Ajattelin tänne kirjoitella tuntoja. Oon 35v mies ja tänään olin täysin selvinpäin ensimmäisen kerran noin 600 päivään.
Pari vuotta tässä on mennyt sellaisella 12-24 kaljan päiväannoksella, join perheen jo ennen sitä ja nyt luottotiedot. Duunipaikka on edelleen, ihme kyllä.
Hei Sam!
Tarinasi on tuttuakin tutumpi. Lainaan tähän eräästä viestistä:
“Haluan rohkaista ja kannustaa kaikkia teitä, jotka vilpittömästi etsitte tietä raittiuteen ja uuteen elämään. Neuvoja en ryhdy antamaan, apua on tarjolla ja etsivä kyllä sitä löytää. Loppujen lopuksi meidän jokaisen on löydettävä oma tiemme, oma tapamme elää ja voida hyvin. Voimme kulkea toistemme rinnalla, mutta meidän on jokaisen astuttava ne ratkaisevat askeleet itse.”
Ainoa tehoava hoito on pidättäytyä alkoholin käytöstä kokonaan. Mitään muuta hoitoa ei ole. Tiedän kyllä erittäin hyvin, että alkuun tämä ei ole helppoa, mutta mahdollista kyllä. Tällä palstalla on useita eläviä esimerkkejä siitä!
Olipa vaikea nukkua selvinpäin, unet jäi pariin tuntiin. Mutta helvetin iloinen siitä etten juonut! Enkä juo tänäänkään 
Pyydä lekurilta 100 päivän antabus-kuuri niin tulee helposti ja ilman sinnittelyä 100 päivää vesilinjaa! Sen jälkeen voi taas aloittaa maistelemaan, jos siltä tuntuu.
Ei tule syötyä, vaikka olisikin… Antabukset on kokeiltu jo aikoinaan ja epäonnistuminen tuli, koska jotenkin varmaan mielessä ulkoistin raitistumisen tolle lääkkeelle. Ajattelin että “en voi juoda vaikka haluaisin”. Nyt koitan linjalla “voisin juoda mutten halua”.
Päihdehistoriaa on takana 12vuotiaasta lähtien. Parikymppisenä oli 3v lähes juomaton tauko kunnes sairastuin sos.fobiaan ja masennukseen. SSRIn käytön aloittamisen jälkeen mopo karkasi täysin käsistä ja viimesen 10v aikana juopottelu on ollut liian iso osa elämää, pisin raittiusputki kesti puolisen vuotta kun puoliso uhkaili erolla. Kaksi viimestä vuotta on sit tullut mentyä kännissä joka päivä ja eilen vain aamulla päätin, että nyt riitti, edes yksi selvä päivä olisi lottovoitto. Ja tänään tulee toinen!
^Tervetuloa palstalle 5am!
Juomisesi kuulostaa kohtuullisen rankalta ja ilmeisesti paljon hyvää on jo juotu alas viemäristä. Oletko ajatellut hakeutua jonkin avun piiriin juomisongelmasi tiimoilta? Esim. A-klinkkaa tai AA-ryhmiä?
Oletko muuten kokenut SSRI-lääkkeiden auttavan mielenongelmiisi? Uusien tutkimusten mukaan kun noilla myrkyillä tahtoo olla taipumuksena vain kroonistaa niitä psyykkeensolmuja.
Tsemppiä ja pyri olemaan selvinpäin päivä kerrallaan tälläinen lähestymistapa on monia auttanut.
Tulipa elävästi mieleen ensimmäinen selvä päiväni vuosikausiin. Oli kuin olisin jo päässyt hyvänkin matkaa raittiutta eteen päin. Vain yksi päivä, mutta niin merkittävä.
Sen jälkeen nämä päivät selvänä ovat vain jatkuneet ja jatkuneet, nyt yli vuoden verran.
Tsemppiä sinulle, elämä kantaa!
Jep, se on just noin helppoa. Päivä, viikko, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Aina siiheksi kunnes päättää ottaa “sen yhden”. Sen jälkeen koko peli muuttuu tyystin erilaiseksi. Nyt vaan pitää päättää, että ottaako tänään vaiko eikö ota. Jos ottaa, niin mitään ei ole menetetty, mutta homma muuttuu kertalaakista haasteellisemmaksi, kuten kaikki “vähentäjät” tietävät. Tipattoman laskuria ei kuitenkaan kannata koskaan nollata, vaan ynnätä aina vaan edellisten “retkahdusten” jälkeen laskuriin lisää päiviä. Jos siis ylipäätään tykkää laskea raittiita päiviään.
Sama vika rahikaisella. Sunnuntain makasin kauheassa krapulahorkassa ja mietin, että joko tämä homma nyt riittäisi lopullisesti. Ja että sen korkin saisi nyt narautettua viimeisen kerran kiinni. Täytän tämän kuun lopussa 46 vuotta ja tämän vuoden ajan on ollut melkoisia juomisputkia, mitä ei aiemmin ole ollut. Sinänsä viinaa on kulunut jo monta vuotta. 5 vuotta ongelmaksi asti ja sitä edelliset 5 vuotta harjoitellessa. Perhe mennyt, pari työpaikkaa, luottotiedot jne. Ja pari autoa…
Olen käynyt joskus aiemmin A-klinikoilla, jonkun verran AA:ssa ja yhdessä avomuotoisessa hoito-ohjelmassa. Viinaa ei kai ollut tullut vielä juotua tarpeeksi, kun vielä senkin jälkeen piti useampi asia pilata viinankäytöllä. Huomenna menen paikkakunnan AA-ryhmään ja alan käymään niissä useamman kerran viikossa.
Eli eilen on ollut ensimmäinen selvä päivä minun aamukalenterissa. Viikon, jopa parin, taukoja olen välillä pitänyt ja sitten on taas menty. Sain vatsan tasoittumaan nyt ja alan tankkaamaan vitamiineja, magnesiumia ja maitohappobakteereja. Kädet tärisee vielä niin, että eilen uimahallissa kahvilassa käydessä piti ottaa isoin muki puolilleen ja siltikin juoda se selin muihin kun ei meinannut neste pysyä mukissa. Tämä tärinän tasoittaminen vie sellaisen viikonpäivät.
Laitetaan nyt tähän ensimmäisen postauksen loppuun jotain positiivistakin. En ole koskaan polttanut tupakkaa, en syönyt tabuja tai muita mömmöjä huumeista puhumattakaan. Peliongelmia tms ei ole. Ylipainoakaan ei ole kertynyt ja kohta alan taas käydä lenkillä ja/tai salilla. Mun ongelmat on ihan viinalla aiheutettuja. Ja minun tapauksessani kohtuukäyttö olisi lähinnä huono vitsi. Eli se linja on jatkossa korkki kiinni.
Tsemppiä kaikille, jotka ovat samalla matkalla joko alussa tai jo pidemmällä!
PS: tämän kirjoittaminen kesti aika kauan, kun oikea käsi tanssii ripaskaa näppäimistön yläpuolella!
Hyvä hyvä. Hienoja juttuja. Kohta jo huomaatte että on hujahtanut ensimmäinen kuukausi. Tätä pääsen kohta itse fiilistelemään. Tsemppiä!
