olemalla oma itsesi. Päätä, haluatko olla rauhan vai epäsovun lähettiläs.

6 Kun joku loukkaa sinua, paranna epäsopu ystävällisyydellä, anteeksiannolla ja ymmärryksellä.
Ole sinä sillanrakentaja. Odottamalla muiden parantumista vain pitkitämme omaa pahaa oloamme kykyämme kokea mielenrauhaa. Kun pahoitat mielesi, kysy itseltäsi: Haluanko mieluimmin olla ‘oikeassa’ vai onnellinen? Se on ratkaiseva valinta pahan, mielen ja mielenrauhan välillä. Sinun ei tarvitse huolehtia muiden rankaisemisesta, sillä siitä pitää jokainen ihminen itse huolen. Se joka loukkaa toista, kärsii aina itse eniten.

  1. Sisäinen voimasi ja valosi säteilee kykynä nähdä ja vahvistaa muissa heidän hyviä puoliaan.
    Jos väheksyt toisia ihmisiä, paljastat sillä vain oman epävarmuutesi ja kyvyttömyytesi nähdä todellinen olemuksesi.
    Mitä enemmän kannustat, innostat ja ilostutat muita ihmisiä, sitä suurempi rauha tulee sydämeesi. Elämäsi täyttyy todellisista ystävistä.

8 Sielun viisautta on viljellä vain kannustavia sanoja.
Ajattelemattomat, ivalliset tai loukkaavat sanat voivat myrkyttää lämpimänkin ihmissuhteen. Myös kritiikin voi antaa myönteisesti. Ratkaisevaa on se, annatko sen hyvästä sydämestäsi vai väheksyäksesi toista. Mieti tarkkaan motiivisi ennen kuin arvostelet.
Voita epäystävällisyys ystävällisyydellä. Kumoa ilkeät sanat ystävällisillä sanoilla. Pimeys voitetaan vain valolla.

  1. Anna hymyn syntyä sydämessäsi ja valaista silmäsi.
    Silloin se houkuttelee luoksesi ystäviä, parantaa haavoja ja tuo rauhan mieleesi. Hymyssä on todellista taikaa keventää pimeinkin hetki. Hymy kannattaa itse synnyttää sillä maailma ei aina tarjoa erityisen auliisti hymyilyttäviä asioita ja tapahtumia. Hymyile ainakin kerran päivässä itsellesi lempeästi ja hyväksyvästi. Muista kohta yksi.

  2. Anna omien ongelmiesi kutistua ojentamalla auttava kätesi muille,
    joiden sydäntä painavat vielä suuremmat ongelmat. Mielenrauha syntyy todellisesta lähimmäisenrakkaudesta. Se ei perustu syyllisyyteen vaan auttamisen iloon. Kuunteleminen on useimmiten parasta terapiaa vaivaan kuin vaivaan. Läsnäolo koko sydämellään on suuri lahja, jonka voit antaa jollekin joka päivä. Myös itsellesi.
    Harva meistä kaipaa neuvoja, mutta jokainen meistä kaipaa ymmärrystä ja hyväksyvää läsnäoloa.

  3. Ole uskollinen itsellesi ja syvimmille totuuksillesi.
    Ei ole kenenkään muun tehtävä määritellä, mikä ja kuka olet ja mihin pystyt. Pysy loitolla ihmisistä, jotka väheksyvät sinua ja yrittävät vähentää uskoa itseesi. Mitä vähemmän olet huolissasi siitä, mitä muut sinusta ajattelevat, sitä suuremman rauhan annat sydämesi vastaanottaa.

Muista, että arvostelijat oikeastaan arvostelevat itseään. Olemmehan jokainen toisillemme peilejä, jotka heijastavat takaisin omia ominaisuuksiamme. Jos sinua arvostellaan tai parjataan, mene itseesi. Jos tiedät muiden olevan väärässä, pyyhi asia mielestäsi. Totuus on aina vahvempi kuin mikään muu. Jos taas löydät totuuden siemenen kritiikistä, kiitä sitä vähintäänkin mielessäsi. Mutta älä jää vellomaan huonoihin puoliisi. Mitä enemmän huomioit hyviä puoliasi, sitä tehokkaammin ‘‘vikasi’’ kutistuvat kuin rikkaruohot ravinnon puutteessa.

  1. Muista, että hiljaisuus on paras ystäväsi
    Hiljaisuudesta löydät ennen pitkää ilosi lähteen, joka vain odottaa kärsivällisesti mahdollisuutta pulputa pintaan.
    Muista myös, että huumori kantaa sinut vaikeiden asioiden yli kuin lempeä äiti käsivarsillaan.

Kiitos tämä oli juuri sellaista tekstiä mitä tarvitsin tänään! (Ja muulloinkin) Minun pitäisi oppia ihan ensimmäisenä kohta yksi! Sen on minulle kyllä todennut useampikin ammatti-ihminen mutten ole siinä päässyt vielä puusta pitkään. Uskon että nämä ohjeet kun oppisin olis mun paljon helpompi päästä tässä raittiudessakin pysyvään lopputulokseen. :slight_smile:

Hei,
olipa puhuttelevaa tekstiä, kiitos Prossa!
Omassa elämässä on konkreettisesti menossa vaihe, kun tosiasioita ja ihmisiä katsotaan silmiin ja hyväksytään ne sellaisina, kun ne ovat. Tähän tilanteeseen tultiin valtavan kivun ja tuskan saattelemana eli ei helposti. Nyt kuitenkin tuntuu, että näin juuri piti tapahtua. Ihminen ei kasva ilman kriisejä ja siten kipeissäkin elämänvaiheissa piilee aina positiivinen kasvun ja oppimisen mahdollisuus. Polvillaan kieltämättä piti käydä, ei kenenkään edessä, vaan ihan itse elämän edessä ja katsoa myös itseä ja hyväksyä näkemänsä. Nyt tuntuu ja uskon lujasti, että tärkeä askel lähemmäksi sitä omaa itseäni, joka todella olen, on otettu. Mieli on aran utelias ja toiveikas. Valo aamuisin lisääntyy ja sen mukana lintujen laulu, elämä jatkuu. <3

Tämä on ajankohtaista minullekin. Tuli elettyä monta vuotta jollain lailla teoriassa tätä elämää, mutta nyt tuntuu että olen siirtynyt jotenkin siihen käytäntöön pikkuhiljaa. Kumma kyllä, olo on pääsääntöisesti oikein seesteinen. Seesteisyys meinaten sitä, että mulla ei ole enää älytön kiire saada kaikki, mulle ja heti sekä nyt, tässä paikassa.

Niitä vaikeita hetkiä, kun sitä omaa keskeneräisyyttään tosissaan tarvii katsoa raakana silmästä silmään, kuten basikin tuossa sanoo, tulee edelleen. Ja nyt ne tosissaan tuntuu… no pahalta. Kun sitä ei enää itseään pääse minnekään pakoon. Tämä viitaten siihen kuten tuossa joku hetki sitten, onko siitä nyt pari viikkoa aikaa, tänne kirjoittelin.

Jotenkin tässä on nyt sitten vissiinkin tullut luovutettua. Vihdoin ja viimein ja jotenkin itse sitä edes varsinaisesti älyämättä. Luovuttaminenkin… no kun se ei tosissaankaan meinaa mitään rähmälleen heittäytymistä tai sitä ettei ikinä enää yritä tai tee mitään.

Loppujen lopuksihan tätä on ihan mahdotonta mitenkään sanoilla koittaa selvittää.

Olipa hyvää tekstiä, kohta 11 on ollut useasti mietinnän alla.

Ei ole kenenkään muun tehtävä määritellä, mikä ja kuka olet ja mihin pystyt. Pysy loitolla ihmisistä, jotka väheksyvät sinua ja yrittävät vähentää uskoa itseesi. Mitä vähemmän olet huolissasi siitä, mitä muut sinusta ajattelevat, sitä suuremman rauhan annat sydämesi vastaanottaa.

Tekemisiäni on niin paljon haukuttu vuosien aikana etten omasta mielestä enää pysty hoitamaan asioita kysymättä niistä ensin. Olen hukannut omat vahvuuteni :confused:

Moi Ikzu & co.! Yritän kuitenkin selvittää myös sanoilla. Luovuttaminen? Mistä ja minkä takia? Mulle on raittiina aikanani selvennyt entistä paremmin, mihin pystyn ja ennenkaikkea mihin en pysty. Sekä ylläolevan tekstin 11 kohtaan viitaten, kenen ylipäätänsä annan arvioida suorituskykyäni. Suunpieksijoitä ja pahailmanlintuja on minunkin reitilleni mahtunut riittämiin. Myös tietoisesti lytistäviä. Näihin on hyvä ottaa nopeasti etäisyyttä. Ja myös pitää loitolla jos ääni kellossa ei muutu.
Tsemppiä Tuiskeelle, Ikzulle ja ennenkaikkea Basille!

Kun omat kykyni sanoittaa ovat hyvin rajalliset, niin otetaan tämä Ernest Hemingwayn kuuluisasta kirjasta löytyvä runo tähän, jossa on sitä sanomaa:

Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään;
jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa;
jos meri huuhtelee mukaansa maakimpaleen,
niin Eurooppa pienenee vastaavasti,
samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,
joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään
kenelle kellot soivat;

Ne soivat sinulle.

Tuossa tulee minusta se luovuttamisen teema aika hyvin esille ja se miten minä sen asian ymmärrän. Ehkä.

Itse kirjahan ei ollut minun makuuni ja jäi lukematta loppuun, mutta tämä runo on hyvä. Noh, tämä nyt ei tähän mitenkään liittynyt.

Haluan nostaa ketjun ylös! Ainaki mulle tärkeää asiaa :slight_smile:

Tämä on kyllä hyvin puhuttelevaa. Tärkeää tekstiä minullekin. Kiitos tästä!

.